Hallikausi lusittu

Arki | tiistai 26. helmikuuta 2013

Hallikausi olisikin sitten omalta kohdaltani lusittu. Oikeastaan jos oikein tarkkoja ollaan, niin se loppui jo reilu viikko sitten. Tässä välissä on keritty pitämään jo viikon verran lepoa ja eilen pääsikin takaisin sorvin äärelle eli harjoittelu jatkui.

Kausi oli hyvinkin lyhyt ja ytimekäs. Todellakin mentiin teemalla sisään, pari kokeilua ja se olikin sitten siinä. Ikäväkseni sain jonkin sortin taudin itselleni hommattua reilu viikko ennen kisoja. Viikon verran sitten tulikin sairasteltua, sitten 5 päivää kokeiltiin treenausta ja siinä yksi kisakin räpiköitiin läpi ja sitten siirryttiinkin takaisin sairasvuoteelle. SM-kisoja edeltävänä viikonloppuna olin jo enemmän tai vähemmän terve ja ainakin paperilla diagnoosi oli terve. Tästä syystä kävinkin kirmaisemassa Tampereella 300m aidat aikaan 42.45, joka olikin silloinen kauden kärki. Vaikka aitojen aika jäi yli sekunnin tavoitteesta, niin siitä huolimatta ajattelin, että mennään nyt kokeilemaan SM-kisoihinkin 400 metriä. Nyt näin jälkeenpäin on helppoa olla viisas, mutta sanottakoon silti: Olisi kannattanut jäädä kotiin.

Noh joka tapauksessa matkaan lähdin ihan hyvillä fiiliksillä silloin vielä autuaan tietämättömänä tulevasta. Odotuksia oli niin juoksun kuin myös hotelliaamiaisen suhteen. Tosin omiakin eväitä tuli hieman otettua.

Siinä on proteiinipatukat, gluteenittomat murot, palkkarit (jäätelökipossa) ja vitamiinit. Reissuhan kesti siis sen kaksi yötä.

Se on muuten melko mieletöntä, että viikonlopun reissuun tavaraa tuli sitten otettua tämän verran:

Ja vaikka tavaraa on saman verran kuin, mitä moni muu ottaa viikon reissulle, niin silti sitä koko ajan takaraivossa oli se fiilis, että jotain jäi. Taisin sen kolme kertaa varmistaa, että piikkarit olivat mukana. Tähän ongelmaan ei auta edes se, että laittaisi kisavermeet suoraan päälle. Ei ole meinaan edes kymmenissä ne kerrat, kun on tullut tarkistettua suoraan PÄÄLTÄ, että onhan nyt ne juoksushortsit jalassa.

Torstaina laitettiin myös viimeisen päälle teipit kuntoon. Inspiraationa toimi sateenkaari, jos en kentällä kuulu, niin ainakin sitten näyn!

Hotellihuonekin oli kyllä kunnossa.

Huone noin 5 minuuttia saapumisen jälkeen.

Kisapaikalla oli onnekseni myymässä myös Urheilu-Shop Ala-Korpi, joten kerkesin parit kengätkin ostamaan. Vanhoissa alkoi olemaan sen verran reikiä, että vaihtoon ne oli pakko laittaa. Kengissä jatkui muuten se sateenkaari teema.


 Sitten tulikin lauantai ja oma juoksu. Yöunet jäivät hieman vähälle, enimmäkseen tuli levottomasti pyörittyä sängyssä, mutta yksi huonosti nukuttu yö ei kisassa tunnu. Ihan hyvillä fiiliksillä kentälle sitten menin. Verkkaaminen tuntui hieman ponnettomalta, mutta ajattelin, että johtuu vain jännityksestä. Sitten tulikin jo meikäläisen erän vuoro mennä telineisiin.

Kuten edellisestä kirjoituksesta selvisikin, niin reaktioaikahan oli aivan loistava, mutta siihen ne positiiviset asiat juoksusta jäivätkin. Harmi vaan, että loppujen lopuksi se kymmenyksen voitto telineistä lähdettäessä ei kuitenkaan paljoa lämmitä, jos ei jaksa juosta kuin 320m. Tuntemukset viimeisellä 80 metrillä olivat melko traumaattisia: keuhkot tuntuivat vuotavan verta, sydän yritti melkoisen hyvällä menestyksellä hakata tiensä rintakehän läpi ja jalat jäivät jo siinä 300m kohdalla jonnekin radan varrelle. Pienoinen ihme oli siis, että edes maaliin asti pääsin. 

Ei tarvitse olla nero arvatakseen, että finaaliin ei ollut asiaa. Aika oli samaa luokkaa, mitä pitäisi sama matka aidattuna juosta ja sijaksi jäi 6. Maalissa sainkin sitten itseäni reilun 30 minuuttia kasailla, että pääsin edes sen suuremmin liikkeelle. Ensin vietettiin kentän laidalla sikiöasennossa hetki ja sen jälkeen katsomossa toinen setti. Siinä kohtaa viimeistään huomasin, että kroppa ei ehkä ihan palautunut ollut sairastelusta ja illan olosta vedin sellaisen johtopäätöksen, että todennäköisesti jokin tauti vielä kropassa jylläsi. Päätin siis jättää 200m juoksematta.

Aika paljon sitä sai kasailla itseään hotellissa. Vaikka syy huonoon juoksuun löytyi, mutta ei se siinä kohtaa paljoa lämmitä. Olisi se aika siitä huolimatta saanut kovempikin olla, ainakin omasta mielestäni. Suoraan sanottuna muutenkin tuon viime viikon hieman sai itseään kasailla tämän urheilun suhteen ja ihan hyvää teki se viikon tauko niin kropalle kuin myös päälle. Siksi myös tämä postaus hallikaudesta hieman venähti, koska en tahtonut mitään itku, potku raivari kirjoitusta tehdä. Fiilikset olivat enemmän tai vähemmän masentuneet.


MUTTA! Nyt viikko itsesäälissä ja masennuksessa onkin lusittu! Treenit alkoivat eilen ja tänään tehtiinkin jo sen verran innolla, että parhaillaan pussillinen jäitä on tuossa takapuolen alla viilentämässä kipeitä pakaroita. Päätä oon saanut tyhjennettyä ja viimeistään tänään tuli sellainen olo, että p*skan marjat, minä vedän treenit nyt niin perkeleen loistavasti ja kesällä pistetään kaikki ennätykset uusiksi ja haistatetaan sille kellolle! Joten innolla uuteen nousuun!

Menestyneenä ei synnytä. Se rakennetaan siitä, mitä elämä heittää kohdalle, enimmäkseen epäonnistumisista ja vaikeuksista.

Avainsanat: , , , ,

Saatat myös pitää

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Epävarmuuden kolkuttaessa…

su 26.2.2017

Hallikausi olisi nyt ohi. Oikeastaan se päättyi jo reilu viikko… Lue koko kirjoitus

Selkärankaa kisoihin

ma 6.2.2017

Kovien treenien tekeminen on äärettömän helppoa. Suoraan sanottuna… Lue koko kirjoitus