Ratsastusta ja ruokapaikkoja Tallinnassa

Arki | keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Toista osaa pukkaa. Lauantai Virossa oli omalla tavallaan jopa hienompi, kuin perjantai. Vihterpalussa on nimittäin talli ja pääsimmekin ratsastamaan! Olen ratsastanut junnuna todella paljon, mutta siinä yläasteen kohdalla se alkoi jäädä, koska yleisurheilu tuli kuvioihin ja aika yksinkertaisesti loppui päivistä. Yhditettynä siihen, että ratsastuspaikkaakaan ei enää oikein ollut. Vähän jännitti, kun sanottiin, että menemme ratsastamaan ihan metsäreitille sekä merenrantaan. Meikäläisen itsetunto oli onneksi korkealla ja lähdin mukaan asenteella, että se on kuin pyöräily: Kun sen kerran oppii, niin ei sitä unohda. Toki pyörä harvemmin yrittää purra sinua, heittää selästään tai vauhkoontuu kesken matkan.

Onneksi menin! Reitti oli aivan häkellyttävän hieno ja kohtuullisen aikainen ajankohta loi oman mystiikkansa. Menimme upeita teitä pitkin, metsässä, kävimme merenrannalla sekä vähän meressäkin ratsastamassa. Mitään ongelmia ei ollut, vaikka välillä oman uljaan ratsuni varsa (joka tuli matkaseuraksi meille) vähän isotteli ja teki kiitolaukka spurtteja. 

Tiimin viides jäsen. Annoin sille nimen pakan sekottaja.
Olin kerennyt unohtamaan, kuinka hienoa on ratsastaa ulkona jotakin reittiä pitkin, eikä sitä ympyrää aitauksessa. En myöskään antanut kielimuurin olla ongelma, vaan juttelin tuolle omalle ratsukilleni mukavia matkan aikana ja välillä vähän komensin, kun meinasi väsymys (lue laiskuus) hänelle iskeä.

Pahoittelut, en ihan viitsinyt järkkäriä ottaa mukaan, joten kuvat ovat laadultaan nyt vähän heikompia.

Vasemmalla porukan ”pomo” eli ohjaaja ja meidän loppu ratsastuspoppoo.
Tallipihalta löytyi myös päästäisten pesä. Juoksin luonnollisesti katsomaan, otin lähikuvia ja taistelin suuresti itseni kanssa, että en ottanut yhtä noista poikasista käteen, koska ne oli NIIN SÖPÖJÄ!
Oli aivan huippua ja suosittelen kaikille. Ratsastus on kyllä sellaista touhua, mitä jokaisen kannattaa ainakin kokeilla, jos ei muuta. 

Tallilta matka jatkui kartanolle ja kävimme siellä vielä pienen esittelykierroksen. Historiaa paikalla on kerrakseen ja yksi ”erilaisuus” on muun muassa kummitus, mikä kuulemma asuu kartanossa. Tosin kummitus on ”havaintojen mukaan” ystävällinen. Timo oli kertonut kummituksesta porukalle japanilaisia (vai oliko ne kiinalaisia) naisia ja tarinan jälkeen kukaan ei ollut uskaltanut mennä enää takaisin huoneisiinsa. Toki tämä muodostui pienehköksi ongelmaksi, koska heidän oli tarkoitus jäädä yöksi Vihterpaluun. Noh näitä sattuu! Meikäläiset selvisi yöstä hengissä ja muutamaa Nellin aiheuttamaa välikohtausta lukuun ottamatta uni kyllä maistui.


Iso kiitos vielä Reetalle sekä koko Vihterpalun väelle unohtumattomasta vierailusta. Olen hyvin otettu, että minut kutsuttiin mukaan.

Tässä meidän poppoota, miinus Reetta, joka matkan järjesti ja oli kameran toisella puolella.
Vasemmalta kaksi ekaa ovat Vihterpalun väkeä, sitten tulee Maire Kettukarkki -blogin pitäjä, Magicpoksin Maj, Ida kuka pitää blogia Ida 365, Mairen aveci sekä viimeisinä kaksi äänekästä hullua.
Tallinnassa pääsimme vielä syömään ravintolaan nimeltä Maikrahv, joka sijaitsi Vanhassakaupungissa. Oli hienoa kuunnella, kun paikka oikeasti esiteltiin meille ja kerrottiin sen tarinaa. Sain kuulla muun muassa sellaisen nippelitiedon, että Vanhassakaupungissa yksinään on 350 ravintolaa, kahvilaa sekä baaria. Aivan järjetön määrä.

Ruoka oli omasta mielestäni loistavaa ja aivan varmasti menen uudestaan syömään tuonne, jos Tallinnassa pyörin. Gluteenittomuus ymmärrettiin myös hyvin, joten ei tarvinnut jännittää, että heittääkö maha volttia päivällisen jälkeen.

Alkuruokana oli omistajankin suosittelemaa lohta, mikä kyllä maistui. Annos oli gluteeniton, mutta alla oleva kuva ei ole omasta annoksestani (itse ottamani kuva tärähti ja tämä onkin Idalta lainattu). Siitä syystä  kuvassa vilkkuvat nuo leivän palat, muuten annos oli gluteeniton.


Pääruuaksi otin sisäfileetä, koska ravintolassa meikäläinen valitsee noin pyöristettynä 100% ajasta pihviä. Annos oli hyvä, mutta kävin harakkana myös Nellin lautasella. Nelli otti lammasta, mistä itse en normaalisti juuri välitä. Sitä maistettuani oli pakko myöntää tappio. Lammas oli loistavaa ja ehdottomasti suosittelen kaikille lihansyöjille sitä, jos tuonne joskus eksytte. Kastikkeena oli manteli- karamellikastike, mikä toimi enemmän kuin hyvin ainakin omalla, sekä Nellin, kohdalla.

Oma annos.
Voittaja-annos: Lampaankare
Jälkiruokavaihtoehtoja omalla kohdallani oli tasan yksi: creme brulee. Kaikissa muissa annoksissa oli gluteenia. Eipä paljoa haitannut, koska se oli herkullista. 

Olen kerran aikaisemminkin syönyt creme bruleeta, tosin kotitekoisena. Alan kyllä syttymään tälle jälkiruokovaihtoehdolle, jopa niin paljon, että voisin joskus suuruudenhulluudessani kokeilla tehdä ko ruokaa kotona. Jälleen kerran oli etiketin kiinni pitämisessä ongelmia, koska kovasti teki mieli nuolla tuo kulho. Jätin nyt tällä kertaa väliin…

Aivan ihana reissu. Muutenkin tykkään Tallinnasta paikkana. Olen kerran aikaisemmin käynyt Tallinnassa oikeasti kiertelemässä ja se on matkailukohteena ehkä hieman aliarvostettu. Monelle se tarkoittaa sitä risteilyä ja alkoholin hakemista. Täytynee hyödyntää tuota naapurimaata useamminkin! Etenkin, kun ainakaan vielä, sieltä ei mitään vähemmistöjä ole alettu ”pelastamaan”. (Oli niin ilmiselvä juttu, joten oli pakko se heittää.)

Tweet

Avainsanat: , , ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Vinkkejä vatsan hoitoon

su 23.4.2017

Meikäläiselle on kuluneen kahden kuukauden aikana käynyt melkoinen… Lue koko kirjoitus

Ihana kamala ruoka

ma 20.6.2016

Onko kukaan muu huomannut, että ruoka ja ruokavaliot tuntuvat olevan… Lue koko kirjoitus

Mitä jos lopettaisit? Tai…

ke 27.1.2016

Muutoksia! Koska kalenterissa lukee 26.1.2016 niin sitkeimmillä uuden… Lue koko kirjoitus