Naama ei riitä

Kolumni | sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ei ole urheilua hirveästi tullut kuluneen viikon aikana seurattua. Myönnettäköön, tuo kauden loppuminen ja rannalle jääminen Suomi-Ruotsi –maaottelusta, otti sen verran päähän, että ei vain ollut kiinnostusta. Tämä aiheutti sen, että en kovinkaan tarkkaan käynyt läpi listaa heistä, jotka pääsivät Tukholmaan maaotteluun kisaamaan. Olisi sen listan hieman tarkemmin toki voinut lukea. Eilen en juuri kisoja katsonut, mutta tänään päätin itseäni sen verran kiduttaa, että katselin kisat alusta loppuun televisiosta. Kannatti, koska se kuuluisa v -käyrä nousi melkoisen taivaisiin, kun katselin naisten pitkää viestiä.

Minulle ei tullut mieleenkään, että olisi mahdollisuuksia ottelussa juosta 400m sileä, koska omalla ajallani olin kuitenkin tilastoissa 8 sijalla. Kumma kyllä kisassa kuitenkin juostiin ajalla, joka oli hitaampi kuin omani sekä tehty heinäkuussa (omani oli elokuun puolessavälissä juostu). Jollain tasolla ymmärsin sen, että lippua aitoihin ei tullut, koska kunto kuitenkin näytti ajallisesti katsottuna laskevaa viivaa. Siksipä tämä nousukunto vs laskukunto perustelu valitsijoilta meni itselleni läpi. Tuota 400m sileää se ei kuitenkaan selitä. Ilmeisesti ne katsastuskisat, jotka vaihtelivat eri ihmisten kohdalla katsastuksesta karsintaan, olivat sen verran tärkeitä, että näin pystyttiin tekemään. Varmasti myös valitsemattomuus omalla kohdallani perustellaan sillä.

Olen tässä vuosien varrella kuullut jo jonkin moisia ”Kun naama ei riitä” -tarinoita. Tuossa viime viikolla tuli myös yksi uusi sellainen korviini, joka ikävä kyllä ei itseäni yllättänyt, mutta melko räikeä oli. Jos asioita kritisoidaan, tehdään erilailla tai muuten vaan siitä rivistä poistutaan, voi olla varma, että sitä keppiä jossain kohtaa tulee. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla se yleisurheilun kehittäminen ja urheilijoiden auttaminen. Avoimuudella, uuden oppimisella sekä niiden laatikoiden ulkopuolelle katsomisella yleensä tuppaa tulemaan parempia tuloksia ja kehitystä, kuin sillä ”samalla vanhalla”.

Miten organisaatio voi kehittyä jos kritiikkiä, edes sitä asiallista, ei oteta vastaan? Pyritään tekemään varoittavia esimerkkejä muista, jotka joskus siitä rivistä ovat poistuneet tai siellä liikahtaneet. No omana henkilökohtaisena tavoitteena on tästä lähtien kääntyä, pistää ne housut kinttuun ja koskettaa varpaita.
Edit: Niin ja tämä ei ole millään tapaa kritiikkiä urheilijoita kohtaan, jotka lipun ovat saaneet. Jos lippu tulee, niin kisoihin mennään ja annetaan palaa! 

Tweet

Avainsanat: ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Kuinka keskittyä omaan…

su 18.11.2018

Itseasiassa parempi otsikko olisi: Kuinka olla välittämättä muiden… Lue koko kirjoitus

Treeniä aamusta iltaan

su 11.11.2018

Otsikko ei muuten valehtele. Siis kirjaimellisesti useampi päivä on… Lue koko kirjoitus

7 asiaa mistä tietää…

su 14.10.2018

Voin kertoa, että urheilukuplan sisälle on hypätty pää edellä… Lue koko kirjoitus