Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeMitä me tehdään väärin?
Kolumni | sunnuntai 24. marraskuuta 2013
Pääsin tuolla Los Angelesin leirilläni tutustumaan kohtuullisen läheltä yhden amerikkalaisen yliopiston harjoittelutyyliin. Oli todella mielenkiintoista seurata, miten he treenasivat siellä ja verrata sitä harjoitteluun Suomessa. Alkoi väkisinkin mietityttään, että mitä me voisimme sitten tehdä paremmin näissä asioissa? Miten Suomesta saataisiin vielä enemmän porukkaa sinne huipulle?
No ensimmäiset varmasti tässä kohtaa sanovat (ja itsellenikin se ensimmäisten joukossa tulee mieleen), että Amerikassa on noita ihmisiä muutama enemmän kuin täällä. Se ei kuitenkaan ole se ainoa, eikä välttämättä edes tärkein asia, mikä sen vaa’an kallistaa heidän puolelleen. Ei Jamaikallakaan ole kuin 2.7 miljoonaa asukasta. Toki jos mediaa on kuunteleminen, niin sukujuuret siellä ehkä ovat jalommat tuohon juoksemiseen, mutta silti. Ruotsissakin tuo yleisurheilu kulki muutaman vuoden melkoisen komeasti ja siellä se geeniperimä ei varmasti yleisurheiluun ole optimaalisesti jalostunut.
Yhden todella suuren eron tekee tietenkin ilmasto. Suomi ei ikävä kyllä ole kesälajien tekijöille paras mahdollinen maa. Kesälläkään emme aina pääse samoihin olosuhteisiin, missä osa kilpakumppaneista treenaa niinä ”huonoina” aikoina. Tähän lisätään vielä se, että osassa sisähalleista tupataan säästämään niistä oikeista paikoista: halleja ei lämmitetä, kuin pienen osan päivästä. Näissä ”hyvissä” sisähallien tarjoamissa olosuhteissa pääsee tekemään maksimaalisia juoksuja parhaimmillaan noin 14-15 asteessa, joka ei lihaksille mitään herkkua ole. Loukkaantumisen mahdollisuus kasvaa todella paljon. Lisäksi, ikävä kyllä, hallien käyttöä ei ole optimoitu niille huipulle tähtääville, ainakaan Tampereella. Treeniajoista tulee täysin päättömät. Aamulla, aamupäivällä ja päivällä ei voi mennä, koska 90%:lla urheilijoista on koulua tai töitä. Iltapäivästä hallit ovat täynnä tulevaisuuden huippu-urheilijoita (noin 7-14 vuotiaita), mikä tietenkin on mielettömän hienoa, mutta meille ”isommille” se tekee harjoittelusta haastava. Sinne sekaan heitetään muutama hölkkääjä ja parikymmentä kävelijää, niin tavoitteellinen huipulle tähtäävä harjoittelu on lähestulkoon mahdotonta. Tämä aiheuttaa sen, että harjoittelu tapahtuu kello 19.00 eteenpäin ja loppuu välillä 21 – 22.00. Siitä kotiin, syömään, suihkuun ehkä venyttelyt jos kerkeää ja noin 7 tunnin yöunille, että pääsee kello 8.00 kouluun. Uni tulee hyvällä tuurilla 23.00 aikoihin jos kroppa on rauhoittunut, mutta suurella todennäköisyydellä sen verran ylikierroksilla mennään, etenkin kovien treenien jälkeen, että todellisuudessa uni tulee 24.00 aikoihin. Haastava on lievä termi kuvaamaan tilannetta. Amerikassa siellä urheilukentällä ykkösenä ovat luonnollisesti ne yleisurheilijat, joten sinne ei muilla lajeilla ole samaan aikaan asiaa ja tärkeysjärjestyksessä ovat ne aikuiset eli 18 vuotta ja ylöspäin. Muut harjoittelevat silloin, kun kentällä on tyhjää. Onhan se selvää, että tuo asenne niitä tuloksia paremmin tuo.
Siellä oli myös palautuminen, lihashuolto ja vammojen ehkäisy aivan omaa luokkaansa. Tämä on vieläpä sellainen asia, missä Suomessakin voitaisiin päästä melko lähelle heidän tyyliään. Kaikilla koulun urheilijoilla oli käytössä ”training room” mihin pääsi aukioloaikana milloin tahansa. Siellä oli parikin fyssaria jatkuvasti käytössä, jotka auttoivat urheilijaa. Lisäksi löytyivät kylmäaltaat, jumppapallot, jääkoneet, kuntopyörät, tasapainolaudat, sähköhoidot ja vaikka mitä muuta laitetta. Jos urheilijalta jäi yksikin treeni väliin lihaskivun tai muun ongelman takia, hänet passitettiin heti sinne tarkistettavaksi ja samalla siellä tehtiin fyssarin valvovien silmien alla korvaava harjoitus. Tuo on kyllä enemmän, kuin loistavaa toimintaa. Eikö tätä saataisi Suomeen jotenkin sovellettua? Urheiluakatemioita kuitenkin löytyy jo useammista paikoista. Eikö sieltä herkeäisi budjetista rahaa fysioterapeuttiin, jonka päätehtävänä olisi tarkistaa urheilijoita ja näin ennaltaehkäistä niitä vammoja. Jos käyttää hieman pelisilmää, saattaa tällä fysioterapeutilla olla jopa omasta takaa sähkölaitteita tai jos lottovoitto tulee, niin vaikka ultra. Kyllä varmasti Pirkkahallista voisi yhden sovitushuoneen tähän tarkoitukseen uhrata. Tosin, huhujen mukaan Pirkkahalliin on nyt vihdoinkin tulossa kylmäallas, joten pieni askel parempaan on jo tehty, mutta tuohon Amerikan tyyliin on vielä matkaa. On ollut myös muutaman urheilijan kanssa jopa puhetta, että pitäisi hankkia joku isompi porukka, millä kustannettaisiin yksi fyssari, joka olisi jatkuvasti katsomassa treenejä ja tarkistamassa sitä kroppaa ennen ja jälkeen harjoituksien. Tämä tosin on vasta puhevaiheessa.
Tämä seuraava kohta koskeekin kaikkia urheilijoita, jotka miettivät menisivätkö urheilulukioon vai normaaliin lukioon ja muutenkin, kun pohditaan niitä tulevia opiskelupaikkoja. Kyllä niin monessa asiassa se ”Location, location, location” on melkein kaikki kaikessa. Tässä kohtaa en ala puhumaan uudestaan siitä säästä vaan ihan oikeasti niistä etäisyyksistä. Liikkuminen paikasta A paikkaan B voi mennä todella turhauttavaksi. Tuolla sai nauttia siitä, kun kentälle oli 500m ja punttisaleille hurja 800m ja siellä samaisella salilla oli ne uima-altaat, kuntopyörät ja sisärata. Välimatkat eivät todellakaan olleet pitkiä. Se on melkoista rumbaa, kun muutenkin jo liian lyhyissä päivissä saa reissata hallin, kenttien, punttien, uimahallien, koulun ja kodin välillä. Laskeskelin tuossa yksi päivä, että itselläni menee huonona päivänä tunti siihen, että menen kotoa kouluun ja takaisin. Jos sattuu käymään niin ikävästi, että en saa kyytiä hallille, niin pyörällä se on 20 minuuttia suunta ja julkisilla omalla kohdallani melkein 30 minuuttia suuntaansa. Kyllähän sen ajan voisi paremminkin käyttää. Uimahalli sijaitsee noin 6km päässä kotoa, hieroja onnekseni vajaan kilometrin päässä. Se helpottaa sitä arkea uskomattoman paljon, kun kaikki tarvittava löytyy sen 2 kilometrin säteellä. Toki kaikissa urheilulukioissa se asia ei aivan noin ole, mutta esimerkiksi Kuortaneella on melkoisen hyvillä etäisyyksillä lähes kaikki tarvittava.
