Toivoa Italiassa

Treenaus | tiistai 26. maaliskuuta 2013

Kulunut viikko on kyllä ollut monella tapaa loistava. Ensinnäkin viime perjantaina loppui 2 viikon antibioottikuuri (vihdoinkin!) ja sen myötä tuli myös lupa treenata. Tämä yksinään oli jo loistava uutinen, mutta siihen lisäksi ensimmäiset treenit saikin tehdä Italian maalla, koska lauantaina oli lähtö Italiaan Formiaan leirille. Valittamista ei siis ole.
Ihan suoraan sanottuna hiukan on pientä pelkoa selkäpiissä ollut havaittavissa. Siitä on yli kuukausi kun viimeksi treenasin ja tähän aikaan vuodesta olisi kuitenkin suhteellisen tärkeätä päästä treenaamaan. Tuo 2 viikkoa nyt meni, kun sulki sen urheilun ”mörön”  visusti laatikkoon ja vei vintin syvimpään kaappiin eikä palannut sitä laatikkoa availemaan. Hieman jännitti treenien aloittaminen. Taas alkoi päässä pyörimään kaikki mukavat ja ei niin mukavat ajatukset. ”Mitähän tästä nyt tulee.” ”Muut kuitenkin ovat päässeet treenaamaan paljon ja terveinä.” ”Kesäkin alkaa olemaan jo ovilla.”
 Hieman siis ensimmäiset treenit jännittivät. Nyt kuitenkin jo monta tuntia treeniä alla ja melko turhaa se jännitys on onneksi ollut. Ei se kunto mikään loistava todellakaan ole, mutta eivät ne pohjat sieltä täysin ole kadonneet. Lisäksi motivaatiota ja intoa löytyy kuin pienestä kylästä. Tosin koko ajan saa jarrutella ja sykemittari on jokaisessa treenissä käytössä. Vahingossakaan ei saa mennä tehojen puolelle ja palautuksissa koko ajan seuraan että sykkeet varmasti laskevat. Sitten jos näyttää, että välillä se into vie voiton järjestä, niin treenikaverit muistuttelevat ottamaan rauhallisemmin.
Hyvin mielenkiinnolla odotan leirin loppua ihan vaan sen takia, että näkee kuinka nopeasti kehittyy. Muutenkin tuossa huomaamattani hieman olen päässyt löystymään, joten saa nähdä saako ne lihakset taas näkyviin tässä kolmessa viikossa. Tavoite on ainakin viimeistään Portugalin leirillä olla jäätävässä tikissä ja tällä leirillä ainakin kilon verran painoa saisi lähteä (lue: syön normaalisti ja mitään toimintaani en sen kummemmin muuta, mutta treenaamisen myötä koostumus muuttuu).
Siitä huolimatta kaikkein tärkeimpänä asiana on se, että sitä Toivon kipinää on alkanut taas löytymään. Hieman tuonne synkkien ajatusten puolelle sitä olin jo mennyt, mutta nyt on taas uskoa itseensä ja tekemiseen vaikka vasta 3 päivää treeniä takana. Ensimmäiset juoksuaskeleet rannalla olivat taas sellainen endorfiinipiikki, että hyvä ettei kyyneleet tulleet silmiin. Aivan mieletön tunne. Vaikka se usko joskus turhankin helposti horjuu, niin kyllä se onneksi aika nopeasti myös tulee takaisin. En kuitenkaan luovuta vaikka kuinka sitä p*skaa tulisi niskaan.
Nyt kuitenkin maltti on valttia ja meikä painaa täällä duunia niin perkuleesti, mutta pidän sen järjen mukana enkä lähde vielä revittelemään. Lähempänä kesää sitten sellaset touhut alkaa.
Tästä paikasta on kuitenkin vielä sanottava, että melkoinen yleisurheilijan päiväuni tämä on! Aivan uskomattomat mestat! Majoitumme siis urheiluopistolla jossa siis KAIKKI tarvittava on saman katon alla. Urheilukentälle on 50m huoneen ovilta, parikin saunaa löytyy, rentoutushuoneet, pari punttisalia, palautumistilat, kylmäaltaat, uima-allas ja 170m sisäsuora. Ei paljon paremmaksi tilat voi enää mennä!

Jäitä saa 24/7 haettua. Jääkone onkin kovassa käytössä ollut.
Juoksusuora jatkui vielä sen 50m toiseen suuntaan, mutta sitä käytettiin miekkailuareenana tällä hetkellä.
Joku todella hienon näkönen laite, josta ei hajuakaan, että mikä se on.

Rakastuin täysin tähän <3 Kentällä oli 80m pururata jossa tehdäänkin melkeinpä kaikki loikkatreenit. Ei meinaan Suomessa ole vastaavia näkynyt.
Siinähän sitä! Reilu 2.5 viikkoa vielä leiriä jäljellä. Huomenna onkin lepopäivä, joten eiköhän huoneen katto ja seinät tule tutuiksi.

Avainsanat: , ,

Saatat myös pitää

Treeniä, vatsatauti ja…

la 8.4.2017

Suomessa! Tuolla juoksijan paratiisissa lusittiin 4 viikkoa enemmän… Lue koko kirjoitus

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus

Gepardina Potchefstroomissa

su 19.3.2017

Se olisi sellainen juttu, että kaksi viikkoa Etelä-Afrikan… Lue koko kirjoitus