Ideoita!

Arki | torstai 12. heinäkuuta 2012

Terve taas!
Alko näppäinsormi syyhyään, joten päätin sitten blogia päivitellä. Nää päivityksien määrät on tehny sellasen räjähdysmäisen kasvun, että petrimaljallinen ebolaakin jäis toiseks. Mutta asiaan.
Se on ihmeellistä, mitä kaikkia hyviä ajatuksia sitä voikaan tulla viikossa. Ensinnäkin oon keksiny ratkaisun siihen, kuinka nostetaan 400m tasoa Suomessa ja miksei koko maailmassa. Tämä Ahaa-elämys tuli mulle myöhään perjantai-iltana. Ja ei, nyt en tarkoita sitä, mitä kaikki luulee. Oltiin tulossa kotiin autolla ja parkkipaikalla huomasin rusakon mussuttamassa ruohoo. En tiä mikä naksahti päässä, mutta sellanen pakonomainen tarve tuli juosta sen perään, että olis voinu luulla, että oon 15 kesänen taas. Se on meinaan uskomatonta kuinka nopeeta voikaan ihmisen jalat tikittää kun tollasta nelijalkaista jahtaa. Voin sanoo, että sillä 100m matkalla jota juoksin sen rusakon perässä (enimmäkseen tosin ympyrää) meni rikki kaikki ennätykset niin reaktioajassa kun 20m lentävässäkin. JOTEN tästä tuli sitten mieleeni, että kisoihin pitäis saada rusakko radalle kirmaan juoksijoiden edessä. Sen lisäks, että se tois lisää viihdykettä katsojille (kuitenkin pidemmänpäälle diskaukset ratarikon takia alkaa oleen suhteellisen tylsiä) niin oon aivan varma, että kaikki Suomen ennätykset napsahtais rikki kun vettä vaan. Lisäksi oon tehny sarjan tieteellisiä tutkimuksia, jotka tukee tätä hypoteesia. Noin 30 sekuntia sen jälkeen kun se karvanen huijari juoksi naapurin pihaan pensasaidan läpi näin toisen samanlaisen. Noh, syvälle eläimelliseen puoleeni uppotuneena lähdin tietenkin hulluna juokseen senkin perään. Vaikka tällä kaverilla oli 20m etumatka ja jalat oli jo vähän ottanu itteensä siitä ekasta juoksusta, niin tää toinen spurtti oli jo aivan omaa luokkaansa. Juoksin reilut 200m sen perässä ja sain sitä oikeesti tavotettua. Tosin leikki loppu siihen kun karvapallo juoksi autotielle ja siinä kohtaa jopa munkin aivot osas vetää sen johtopäätöksen, että autotiellä rusakon jahtaaminen ei ehkä ihan fiksuin mahdollinen veto ole. Siksipä mun kesän uus  tavote on saada rusakko kiinni! Voin sanoo, että saattoivat naapurit hieman ihmetellä kun hullu juoksee pihojen poikki rusakon perässä. Mutta hauskaa oli. Suosittelen lämpimästi kokeileen. Eikä sen tarvi välttämättä olla edes rusakko, vaan melkein mikä tahansa nelijalkanen kelpaa. Mutta naapurin koiran jättäisin ehkä väliin, voi tulla mielipahaa… ja ei sillä, että kauheen paljon niitä ihmisten ilmoilla liikkuu, mutta  karhuakaan en ehkä lähtis jahtaan. Tosin siinäkin kyllä varmaan ennätyksiä menis rikki…  Ja konttavaa juoppookaan ei lasketa nelijalkaseks vaikka se konttais kuinka kovaa. Mutta siinä kaikille haaste heitetty! Siis rusakon jahtaamiseen, ei konttaamiseen. Ja vinkkinä opiskelijoille niin siitähän sais vaikka hyvän ilmasen iltapalan jos sen kiinni sais! Tosin en tiä tarvisko siihen jonkinlaisen metsästysluvan..

Mutta muihin iloisiin uutisiin; tehtiin viestitreeni eilen. Onnekseni näyttää siltä, että ainut ihminen ketä joudun kapulalla heittään kisoissa on Emma. Sekin vain sen takia, että jos neiti ei jaksa odottaa siihen asti, että tulen viivan kohdalle, niin suurehkolla todennäköisyydellä kaveri karkaa multa ennen kun pääsen edes kapulanvaihtoetäisyydelle. Joten kapula napsahtaa takaraivoon. Emma, oon aivan tosissani. Taidan lisätä treeniohjelmaan tikanheiton kapulalla. Mukavana lisänä tollaseen treeniin olis kyllä se, että sen vois tehä sisätiloissa.
Siitä saatiinkin sellasen silta seuraavaan aiheeseen, että aasi hukku. Sananen on kyllä sanottavana tästä Suomen kesästä! … tai syksystä ainakin sään perusteella. Ainakin kun ulos kattoo niin enemmän se siltä vaikuttaa. Kesähän on ylivoimasesti vuoden parasta aikaa ja henkilökohtaisesti kesän odotus alkaa itselläni jo joulukuussa. Joten henkilökohtaiset odotukset kesästä olivat suurin piirtein tätä luokkaa:

Mutta näin heinäkuun puolessa välissä todellisuus on aika kovaa iskeny:

 Sitten ihmetellään miksi Suomi pärjää talvilajeissa. Toisaalta kun viime talvee kattoo niin ei sekään nyt mitään talven juhlaa ollu. Samaan henkeen sanottava, että kyllä sitä vähemmästäkin masentuneeks tulee! Mutta on se silti ihmeellistä, että vaikka ulkona on se +15C niin silti jollain ilmeellä sisällä mittari näyttää +26C. Ei mee nallekarkit tasan. Hyvä puoli on se, että saunaton asunto alkaa melkoisen nopeeta muuttuun suhteelisen kelvolliseksi turkkilaiseksi saunaksi. Kun avaan vielä kylmägeelipurkin niin avot, on tuoksutkin kohallaan. 


Mutta lopetetaan positiiviseen nuottiin. Kauden mustikkasaldo avattu! Litran verran löyty mustikkaa sienestysreissulla Nellin kanssa. Ja siis reissun onnistumisestahan kertoo se, että yhtäkään sientä ei edes nähty. Hyvänä puolena toki se, että keksin tulevalle Toivojen sienestysklubille nimen: Supparelli.


Supparelli out.

Vanhempi