Suomi, sisu ja perkele

Kolumni | torstai 8. marraskuuta 2012


Räntää tulee kuin sangosta kaatamalla. Pakkasta on -30 astetta. Viima on hyytävä ja lunta on lanteille asti. Metsä on tiheä ja pimeä. Susilauma juoksee perässä, vauhtia on lisättävä. Jos aita osuu kohdalle ei sitä saa kiertää, ei alittaa vaan läpi on juostava. Kotipihalle mentäessä oikaistaan suon kautta. Kotiin päästyään juodaan lasillinen kirnumaitoa ja syödään pala ruisleipää. Seuraavana päivänä sahalle hiihdetään kello kuudeksi. Töissä tehdään 12 tunnin päivä, jonka jälkeen lähdetään harjoittelemaan metsään. Suomi, sisu ja perkele.

Minkä takia tämä on se ihanne tilanne, josta urheilijan sopii ponnistaa maailman huipulle? Epävarmuus ja heikkous ovat kirosanoja. Tukijoukoista ei saa puhuakaan. Valmentaja saa olla, mutta mielellään siihen ne tukijoukot jäävät. Raha, mitä se on? Oravannahoilla mennään. Jos jalka katkeaa lähtee se sillä, millä se on tullutkin.  Ulkomailla harjoittelu on …… joidenkin muiden hommaa.

Suomella on upea perintö. Talvisota Neuvostoliittoa vastaan. Historian kylmimmät talvet osuivat kohdalle. Suomi piti kukistaa muutamassa viikossa, olemmehan me pieni takapajuinen maa. Väkeäkin vain muutama hassu miljoona. Suomipoika piti pintansa tuota isoa pahaa sutta vastaan.
 
Lasse Virén, Mannerheim, Kekkonen ja Paavo Nurmi. Elämä on laiffii, Saksa on paska maa, Suomi Finland perkele, Ihanaa leijonat. Ihanaa.

Upeita ja kauniita kuvia. Entäs tämä kuva.

 Aamulla herätään seitsemältä. Syödään puurot, pari ruisleipää, kinkkua, kurkkua ja kananmuna. Vuoden vanhat vermeet niskaan ja treenaamaan. Ulkona on pakkasta, nyt tuleekin vain lunta. Onneksi vaatteita on päällä kunnolla, kovinkaan kylmä ei kerkeä tulemaan. Treeneissä juostaan ulkona pururadalla. Kotiin tullaan tietä pitkin, ehkä vähän ojienkin kautta. Kotona juodaan palautusjuomat ja aletaan tekemään ruokaa. Riisiä, kanaa ja salaattia. Sitten lähdetään kouluun. Kouluun mennään pyörällä tai bussilla. Koulussa istutaan se 4-7 tuntia päivästä riippuen. Etsitään tietoa internetistä ja kirjoista. Soitellaan puheluita kännykällä. Kotiin tullaa takaisin. Lähdetään taas harjoittelemaan. Kyydillä mennän punttisalille 8km päähän. Siellä tehdään parin tunnin harjoitus verissä suin. Palataan kotiin, syödään ja mennään nukkumaan. Onneksi ensi viikolla pääsee ulkomaille lämpimään harjoittelemaan edes hetkeksi. Vedot ovatkin olleet jo melkein täysivauhtisia. Ulkona kylmässä ja jäässä ne ovat jo todella hankalia, etenkin aitojen kanssa. Enää viikko kylmässä.  Penikat ovat jo kireät, ne haittaavat harjoitteluakin. Yöksi otetaan lääkettä, ehkä soitan huomenna hierojalle ja varaan ajan. Hieman huolestuttaa, mutta kyllä se tästä. Sitten mennään lääkäriin jos menee kovin pahaksi kivut.

Piirretäänpä tähän vielä kolmas kuva.

Herätään aamulla. Lasillinen vattä kurkusta alas ja hieman hölkkäilemään ulos tuliterillä lenkkareilla. Aurinko paistaa, lämpöä on +25 astetta, ympäri vuoden. Siitä aamupalalle. Ruokaa on monta pöydällistä ja kymmeniä eri vaihtoehtoja. Itse ei ruokaa ole tehty. Tästä mennään vähän lepäilemään. Lähdetään treenaamaan. Verkka kestää 15 minuuttia, koska lihakset ovat valmiiksi lämpimät. Treeni on kova, mutta kenttä ja varusteet ovat kunnossa. Jalkaan sattuu hieman ennen juoksua. Fysio tulee heti katsomaan, että kaikki on kunnossa. Kolme ammattivalmentajaa seuraa harjoitusta. Harjoituksen jälkeen jalkoihin kylmää. Siitä jatketaan matkaa syömään. Joku muu on tehnyt ruoan valmiiksi, itse ei tarvitse huolehtia mistään. Illalla vielä hierontaa, että varmasti jalat ovat kunnossa. Huomenna sama uudelleen.

Mikä näistä kuvista on se kaunein ja jaloin? Miksi Suomessa arvostetaan niin paljon yksin pimeässä, hiessä, veressä ja kylmässä puurtamista? Onko se historian opettamaa? Onko se ehkä siksi, että joskus joku näistä olosuhteista on ponnistanut sinne huipulle? Onko se nyt vain maanpetturuutta, että kritisoidaan jotain tai tahdotaan ehkä paremmat mahdollisuudet urheilemiselle? Onko väärin myöntää, että apua tarvitaan tai, että jok´ikinen päivä ei olla varmoja maailmanennätyksen rikkomisesta. Joskus epäilyttää, jopa pelottaa. Joskus tulee vain tekemään parhaansa ja antamaan kaikkensa. Antamaan vain parhaansa.

Eeppinen sankaruus on kaunista. Ylimmässä tilanteessa on vain sitä jotain, itsekin sen myönnän. Eeppistä sankaruutta on myös satukirjoissa, kansantaruissa sekä loruissa. Hieman myös historiankirjoissa. Miksi tätä vaaditaan niin usein suomalaisilta urheilijoilta? Tarkennus, etenkin yksilöurheilijoilta. Miksi kaikki täytyy tehdä yksin rännässä, kylmässä ja pimeässä hullunkiilto silmissä. Miksi kaikki muu on pullamössösukupolvea?

Jääkiekko, tuo supisuomalainen laji. Menestystä on tullut, katsojia on hurjasti verrattuna muihin suomalaisiin urheilutapahtumiin. Arvostus on kovaa. Hienoa. Verta ja hikeä lentää kaukalossa, miehet taklaavat toisiaan, pleksi tärisee. Ruotsi kaatuu 6-1. Kansa hurraa, minä mukana. Harjoittelut tehdään ulkona kylmässä ja suossa juosten. Jäällä tarkoitetaan järvenjäätä. Treenien jälkeen lähdetään töihin sahalle. Varusteet ovat vähintään viisi vuotta vanhat ja ruokana on se itse tekemä ruisleipä. Treeneihin tullaan hiihtäen.

Onko tyhmä se, joka käyttääkin aidan tultua porttia vai se, joka juoksee aidan läpi?

Avainsanat:

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus