Killing me softly

Hyvinvointi | tiistai 5. maaliskuuta 2013

Nyt alkaa kyllä se takapuoli toden teolla repeämään! Nirvanaa (= treenaamista) kesti sen hurjat 4 päivää kunnes päästiin taas tähän tilanteeseen:


Kuumetta on sen 37.1 – 37.4 eli kunnon kuumeesta ei voida puhua, mutta normaalia korkeammasta lämmöstä kuitenkin. Siihen lisättynä se, että olo on ihan hyvä niin kauan kun en mitään sen suuremmin fyysistä tee. Sitten, kun jotain ”fyysisempää” tekee esim. kävelee portaat, huomaa ettei kaikki ihan kunnossa ole, koska syke hakaa ihan kiitettävästi jo siinä kohtaa. Erilaiset ”kiputilat” vaihtelevat toissa päiväsen kuumottavista korvakäytävistä tämän päiväseen turvonneeseen imusolmukkeeseen vain oikealla puolella kurkkua, joka on muuten aivan pirun arka. Eli sama turhanpäiväinen pieni sairastelu jatkuu meikäläisen osalta. Tulisi sitten edes sellainen kunnon tauti, jossa iltaisin rukoilee vaihdellen parantumista tai kuolemaa, mutta EI!

Surkeinta on se, että nuorempana tällaisista ei edes välitetty. Pieni lämpö ja vähän huono olo, njaah mitä väliä. Se meinaa vain sitä, että alkuverkan voi jättää 15 minuuttia lyhyemmäksi, koska kroppa on jo valmiiksi lämmin. Buranaa naamariin ja menoks! Tauti onkin sitten muutamassa päivässä poistunut kropasta. Mutta ei enää, mittarin pysähtyessä sinne lukemiin >37 niin päässä alkaa pyörimään kaikenlaiset ihanat sanat kuten: ylikunto, sydänlihaksen tulehdus, jälkitauti, jälkitaudin jälkitauti, psykoosi jne. OK tuo viimeinen ei ensimmäisenä ajatuksiin tule, mutta viikon sairastamisen jälkeen se alkaa hyvinkin potentiaaliseksi ehdokkaaksi nousemaan.  

Sitä ei yksinkertaisesti uskalla lähteä treenaamaan. Plus silloin ensimmäistä kertaa sairastaessa lähdin treenaamaan, kun olo oli ihan hyvä, mutta pientä lämpöä vielä oli. Jaksoin sen seitsemän päivää painaa kunnes olin sitten pahemmassa kunnossa kuin ensimmäisellä kerralla. Joten menemistä nuoruuden innolla on myös kokeiltu.

En tiedä, mikä on homman nimi, että tätä sairastelua ei nyt ole saatu selätettyä, mutta nyt ihan oikeasti omasta toiminnasta se ei ole jäänyt kiinni.

Näistä ei ainakaan puutetta ole:

Sportsnutrition.fi

Sportsnutrition.fi
Toki yhtenä oljenkortena on annoksien tuplaaminen. Jostain kuulin, että urheilijat saavat/heidän kuuluu syödä enemmän kuin mitä purkeissa ohjeistetaan, koska purkkien suositukset ovat ”ei kovaa urheilevien” annosmääriä. Yksi mahdollisuus on myös raudan puute. Vaikka syön monipuolisesti, niin rautavarastoissa voi olla häikkää ja se on ainoa lisäravinne, jota en sen suuremmin tällä hetkellä syö. Sen syöminen alkoikin eilen.

Myöskään ravinnosta en jaksa uskoa tämän johtuvan. TOKI tässä nyt parin viikon verran olen joutunut ruisleipää syömään, koska mitä ilmeisimmin gluteeniton ruokabuumi on levinnyt ja Prisman gluteenittomat leipähyllyt ammottavat tyhjyyttään…. prkl! Noh ostin gluteenittomia jauhoja, joten tässä lähiaikoina pitäisi mennä kokeiluun oman leivän valmistaminen. Onnekseni kaupan hyllyiltä löytyi tällaisia uutuuksia, joten tässä onkin puuron syömisen opettelu edessä.

                                 

           

Kunnon ruoat ovat olleet kohdallaan!

Myönnettäköön, kumpaakaan ruokaa en itse ole tehnyt, mutta pointti nyt on se, että ruokapuoli on kunnossa. Ainoa keino sillä saralla on vielä ennestään lisätä ruoan määrää. Tosin en usko sitä aivan tarpeelliseksi, koska paino on pysynyt paikoillaan ja itse asiassa viimeksi, kun vaa’alla kävin, niin kilo oli tullut lisää.

Levätty myös on ja unta tulee se 8 tuntia yössä… noin.

Joten omat keinot alkavat enemmän tai vähemmän olemaan lopussa. Juttelin eilen lääkärin kanssa, joka passitti verikokeisiin ja testiin meni kaikki perussetit ja lisäksi testataan mykoplasman vasta-aineet verestä. Se voisi kyllä selittää tämän tilanteen ja vieläpä sattuu olemaan ammattitauti urheilijoilla. En olisi uskonut sanovani tätä, mutta toivottavasti nyt jotain häikkää löytyy.

Sillä välin pyysin lääkäriä määräämään jotain antibioottia joka tappaa kaiken elävän ja ja kuolleen kilometrin säteellä kropasta. Hän oli samoilla linjoilla, että kyllä siellä nyt joku tauti on, koska tuo terveenä pysyminen on niin huomattavan vaikeaa itselleni. Verikokeiden tulokset tulevat perjantaina, joten sormet ristiin, että sieltä jotain löytyy.

Sillä välin minä pyrin parhaalla mahdollisella tavalla ottamaan rennosti ja teen etänä kouluhommia ja teen vaikka mielikuvaharjoitteita peiton alla! Tosin tuo rennosti ottaminen ei kauhean hyvin itseltäni luonnistu, koska olo kuitenkin ihan ok ja toimeettomana istuminen on syvältä.  Rauhallisesti kuitenkin kaiken kaikkiaan pyrin ottamaan.

                                                    Kyllä täältä noustaan vielä!
Kuvassa myös mukana kotihoidontuki. 

Avainsanat: , , ,

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Vinkkejä vatsan hoitoon

su 23.4.2017

Meikäläiselle on kuluneen kahden kuukauden aikana käynyt melkoinen… Lue koko kirjoitus

Ihana kamala ruoka

ma 20.6.2016

Onko kukaan muu huomannut, että ruoka ja ruokavaliot tuntuvat olevan… Lue koko kirjoitus

Mitä jos lopettaisit? Tai…

ke 27.1.2016

Muutoksia! Koska kalenterissa lukee 26.1.2016 niin sitkeimmillä uuden… Lue koko kirjoitus