Suhtautuminen urheilijoihin oli myös melko erilaista. Kaikkia ja kaiken tasoisia urheilijoita arvostettiin: ”Vau urheilet, onpa hienoa! Mitä oikein teet? Mieletöntä! Sähän oot kova jätkä, tsemppiä kaikkeen.” Urheilijat saivat muutenkin erikoiskohtelua. Tällä en nyt todellakaan tarkoita sitä, että vastaantulijoiden täytyisi tulla onnittelemaan hienosta hommasta, että jaksan treenailla, EI. Tätä kulttuuria saisi saada enemmän kouluihin. Osa opettajista ei yksinkertaisesti tajua, mitä tavoitteellinen urheilu tarkoittaa. Eihän sillä sinänsä väliä ole, mutta jos puhutaan kouluista, jotka ovat lupautuneet antamaan apuja urheiluakatemiaan kuuluville urheilijaopiskelijoille, tai niiden urheilulukioiden opettajista, niin tämän kulttuurin pitäisi tulla heiltä kaikilta selkärangasta. Uskokaa tai älkää, mutta ainakin yleisurheilupiireissä, harvan urheilijan ego kestää nyt aivan totaalisesti sitä, että se koulu täysin p*rseillään, kyllä sielläKIN on yleensä pärjättävä. Joten seuraavan kerran, kun se Arttu Aitajuoksija tulee kertomaan, että lähtee SM-kisoihin juoksemaan eikä pääse kokeeseen tai tenttiin, niin sanokaa: ”Asia selvä, hoida tentti siellä uusinnassa ja tsemppiä kisoihin!”.
Loppuun kommenttia vielä siitä itse harjoittelusta. Tätä kohtaa eivät ehkä ymmärrä, kuin hieman syvemmällä urheilussa mukana olevat, mutta kirjoitanpa silti. Hyvinkin järkevästi sanottuna meikäläiset treenaa sekä liian kovaa ja samalla liian kevyesti. Näin piireissä toistakymmentä vuotta liikkuneena tuntuu, että todella monet aikuiset treenaavat melkeinpä kuin ammattilaiset. Toki siitä yhtälöstä on irrotettu, olosuhteet, ilmasto, huoltotoimet, ravinto sekä yleinen arki, mutta muuten ne hommat tehdään lähes samalla tavalla (eli ammattilaisialähelläkään ei olla sen muun, kuin treenaamisen suhteen ). Toisaalta tuolla meren toisella puolella sellaista ”turhaa” ja nyt on kyllä hieman ironiaakin mukana tässä lauseessa, ei kauheasti ollut. Siellä ei lenkkeilty, alkuverkat olivat huomattavasti lyhyemmät ja palauttavia harjoitteluja ei ollut yhtä paljon. Kun tehtiin, niin tehtiin todella kovaa. Treenit olivat kello 7.30 aamulla, ne kestivät noin 3 tuntia ja treeneihin kuului usein voima ja joku muu osio, joka saattoi olla juoksua, aitoja tai jotain tekniikkaa. Tehot olivat heti todella korkealla ja peruskuntokaudella kaikki lajit tekivät samoja harjoituksia oli siellä sitten niitä 300m vetoja tai sikakuntopiirejä. Treenien yhdistäminen aamulla mahdollisti sen, että harjoiteltiin 5 kertaa viikossa ja viikonloput olivat vapaat. Tietenkin kausittain määrät ja ne tehotkin vaihtelevat. Tämän tyylin toteuttaminen Suomessa olisi todella vaikeaa, monet jo yllä mainituista kommenteista tulevat vastaan. Siitä huolimatta, tuossa treenien yhdistämisessä on jotain perää. Josko sen maanantain toisen harjoituksen, 30 minuutin aerobisen lenkin, yhdistäisikin sen tiistain voiman eteen tai perään ja näin saisi yhden kokonaisen lepopäivän viikkoon lisää?
Tuossa nyt on muutamia omia ajatuksia. Tuosta aiheesta voisi kirjoittaa vaikka pienen kirjan. Välillä oli melko ristiriitainen olo. Tuntui, että kyllä täältäkin oikeasti päästään sinne huipulle ja välillä taas tuntui, että se on sellainen talvisota meininki, että oksat pois. Siitä huolimatta, kohtuullisen pienillä muutoksilla saataisiin jo isoja aikaan. Täällä on kuitenkin paljon huipulle haluavia. Löytyy useampiakin ryhmiä, missä tehdään kaikki sen eteen, että päästäisiin ammattimaisempaan suuntaan ja jopa yksi kommuuni poikia, jotka tahtovat, ja ovat jo, heittäneet keppiä melkoisen pitkälle.
Avainsanat: kilpaurheilu, yleisurheilu
Uudempi
← No ei se aina putkeen meneVanhempi
Back in Finland →Saatat myös pitää
Leireilyä ja…
ti 19.3.2019
Pitäisiköhän tässä vaiheessa elämää olla yksilönä jo sen… Lue koko kirjoitusVihdoinkin ammattiurheilija
to 14.2.2019
Postaus tehty yhteistyössä Stadiumin kanssa. Voi kuulkaas! Hyvinkin… Lue koko kirjoitusKuinka keskittyä omaan…
su 18.11.2018
Itse asiassa parempi otsikko olisi: Kuinka olla välittämättä… Lue koko kirjoitus
Kirjoitat hyvin. Tämä oli miellyttävää lukemista yleisurheilua seuraamattomalle ja siitä ymmärtämättömälle henkilöllekin. Toivottavasti parhaita paloja amerikkalaisista toimintatavoista ja kulttuurista (!) voitaisiin omaksua myös Suomessa.
Tsemppiä sulle kaikkiin tuleviin koitoksiin!
Kiitos! Yritinkin tehdä sellaisen tekstin, että myös ihmiset, jotka eivät seuraa yleisurheilua, ymmärtäisivät tilanteen. Hyvä, että onnistui 🙂 Itse ainakin pyrin parhaani mukaan omaksumaan heiltä niin toimintatapoja kuin myös kulttuuria, toivottavasti leviää muihinkin ympärillä!
Kirjoitat:
Suhtautuminen urheilijoihin oli myös melko erilaista. Kaikkia ja kaiken tasoisia urheilijoita arvostettiin: ”Vau urheilet, onpa hienoa! Mitä oikein teet? Mieletöntä! Sähän oot kova jätkä, tsemppiä kaikkeen.” Urheilijat saivat muutenkin erikoiskohtelua. Tällä en nyt todellakaan tarkoita sitä, että vastaantulijoiden täytyisi tulla onnittelemaan hienosta hommasta, että jaksan treenailla, EI. Tätä kulttuuria saisi saada enemmän kouluihin. Osa opettajista ei yksinkertaisesti tajua, mitä tavoitteellinen urheilu tarkoittaa. Eihän sillä sinänsä väliä ole, mutta jos puhutaan kouluista, jotka ovat lupautuneet antamaan apuja urheiluakatemiaan kuuluville urheilijaopiskelijoille, tai niiden urheilulukioiden opettajista, niin tämän kulttuurin pitäisi tulla heiltä kaikilta selkärangasta. Uskokaa tai älkää, mutta ainakin yleisurheilupiireissä, harvan urheilijan ego kestää nyt aivan totaalisesti sitä, että se koulu täysin p*rseillään, kyllä sielläKIN on yleensä pärjättävä. Joten seuraavan kerran, kun se Arttu Aitajuoksija tulee kertomaan, että lähtee SM-kisoihin juoksemaan eikä pääse kokeeseen tai tenttiin, niin sanokaa: ”Asia selvä, hoida tentti siellä uusinnassa ja tsemppiä kisoihin!”.
Minun ollessani missä tahansa koulussa niin on ollut niissä myös urheilijoita jotka tähtäävät pitkälle ja urheilu on ollut elämässä tärkeimpiä asioita. Joten olen sivusta nähnyt sitä miten urheilijoita kohdellaan kouluissa ja he ovat kyllä saanee thyvää kohtelua. Jopa liiankin hyvää eli ovat olleet erikoisasemassa koska ovat tuoneet koululle julkisuutta ja tuovat koulun nimeä esiin ja saavat erivapauksia olla pois urheilun takia mutta joku muu ei saa jostain muusta syystä joka olisi yhtä tärkeä asia. Jos urheilijat saavat tälläistä kohtelua niin sitten muidenkin pitäisi sillä ei minusta ketään saa eriarvoistaa. Joten mielestäni teikäläiset saavat liikaakin erikoisaseman kouluissa mutta tämä vain minun mielipiteeni.
Itse olen sitä mieltä, että jos koulut ovat sitoutuneet säännöissään ja toiminnassaan antamaan joustoa urheilijoille, niin tätä pitää toteuttaa. Tietenkin jos koulu ei sellaiseen ole sitoutunut, on se eri asia. Toki vedän aika kovaa kotiin päin, mutta itse en ole koskaan kokenut, että jos urheilija (kuten itsekin esim lukiossa) sain mennä vaikka sille 2 viikon leirille koulusta, ei se keneltäkään ollut pois. Yhtä lailla siellä niitä kouluhommia tehtiin, en vain ollut fyysisesti läsnä koulussa. Jos niitä huipulle tähtääviä halutaan tukea, oli se sitten urheilussa, taiteessa tai pianon soitossa, niin näillä joustoilla päästään pienin askelin lähemmäksi niitä omia parhaita tuloksia. Ehkä se tuntuu ulkopuolisille isolta erikoiskohtelulta, mutta koulun ja urheilun yhdistäminen on välillä todella raskasta ja nuo pienet joustot auttavat siinä paljon ja eivät ainakaan omasta mielestäni ketään vahingoita, mutta toki tämä on taas minun näkökulmastani ajateltuna.
Oli hyvin arvattavaa että pidät urheilijoden puolia mutta ikävä ettet pysty laajemmin näkemään kokonaisuutena muidenkin kannalta asioita.
Kirjoitat: niin näillä joustoilla päästään pienin askelin lähemmäksi niitä omia parhaita tuloksia.
Kaikki meistä haluaa tehdä parhaita tuloksia oli se asia mikä tahansa joten pienet joustot kuuluu kaikille. Urheilija tai muu joka tähtää korkealle ja joka on jollain tavalla edes julkinen henkilö saa niitä helpommin koska tuo mainetta ja julkisuutta ja jopa koulut kalastelee suosioo.
Kirjoitat:
mutta koulun ja urheilun yhdistäminen on välillä todella raskasta ja nuo pienet joustot auttavat siinä paljon ja eivät ainakaan omasta mielestäni ketään vahingoita, mutta toki tämä on taas minun näkökulmastani ajateltuna.
Kyllä kuule ihan kaikille ylipäätään sen koulun ulkopuolisen elämän ja koulun yhdistäminen on välillä raskasta ja kaikki olisi ansainnu näitä pieniä joustoja. Kaikkille niitä ei vaan suoda ja siinä näkyy se eriarvoisuus. Urheilija tai ei niin samoilla pelisäännöillä pitäisi mennä.
En tiedä millainen sinun kouluusi on ollut, mutta kyllä ainakin omissa oppilaitoksissani sitä pelisilmää käytettiin aika monien kohdalla. Kyllä siellä joustettiin niin muusikoille, taiteilijoille ja ihan niille muillekin oppilaille. Perheiden yhteiset lomat saatiin melko usein järjestettyä koulun kanssa jotenkin yhteen ja yhtä lailla ne musiikkileirit. En sitten tiedä mitkä niitä kokonaisuuksia, joista itse puhut, ovat jos musiikki, urheilu, taide ja kaikki se muu ei niitä kata. Tuloksilla ei aina tarkoiteta sitä sekunti- tai metrilukua.
Ehkä minun (lukiosta etenkin itsellä tällä hetkellä puhe) oli sitten hieman joustavampaa yleensäkin se toiminta. Omana aikanani ainakin aika monien ihmisten asiat saatiin siellä järjestettyä koulun kanssa yhteen, kunhan vain niille oli hyvät perustelut ja tehtiin aktiivisesti sen eteen töitä, ettei koulusta jäädä aivan kelkasta.
Ja edelleen kuten ylhäällä sanoinkin: ”Itse olen sitä mieltä, että jos koulut ovat sitoutuneet säännöissään ja toiminnassaan antamaan joustoa urheilijoille, niin tätä pitää toteuttaa.” Jos tuollaiset pelisäännöt on tehty ja luvattu toimia niiden mukaan, niin niitä pitää omasta mielestäni noudattaa.
Yhtä lailla jos siellä kotona on raskasta, niin siinäkin sitä joustoa täytyisi antaa oli kyseessä kuka vain. Itse kirjoitan Urheilijan näkökulmasta ja Urheilusta tätä blogia, en niinkään hae tällä mitään yleistä yhteiskunnallista tasa-arvoa vaan pohdintaa siihen, millä saataisiin niiden huipulle tähtäävien urheilijoiden elämää helpotettua.
Sinulla on ollut sitten hyvä koulu ja sehän on vaan hienoa. Kirjoitat tuossa että: kirjoitat Urheilijan näkökulmasta ja Urheilusta tätä blogia, en niinkään hae tällä mitään yleistä yhteiskunnallista tasa-arvoa vaan pohdintaa siihen, millä saataisiin niiden huipulle tähtäävien urheilijoiden elämää helpotettua.
Kai nyt nuori fiksu nainen voi joskus ajatella laajemminkin eikä vaan ja ainoastaan omasta suppeasta näkökulmasta asioita. Sehän on vaan oma etu jos osaa nähdä laajemmin asiat.
Mutta kai se on vaikeaa kun sinullakin elämä on aina pyöriny oman itsesi ympärillä niin ymmärtää ettei kaikessa aina kannata ajatella vaan itseä ja omaa kantaa vaan kannattaa laajentaa näkökulmia asioihin.
Ehodottomasti sitä maailman parantamista itsekin harrastan ja paljon. Kyllä ne ajatukset ovat välillä liiankin laajat, mutta tänne blogin puolelle eivät ikävä kyllä yksinkertaisesti resurssit riitä, että kirjoittaisin täälläkin kaikista asioista jotka painavat ja mitä voisi tässä maailmassa tehdä paremmin. Jo pelkästään urheilun näkökulmasta tuo teksti venähti ja jos kirjoittaisin vieläkin laajemmasta kokonaisuudesta ei siihen todellakaan olisi riittänyt edes 10 sivua tekstiä. Siksipä nyt vain näin suppealla näkökulmalla mentiin tänäänkin 🙂
Anonyyminä äsken kirjoittanut henkilö ei ole tainnut koskaan itse harrastaa urheilua, eikä tiedä mitä se on. Mielestäni urheilijoita saisi arvostaa enemmän, koska kaikki siihen ei kykene eikä tajua sen hyvää puolta. Mielestäni se ei ole keneltäkään muulta pois, jos urheilun vuoksi toiset on poissa, koska voisihan sitä muutkin harrastaa.
Joo itse kyllä olen myös samoilla linjoilla, ettei se keneltäkään muulta pois ole, jos urheilijat nyt joskus koulusta pois ovat.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Hyvä ajatuksella tehty blogikirjoitus nuorten ja kokeneempiekin urheilijoiden treenien sovittamishaasteista. Olen itsekin törmännyt näihin haasteisiin ajan ja treenipaikkojen suhteen, kuten varmasti moni muukin nuori kehittymishaluinen huipulle pyrkivä urheilija. Lajini tosin on aika kaukana yleisurheilusta 🙂
Nämä ongelmat täytyy tuoda esille, joten on hienoa että käsittelet asioita juurikin urheilijan silmin ja omia kokemuksiasi peilaten.
Tsemppiä treeneihin!
Hei.
Itse en usko, että suomalaiset tekevät mitään erityisen väärin. Mielestäni täällä ei vain ole tällä hetkellä juuri ketään, joka panostaisi tai ylipäätänsä voisi panostaa 100%:sesti harjoitteluun. Huipulle tähtäävän tulisi jättää kaikki muut hommat taka-alalle ja käydä kouluakin, kun harjoittelulta, nukkumiselta ja syömiseltä ehtii. Rahan ei tulisi olla missään kohtaa ongelma ja hieroja pitäisi saada paikalle sormia napsauttamalla. Etelässä asuttaisiin puolet vuodesta. Lisäksi tarvittaisiin runsaasti ihmisiä, jotka olisivat kaikki sitoutuneita laittamaan elämänsä urheilulle.
Tämäkään kaikki ei takaa, että pääsee huipulle eikä tarkoita, ettei vähemmällä pääsisi. Itse pitäisin tuota silti parhaimpana keinona.
Itse tiedän muutaman hyvin hyvin onnekkaan yksilön, jotka tuohon sinun ehdottamaasi tyyliin pystyvät. Toki heillä se kyllä näkyykin ihan mukavasti niissä tuloksissa tai päinvastoin, tulokset tulivat ja nyt voivat keskittyä pelkästään siihen olennaiseen. Oli miten oli, ainakin muutamalla onnekkaalla on mahdollisuus keskittyä pelkästään urheiluun.
Tuo väärin sana onkin vain otsikossa kiinnostuksen herättäjänä. Ei täällä treeneissä välttämättä ihan suoraan sanottuna väärin asioita tehdäkään, mutta ehkä asioita voitaisiin tehdä erillailla. Kuten sanoin, monet treenavat kuin ammattilaiset, mutta se ammattilaisuus jää vain niihin treeneihin. Tämä yhtälö ei välttämättä suurelle osalle sovi. Jos asiat menisivät, kuten yllä mainitsit, niin treenejä voitaisiin tehdä juuri yhtä kovaa kuin ne huiputkin tekevät, mutta juurikin tuossa tulee se kaikki muu vastaan. Kun tuohon ei ole mahdollisuutta kauhean monella.
Tuo olisi kyllä aivan loistava skenaario, mutta niin harvalle mahdollinen.
Hyvä Noora, hyvin taas kirjottelit. Ken kerran on päässyt urheilun ihanaan maailmaan sisälle, ei tiedä muuta rakkaampaa. Terveisiä Kuortaneelle 😉
ootko lukenu :DD? –> http://veikkonen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/urheilu/130761-urheilija-tekee-aina-kaiken-vaarin?fb_action_ids=10151393214213349&fb_action_types=og.likes&fb_source=other_multiline&action_object_map=%7B%2210151393214213349%22%3A325079354267547%7D&action_type_map=%7B%2210151393214213349%22%3A%22og.likes%22%7D&action_ref_map=%5B%5D
oho tulipa se linkki hassusti se on siis ton pitune :O toivottavast aukee
Joo oon lukenut! Oli kyllä hyvä teksti ja paljon paikkansa pitävä 😛