Oikein syömisen sietämätön vaikeus

Kolumni | sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Peruna on huonosta, vehnä on epäterveellistä, voissa on liikaa rasvaa, margariinissa ei tarpeeksi, maito aiheuttaa allergiaa, soija sekoittaa vatsahappoja, papu pierettää, kananmunissa on kolesterolia, sokeri on pahasta, banaani ei ole terveellistä… mikään ei ole hyvin.

Ruokaluennoilla on tullut istuttua ”muutaman” kerran elämäni aikana. Lähes kaikkien ruoka-aineiden kohdalla on joku joskus sanonut: ”Se ei ole terveellistä”. Mikään ei ole terveellistä, kaikki on pahasta. Niin paitsi, että peruna on hyvää, vehnä auttaa jaksamaan, voi pitää aivot kunnossa, margariini pitää laihana, maidossa on proteiinia, soijassa vielä enemmän, papu… noh se pierettää edelleen, kananmunat ovat hyväksi, sokerista saa nopeaa energiaa ja banaani on loistava välipala… vai oliko se vain apinoiden kohdalla? Kaikki on kuultu.

Urheilijoiden ruokavaliot ovat nousseet viime viikolla tapetille. Karrikoidusti kaikki syövät päin h*******.  Paitsi sitten ne, jotka eivät syö. Terveellisestä ruoasta on miljoona eri kuppikuntaa. Kaikki kailottavat, että tämä on hyvästä, tämä on oikein, näin se kuuluu tehdä. Vähemmästäkin se pää menee sekaisin.

Itse olen alkanut oppimaan vihdoinkin, mikä omalle kropalle sopii. Surullista on, että se, mikä omalle kropalleni sopii, on suuresti ristiriidassa sen kanssa, mitä esimerkiksi urheilijoiden ravinto-oppaissa neuvotaan. Tämän asian nosti tapetille ensimmäisenä Sami Sundvik.

Luettuani hänen kirjoituksensa, aloin sitten itsekin asiaa pohtimaan. Toki näin naiivina ihmisenä sitä voisi ajatella, että eivät sponsorit pääse vaikuttamaan sellaiseen asiaan kuin ravintovalmennukseen. Rahallahan ei tunnetusti ole valtaa. Mitäs sitten tehdään, kun ei voi luottaa edes ravinto-oppaisiin, joita leireiltä ”ammattilaisilta” saa. No sanokaapa se. Oma neuvoni on: Kokeilemalla se selviää.

Onneksi niinkin kinkkisessä asiassa, kuin oikeanlaisessa ruoassa, on myös muutama kulmakivi, joka ei koskaan muutu. Hedelmät ja vihannekset ovat hyvästä, vettä kannattaa juoda ja… niin. Siinähän ne absoluuttiset totuudet alkavatkin olemaan. Kun lisää mielipiteitä jakaa, siitä mikä on hyväksi, niin alkaakin niitä erimielisyyksiä tulemaan.


Mutta kuten jo sanoin, niin testatkaa itse, kyllä sen melko nopeasti huomaa, mikä omalle kropalle sopii. Itse toki huudan yhden asian puolesta; gluteenin jättäminen. Tässäkin kannattaa käyttää omaa harkintakykyä, mutta omalla kohdallani se teki todella paljon. Nyt uusimpana testiin on mennyt myös maidon poistaminen ruokavaliosta, joka sekin on tähän asti tuonut ihan hyviä tuloksia.

Itselleni suurin gluteenin lähde oli ehdottomasti pasta. Koska lajissani kulutus on melkoista ja hiilihydraatteja on saatava paljon, joten pastalla oli suuri rooli ruokavaliossani. Sen poistaminen toi luonnollisesti aluksi hieman ongelmia.

Ensinnäkin pasta oli hyvää, hieman harmitti. Vieläkin kuola alkaa valua, kun pasta carbonaraa ajattelen, mutta minkäs teet. Toiseksi se oli omasta mielestäni loistava hiilihydraattien lähde ja kolmanneksi sitä oli helppoa saada ympäri maailmaa, mistä tahansa. Luopuminen oli siis hieman haikeaa, mutta siitä haikeudestaan huolimatta ehdottomasti sen arvoista.


Uusi gluteeniton elämäni ei tosin aina sieltä helpoimmasta päästä ole ollut. Kuten sanoin, kulutus on lajissani melkoista ja säästöliekillä menemisellä on lähes katastrofaaliset seuraukset. Mistä siis saan korvaajat entiselle ykköstykilleni?

Onnekseni korvaajat löytyivät.

      
        

Tosin pelkkää ruusuilla tanssimista ei tuo uusi ruokavalio aina ole ollut. Ajatus oli aluksi ”opettaa” kroppa olemaan vähägluteenisella ruokavaliolla, mutta tämäkin suunnitelma meni uusiksi. Söin tuossa hetki sitten pakon sanelemana kaksi viikkoa ruisleipää. Tässä ajassa kroppa keräsi kilon verran nestettä ja maha turposi siihen noin kolmannella kuulla raskaana ulkomuotoon. Ja jos nuo eivät ole jo tarpeeksi pahoja, niin ruoka ei enää imeytynyt kunnolla. Itselläni siis vähägluteeninen ruokavalio ei onnistu, sen on oltava gluteenitonta, koska muuten elimistö reagoi melko rajustikin. Ruisleivän syömisen aloitettuani ilmestyi kroppaan myös mysteerinen ihottuma, joka alkoi onnekseni tekemään lähtöään, kun gluteeni poistui taas kokonaan ruokavaliosta. Itselleni siis gluteeniton on ehdoton kulmakivi.

Muitakin kulmakiviä omassa ruokavaliossani on ja yksi niistä on kananmunat. Niitä menee vähintään se kolme päivässä ja niistä en luovu. Elämä alkaa muutenkin olemaan tarpeeksi hankalaa, kun lähtee ensin gluteeni ja nyt maitokin ollaan potkimassa ulos, joten kanamunat ovat ja pysyvät!


Silti, oikein syöminen, kyllä se välillä tuntuu olevan kinkkinen juttu. Propagandaa tulee ovista ja ikkunoista. Nykytrendit tuntien, niin eiköhän kohta myös nuo yllä mainitut ohjeet, jossain tuomita vääriksi. Mutta, oman kropan kuitenkin tuntee itse parhaiten, joten kokeilemallahan se selviää, kuten niin moni muukin asia.

Yksi absoluuttinen totuus kuitenkin on: papu pierettää… edelleen. 


Avainsanat: ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Vinkkejä vatsan hoitoon

su 23.4.2017

Meikäläiselle on kuluneen kahden kuukauden aikana käynyt melkoinen… Lue koko kirjoitus

Ihana kamala ruoka

ma 20.6.2016

Onko kukaan muu huomannut, että ruoka ja ruokavaliot tuntuvat olevan… Lue koko kirjoitus

Mitä jos lopettaisit? Tai…

ke 27.1.2016

Muutoksia! Koska kalenterissa lukee 26.1.2016 niin sitkeimmillä uuden… Lue koko kirjoitus