Vain 100%

Kolumni | maanantai 4. helmikuuta 2013

Ollessani 9-vuotias sovin yhden luokkakaverini kanssa, että lunttaamme toisiltamme kielikokeessa. Toki tämä sopimus ei itselleni ollut yhtä otollinen kuin toiselle osapuolelle, koska olin kyseisessä aineessa huomattavasti parempi kuin kaverini. Siitä huolimatta sopimus tehtiin. Koe tuli ja meni. Itse taisin kerran vilkaista kaverini koepaperia koko kokeen aikana, mutta se riitti. Tätä tapahtumaa seurasivat vähintäänkin infernaaliset omantunnontuskat, jotka lopulta johtivat siihen, että myöhemmin samana päivänä menin itkien opettajani luokse. Ilmoitin hänelle tapahtuneesta kyyneleet silmissä ja sanoin, että hän voi päättää itselleni sopivan rangaistuksen. En tahtoisi lähteä koulusta, koska pidin luokastani ja koko koulusta, mutta ymmärtäisin myös jos hän minut erottaisi. Minua ei erotettu.

Tämä tapahtuma on palanut muistiini ala-asteelta. Voin sanoa, että äiti on vähintäänkin hyvin hommansa hoitanut. Valehtelu oli pahasta, pahoista teoista tuli rangaista. Kaikki täytyy aina tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Laiskotella ei saa. Lupaukset on pidettävä. Sääntöjä on noudatettava. Pelin henki on oltava reilu ja rehti ja muita tulee kohdella niin, kuin tahtoisi itseään kohdeltavan. Tunnollisuus, se on varmasti se avainsana.

Voi kun tuon tunnollisuuden saisi poistettua urheilusta. Treeneissä mentiin nuorempana aina samalla kaavalla. Jos sain vaihtoehdon, että juoksen 6 tai 7 vetoa, niin lopputuloksena oli aina se 7 vetoa. Jos viimeinen juoksu piti mennä vähän kovempaa, vedettiin se aina täysiä. Jos vaihtoehtona oli kevyempi tai raskaampi harjoitus, valituksi tuli aina se raskaampi. Eikä ole yhden käden sormissa laskettavissa ne kerrat, kun leireillä valmentajan täytyi kieltää testien jatkaminen, koska suorituksia oli siinä kohtaa jo useampi kymmenen. Tiettyyn pisteeseen asti tuo toimii, mutta ei koko elämää. Tunnollisuus. Melko vaikea uskoa, että siitä voisi tulla ongelma.

Nykyään on hieman järkeäkin tullut päähän… mutta ei pieni lisäys haitaksi olisi. Edelleen tuo saksalainen meininki nostaa päätään. Kuulemma vähemmän on joskus enemmän… mutta kun se ei aina siltä tunnu. Treenien väliin jättäminen.. hyi mikä ajatus. Jos tähän kuitenkin päädytään, ovat tunnontuskat jossain raipaniskujen ja häpeäpaalun välissä. Laiskat, saamattomat ja sisuttomat ihmiset jättävät treenejä välistä. Huonot urheilijat. Ajattelenko muiden kohdalla näin? En todellakaan, vain omalla kohdallani. Joskus jopa moralisoin muita kipeänä harjoittelusta tai liikaa tekemisestä. ”Oletko ihan hullu, teet vaan olosi huonommaksi eikä tuo auta ketään. Kohta olet sairaalassa tai jokin paikka hajoaa. Lepo kehittää, nyt annat olla!”  Tällä hetkellä moralisoin itseäni sairaana olemisesta. Omaa vikaa, jotain olen selvästi tehnyt väärin. Itse tämän aiheutin. Nyt täytyy tehdä asiat vieläkin paremmin… Tosin hieman vaikea keksiä enää mitään parannettavaa. Ainakaan sellaista, joka olisi omissa käsissä.

Pitäisikö kelkka vetää täysin ympäri? Olisiko tätä hommaa mahdollista tehdä sillä 100% panostuksella, mutta ilman, että ruoskisi itseään jokaisesta asiasta? Ilman, että stressaisi siitä, että nyt en aivan täydellisesti päivän rytmejä hoitanut, nukuin vain 8 tuntia, söin pelkästään 5 ruokaa ja tein vain sen, mitä ohjelmassa luki. Voisiko joskus vain jättää ne treenit flunssan takia tekemättä ja jollain tapaa jopa hyväksyä sen, että nyt olen sairas, se ei omaa vikaani ole ja näitä sattuu. Lepäisi pari päivää, jopa hieman nauttisi löhöilystä ja olisi vaan. Ei muutama flunssa maailmaa kaada. Päinvastoin, voi jopa tehdä hyvää kropalle. Voisiko joskus jopa ne yhdet treenit jättää väliin ihan vain täydellisen uupumuksen takia? Jos antaisikin vain sen 100% eikä vaatisi itseltään enempää. Jos joskus tekisikin vain sen, mitä on käsketty, eikä välttämättä sitä tuntia siihen päälle.

Hmm… melko uskomattomalta tuo kuulostaa. Menee samaan sarjaan sen kanssa, että ufot rakensivat pyramidit. Ei mahdollista.

Tästä kuitenkin tulisi tehdä mahdollista. Kyllä asioita on mahdollista tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ilman, että ruoskii itseään jatkuvasti. Ilman jatkuvaa stressiä kaikesta omasta tekemisestään. Joskus jopa sen urheilunkin voi siirtää siellä omassa pääkopassa sivummalle.

Kyllä se 100% on ihan riittävästi.

Avainsanat: , ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus