Vastaus Aamulehden mielipidekirjoitukseen

Kolumni | tiistai 15. tammikuuta 2013

Viime sunnuntaina (13.1) Aamulehdessä oli mielipideosastolla tullut kirjoitus omaa mielipidekirjoitustani koskien. Ohessa kirjoitus:

Klikkaa suuremmaksi
Kirjoituksen luettuani jouduin ihan lukemaan oman kirjoitukseni uudelleen, koska en tekstistä tunnistanut omaa kirjoitustani millään tavalla. Jos alussa ei olisi ollut erikseen mainintaa, en edes välttämättä olisi ymmärtänyt, että nyt puhutaan minusta.

Oletan, että kyseessä on jonkinlainen väärinymmärrys, koska omassa kirjoituksessani tarkoitukseni ei millään tavalla ollut voivotella urheilijoiden elämää ja sen raakuutta, eikä todellakaan verrata sitä millään tavalla sairaiden tai vanhusten elämiin. Tarkoitukseni oli yksinkertaisesti avata omaa arkeani urheilijana, vieläpä sellaisena, joka vasta haaveilee kilpailemisesta aikuisten arvokisoissa.

Kuten tässäkin kirjoituksessa sanotaan, ihminen ei tee asioita, joista ei pidä. Omalla kohdallani tämä pitää hyvin paikkansa ja kukaan ei todellakaan ole pakottanut tätä polkua valitsemaan. Jos en urheilua rakastaisi, en sitä tekisi. Olin siinä sitten hyvä tai huono, mutta tämä polku on se minun polkuni.

Elämässä on paljon vaikeita valintoja, myös urheilun ulkopuolella. Opiskelijana ja yrittäjänä ymmärrän sen hyvin vaikka suoraan sanottuna, joskus nuo urheilupuolen ongelmat tuntuvat olevan niitä suurimpia omassa päässäni, olivat ne sitten todellisuudessa sitä tai eivät.

 ”Kilpaurheilu on mahdollisuus, johon kaikilla ei ole resursseja.” Kuten kirjoituksessani tästä puhuinkin, asia on juuri näin. Monet suomalaisista kilpaurheilijoista tekevät tätä kaiken muun ohella, eivät täysipäiväisesti. Itse kuulun myös tähän ryhmään. Itselleni lopettaminen ei kuitenkaan ole ollut vaihtoehto vaikka kompromisseja täytyykin tehdä.

”Pieni joukko turhantärkeitä kilpaurheilijoita ei ymmärrä, millaista on olla vähävarainen, sairas ja vanha. He eivät tiedä, mitä ovat elämässä ne todelliset uhraukset ja kieltäytymiset, joita ei usein voi valita, vaan ne on kärsittävä.”

Omasta kirjoituksestani:

”Treenitunteja minulle kertyy viikossa se 10–24 tuntia ja tuo 10 -tuntinen viikko on melkeinpä jo lomaa, koska treenejä on niin vähän. Urheilun rinnalla on aina tullut koulu tai työt. Viimeisin vuosi hommaa on tehty samalla, kun olen opiskellut ammattikorkeakoulussa ja normaaliin viikkoon kuuluu 25–35 tuntia koulua ja jo nuo yllä mainitut 10-24 tuntia treeniä. Koulussa tai töissä on käytävä, koska ruoka on jostain saatava pöytään. Alkoholia en käytä, karkit, suklaat ja muut herkut jäävät syömättä. Näen kavereitani ehkä kerran kuukaudessa jos ehdin ja ulkona en juuri käy. Unta on saatava se 9 tuntia ja rytmin on pysyttävä hyvänä, koska muuten tätä ei pysty tekemään. Erilaiset hulluttelut ja riehumiset on jätettävä, koska loukkaantumisen riski on liian suuri.
Tämä on omaa arkeani, ollut jo useamman vuoden.”

Kuten kirjoitin; tämä on omaa arkeani, omia valintojani, joita teen päivittäin ja mielelläni. Toisille nämä kuulostavat varmasti uhrauksilta, itselleni nämä ovat asioita, joilla pääsen ehkä sen muutaman askeleen lähemmäksi omia unelmiani. Kyseessä minulle ei siis ole uhraukset, vaan omat valinnat elämässäni urheilijana.

Kirjoitukseni tarkoitus oli avata omaa arkeani urheilijana muille ja näin myös mahdollisesti saada ihmiset ymmärtämään, että jo se paikka siellä olympialaisissa vaatii melkoisen työn, eikä kukaan sinne mene alisuorittamaan.

Eivät urheilijat kaipaa surkuttelua tai sääliä, …
Kannustusta vain.

Avainsanat:

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus