Kosketusta käsipalloon

Urheiluhullu | sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Sain viime viikon perjantaina mielettömän kunnian. Pääsin seuramaan elämäni ensimmäistä käsipallopeliä Helsinkiin Dickenin naisten käsipallojoukkueen vieraana. Eikä siinä kaikki, vaan sain kokea koko otteluelämyksen osana joukkuetta.  Kutsu nimittäin ulottui ihan alkuverkoista, pukuhuoneen taktiikkapalavereihin sekä vaihtopenkille asti. Siis ”huoltajan” roolissa. Voin sanoa, että kyllä tuo oli aivan omanlainen elämys!

dickensparta (1520 x 1140)

pukuhuoneesta (1152 x 864)

pukkarissa (1140 x 1520)

Itselläni ei ole käsipallosta juuri kokemusta. Pelejä en ole koskaan seurannut televisiosta tai livenä ja pelattua on tullut joskus kouluaikoina sitä ”lasten versiota” jossa pallo oli vaahtomuovia. Onnekseni meikäläisen kysymyksiin, myös niihin tyhmiin, vastattiin pelin aikana.

Yksinkertaisuudessaan kaksi joukkuetta, tässä tapauksessa Dicken vs Sparta IF, pelaavat kaksi 30 minuutin erää, kentällä on kuusi pelaajaa sekä maalivahti ja palloa yritetään saada vastustajan maaliin. Pallo kädessä saa juosta kolme askelta, mutta pomputtamalla saa aina uudet kolme askelta. Pelissä on myös pilkkuja ja jos tekee rikkeen saa jäähyn. Tämä peli oli kuulemma poikkeuksellinen, koska jäähyjä tui melko paljon.

Nippelitietoa: käsipallo on todella suosittua. Tosin Suomessa laji ei suurten massojen suosiossa ole. Dickenin päävalmentaja infosi minua, että yksinään Saksassa on enemmän käsipallon harrastajia, kuin jääkiekossa on koko maailmassa. Tämä loksautti leuan aika hyvin auki. Toinen yllätyksenä itselleni tullut asia: pelaaminen on kohtuullisen fyysistä, siis todella fyysistä. Pelaajaa meni kumoon sellaisella tahdilla, että välillä teki vähän pahaa katsella ja kuunnella sitä polvien kolinaa lattiaa vasten. Kumoon mentiin, koska pelaajia sai edestäpäin estää ja ihan oikeasi tarrata siihen vastustajaan ja pitää hänet joko paikoillaan tai kaataa. Luonnollisesti siellä taisteltiin verisesti pallosta, joten tätä oikeutta käytettiin hyväksi. Pallosta; pallo on aivan uskomattoman tahmea. Sain kokeilla sitä ja tahmeuden tasosta kertoo se, että pallo ei tippunut, vaikka roikotin sitä alaspäin enkä pitänyt siitä kiinni. Pihkaa kuluu pelin aikana jonkin verran.pallot (1520 x 1140)

 

pihka (2)

 

sormiteippaukset (1520 x 1140)

Itselleni tuli etäisiä flash bäkkejä omilta jalkapalloajoilta, kun pukuhuoneessa joukkueen kanssa istuin. Pakko sanoa, että tuli kyllä melkein haikea olo. Joukkuehenki oli koko porukalla aivan mieletön. Puhumattakaan siitä, että minut, täysin ulkopuolinen, tuntematon, väärän lajin edustaja, otettiin todella lämpimästi vastaan. Tyttöjen meininkiä oli aivan mieletön seurata pukuhuoneista kentälle ja sieltä taas takaisin. Omia kannustettiin viimeiseen asti, yhtäkään negatiivista kommenttia ei tullut ja kaikki palaute toisille annettiin positiivisuuden kautta, siis kaikki ja kentällä tietenkin taisteltiin. Oli kyllä ihan mieletöntä päästä katsomaan läheltä porukkaa, jolla homma sujuu ja yhteishenki ei ole mitään sanahelinää, vaan todellakin sitä itseään.

Meikäläinen oli siinä kohtaa viimeistään myyty, kun kentällä alkuun vedettiin koko joukkueen voimin yhteinen aerobic/tanssi/alkuveryttely musiikin pauhatessa täysillä. Ilmeisesti ko tapahtuma on saanut alkuun melko hämmentyneitä katseita muilta joukkueilta, mutta siitä on muodostunut Dickenin oma juttu. Mietin, että jos vetäisin samanlaisen yleisurheilukentällä yksin tai vaikka sen kaverin kanssa, niin meikä heitettäisiin varmaan ulos. Tässä porukassa on asennetta ja pilkettä silmäkulmassa; arvostan.

alkuverkka (1520 x 1140)

Itse pelin seuraaminenkin sujui melko hyvin, kun muutamat perusasiat olivat tulleet selville. Sitä aina unohtaa, kuinka paljon taktisempia joukkuelajit ovat. Siellä ei enää ole se yksi urheilija ja se oma suoritus, vaan täytyy miettiä kuviot, pelaajien roolit ja kaikki siltä väliltä. Pukuhuoneissa puhuttiin paljon viivan pitämisestä ja siitä, että kolmoset tekevät paljon töitä. Siinä kohtaa kieli olisi voinut olla yhtä hyvin heprea, koska nämä jutut menivät melkoisesti ohi. Tosin pelin alkaessa se ”viivan pitäminen” aukesi itselleni jo huomattavasti paremmin.

vaihdossa (1140 x 1520) (855 x 1140)

Kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että huomasi oikeasti ajattelevani, että olisi joskus hienoa ihan oikeasti pelata käsipalloa. Tosin se ei ihan lähiaikoina tapahdu, koska loukkaantumisen riski on kohtuullisen realistinen. Tosin tähän myös saattoi vaikuttaa Dickenin porukan yhteishenki, josta en voi nyt tarpeeksi hehkuttaa. Ilmeisesti yhteishengen parantaminen on myös ollut valmentajalla tavoite ja ainakin omaan silmään voin sanoa, että tässä tavoitteessa on onnistuttu.

Kiitos vielä koko Dickenin porukalle kutsusta sekä mielettömästä vieraanvaraisuudesta. Oli aivan mieletöntä tavata noin hieno porukka ja päästä seuraamaan oikeasti läheltä aivan toisenlaisen lajin tekemistä pelipäivänä.

Sain myös lisäkunnian, kun pääsin haastattelemaan pelaajaa molemmista joukkueista. Ohessa on linkki videoon. Samalla tuli debytoitua tuo oma ura haastattelijana… Ei ehkä ominta alaa, mutta videossa on ainakin huumoriarvoa melkoisesti jos ei muuta!

 

Ai niin: Dicken vei muuten voiton kotiin!

Avainsanat:

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus