Matkapäiväkirja

Arki | torstai 22. marraskuuta 2012

Kan Kan KANARIA! Tärkeimpänä näin alkuun; älkää huoliko, jokaisesta ostoksesta on kuitit otettu, joten verorahaa kilisee kyllä kassaan! Kyllä ne vielä joku päivä Suomeen asti eksyvät… ehkä. Asiaan.

Meikäläisellä on nyt reilu viikko takana reissua täällä Espanjan maalla, joka tunnetaan myös nimellä Kanaria ja matkaseurana on toiminut Lotta Harala.

En oikein tiennyt, mitä odottaa säältä täällä, joten pakkasin hieman laidasta laitaan vaatteita. Varauduin pahimpaankin, joten otin myös miljoonien toppien ja shortsien joukkoon sadetakin ja muuta ikävää rompetta, tosin pipo ja hanskat jäivät kyllä tällä kertaa kotiin. Omassa päässäni jos puhutaan +23-25 asteesta, tulee auttamatta mieleen Suomen kesä, joten kyllähän niihin viileämpiinkin ilmoihin oli vain varauduttava. Onnekseni varautuminen pahimpaan on ollut täysin turhaa! *Koputan omaa päätäni* Suurimmat ongelmat sään suhteen ovat olleet luokkaa; aurinko häikäisee reeneissä, altaan vesi on liian lämmintä palautteluun ja aurinkorasva ei ole tarpeeksi tehokasta. Eli ei valittamista!

Majotus on myös kunnossa. Tosin hieman ehkä liioiteltua oli suuresti netissä mainostettu ”Erittäin hyvin varusteltu minikeittiö”. Liesi kyllä löytyi ja pienen pieni jääkaappi, mutta siihen se sitten jäi.



Toimeliaina plikkoina menimme respaan sille kuuluisalle ”Ai sa olet Carlos Santana” –äijälle esittämään toiveen, josko olisi mahdollista saada mikro ja kahvinkeitin. Kyllähän sellaiset sitten seuraavana päivänä ilmestyivät kämpille. Aamut helpottuivat kerta heitolla huomattavasti, kun saa tuon kahvikupin. Lumevaikutus piristeenä on korvaamaton.

Hieman ehkä jouduimme tekemään kompromisseja säilytyksen suhteen. Täkäläiset eivät ilmeisesti omista sen suuremmin vaatteita tai muuten vaan eivät käytä kaappeja, mutta kaappitilaa on sen verran vähän, että täytyi ryhtyä luovaksi. Hyllyt ja muun muassa silityslauta ovat nyt säilytyskäytössä. Siivoojalla on ollut hauskaa.

Meikäläinen on kyllä luotu tähän leirielämään. En tiedä onko se sitten surullista vai ei, mutta kyllä se on vaan hienoa, kun päivät on aikataulutettuja ja illalla 9 aikaan on jo aivan unessa. Rytmi on melkoisen sotilaallista: Aamulla herätys kello 8, siitä pienelle reippailulle. Sen jälkeen aamupala, joka on joka aamu samanlainen, munakas, leipää ja jugurttia. Vermeet niskaan ja pariksi tunniksi harjoittelemaan. Siitä takaisin hotellille syömään ja hieman löhöilyä altaalla tai huoneessa. Taas syömään jotain pientä ja sitten treenaamaan uudestaan pariksi tunniksi. Sen jälkeen takaisin hotellille syömään, hieman yleistä oloilua ja  kello 10 sänkyyn. Ah tätä ihanuutta.

Reenattua tulee aika lailla se 4 tuntia joka päivä. Mutta onhan täällä tietenkin pari lepopäivääkin ollut. Silloin ei saa reenata. Oikeastaan melkeinpä mitään ei tehdä. Päivä koostuu altaalla makoilusta (mutta ei koko päivää) lukemisesta ja yleisestä oleskelusta. Niin ja hieman huoltoa on tehtävä. Vinkkinä vielä tässä kohtaa! En kyllä suosittele kovinkaan lämpimästi kenellekään tätä treenipaikaksi. Kentät ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet. Ainakin täällä paikassa. Hieman samaa fiilistä kuin laittaisi piikkarit jalkaan ja lähtisi juoksemaan asfaltille. Paitsi, että asfalttiin ne piikkarit jopa saattaisivat upotakin. Täällä ei toivoakaan, että uppoaisivat kenttään.

Mutta loistava rannat täällä on! Hiekka on niin kovaa, että voi juosta oikeasti myös kovia vetoja ja suhteellisen rauhallista on ollut silloin kun treenimme olemme siellä tehneet. Mitä nyt muutama kymmenkunta turistia yleensä jää ihmettelemään ja ottamaan kuvia kun siellä reenataan. Tosin se oikean rantapätkän löytäminen ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa. 

Lähdimme Lotan kanssa etsimään tätä hyvää rantaa toisena päivänä, ilman onnea. Mutta nudistirannan kyllä löysimme! Oli jo ihan uusissa stratosfääreissä tuo epämukavuuden tunne. Ja voin sanoa, että nyt ei puhuttu mistään sadasta ykisttäisestä ihmisestä vaan määrät olivat luokkaa 700-1000. Ei sitä joka päivä pelkää juoksevansa jonkun paljasta takapuolta päin… tai johonkin vielä pahempaan. Lentopallossahan menee joskus joukkueiden jako ”skins” ja ”shirts” –meiningillä, niin täällä kyllä joukkueet painottuivat sarjaan ”skins”. Ei menty uudestaan sinne lenkille. Niin ja rantakuvia ei ihan hirveästi tänne kyllä tule. Pahoittelut.

Mutta onneksi altaallakin on ihan mukavaa oleskella!

Muchos gracias, adiós!

Avainsanat: ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Treeniä, vatsatauti ja…

la 8.4.2017

Suomessa! Tuolla juoksijan paratiisissa lusittiin 4 viikkoa enemmän… Lue koko kirjoitus

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus

Gepardina Potchefstroomissa

su 19.3.2017

Se olisi sellainen juttu, että kaksi viikkoa Etelä-Afrikan… Lue koko kirjoitus