Suomen Urheilun Loppu, osa 2

Kolumni | perjantai 11. huhtikuuta 2014

Aivan uskomatonta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä fiilistä, mikä itselläni on. Tekee mieli kiroilla ja hakata päätä seinään samaan aikaan.

Suomen yleisurheilutoiminnasta vastaa toimija nimeltä SUL. SUL on viime vuosina saanut huomattavasti enemmän risuja, kuin ruusuja toimintansa takia. Pahinta tässä on, että niiden risujen määrä tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Tässä on nyt useampana vuotena ollut ajatuksena se, että se pohjakosketus on jo otettu, mutta uskomatonta kyllä, olin väärässä.

Liiton kuin liiton tehtävä on kannustaa ihmisiä harrastamaan, saada lajiin lisää nostetta ja toiminnallaan tukea nykyisiä urheilijoita kasvamaan aikuisiksi huippu-urheilijoiksi ja saada heidän esimerkillään ja oman toimintansa avulla kipinää nuorille. Unelmana on tietenkin se, että niistä nappuloista kasvaa vielä jonakin päivänä menestyviä nuoria urheilijoita. Parhaimmassa tapauksessa niistä menestyvistä nuorista tulee kansainvälisesti pärjääviä aikuisurheilijoita, jotka esimerkillään inspiroivat muita kokeilemaan, unelmoimaan, yrittämään ja menestymään.

Itselläni ehdottomasti yksi urheilu-urani kohokohta on ollut alle 23-vuotiaiden EM-kilpailut. Oli mieletöntä päästä juoksemaan arvokisoihin ja saada sitä kansainvälistä fiilistä ja arvokasta kokemusta isommista kansainvälisistä kisoista. Arvokilpailu ensikertalaisena jännitin kisoja yli viikon etukäteen ja nukkuminen jäi vähemmälle. Odotin intoa piukassa omaa starttiani, mikä oli useamman päivän päässä. Olin silloin kesätöissä ja viikon verran kaikki päivät juoksin mielessäni aidat yhä uudelleen ja uudelleen. Lataus oli mieletön, jännitin aivan hulluna. Kisapäivän saapuessa alkoivat ikävä kyllä näkyä ne unettomat yöt ja jo viikon kestänyt ”intoa piukassa” -jännitys. Tästä huolimatta sain itselleni hakattua draivin päälle ja juoksin melko lähelle silloista ennätystäni. Siitä huolimatta olin erittäin pettynyt. Kyllä noissa kisoissa haetaan niitä ennätyksiä. Ikävä kyllä silloin ei niin käynyt. 

Kisat olivat elämäni ensimmäiset isot kisat; kaikki oli uutta ja ihmeellistä. En tiennyt mitä odottaa. Ensi kerralla tiedän. Tiedän mitä tehdä, miten toimia ja mitä odottaa. Sain todella arvokasta kokemusta. Muutenkin koko kisamatka oli uskomattoman hieno. Tuo hetki, yhdessä elämäni ensimmäisen Suomi – Ruotsi –maaottelun kanssa, antaa toivoa niinä synkkinä hetkinä. Silloin kun kaikki menee päin h*lvettiä. Aikaa ei ole, rahat on loppu, energiat käytetty. Tuollaiset kokemukset auttavat tsemppaamaan vielä enemmän, jatkamaan sitä rääkkiä, mitä kutsutaan kilpaurheiluksi. Minä tahdon noihin kekkereihin, joita arvokisoiksi kutsutaan, vielä uudestaan.

Huomasin tänään Ilta-sanomien sivuilla, että SUL on päättänyt, että nuorten olympiakisoihin ei lähetetä yleisurheilijoita tänä vuonna. Tässä sitaatti jutusta:

Valmennusjohtaja Jorma Kemppainen kertoo, että päätös nuorten olympiakisojen väliin jättämisestä tehtiin jo marraskuussa, kun tätä kautta suunniteltiin.

- Päätös oli puhtaasti valmennuksellinen, ei esimerkiksi taloudellinen. Periaatteemme on kehittää nuoria pienten portaiden taktiikalla, ja silloin tämäntyyppinen kisa tulee liian aikaisin, Kemppainen sanoo.”


Jutun voi lukea täältä.

Luin mykistyneenä tekstiä. En voi ymmärtää, miten tuollainen päätös on voitu tehdä, vieläpä jos resursseja on. Millä tavalla se, että ei päästetä nuoria urheilijoita olympialaisiin, kehittää urheilijoita? Miten se tukee heidän uraansa ja sitä, että heistä tulee menestyviä aikuisurheilijoita? Miten liitto voi sanoa, että urheilijoilla ei ole mahdollisuutta mennä kisoihin, mihin heillä saattaa olla rajatkin tehtynä? Liitto siis päättää, että sinä et saa osallistua olympialaisiin, vaikka olet tehnyt rajat ja sinulla olisi siihen periaatteessa oikeus. 

Muut lajit menevät kisoihin, yleisurheilijat eivät mene.

Mykistyttävää. En todella ymmärrä tämän asian pointtia. Nuorena saadut arvokisakokemukset ovat korvaamattoman arvokkaita. Ne valmentavat niihin muihin tuleviin arvokisoihin, tuovat lisää intoa ja motivaatiota jatkamaan sekä antamaan kaikkensa urheilulle, myös silloin vanhemmalla iällä. Kansainväliset kisat, EM-kilpailut MM-kisat ja olympialaiset ovat ne syyt, miksi tätä hommaa tehdään.

Miten se kehittää ketään, kun ei anneta mahdollisuutta toteuttaa niitä unelmiaan urheilussa: 

Kilpailla olympialaisissa, vaikka ne olisivatkin ”vain” nuorten.


Tweet

Avainsanat: ,

Saatat myös pitää

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus