Kiipeilemässä

Urheiluhullu | perjantai 15. toukokuuta 2015

Nyt on mennyt jo muutama päivä paremmissa merkeissä; treenejä on jo useampikin takana ja tuli Celectuksen Urheiluhullu tilikin avattua täällä järven toisella puolella! Pääsin eilen kokeilemaan ensimmäistä kertaa elämässäni kiipeilyä ihan ulkoilmassa!

rockclimbing

Tämä oli siis elämäni toinen kerta, kun koskaan kiipeilen. Boulderointia on tullut Suomessa pariinkin otteeseen tehtyä, mutta ihan kiipeily on yhtä aikaisempaa sisällä tehtyä surullisen hupaisaa kokemusta (siitä enemmän painamalla tätä) lukuun ottamatta uusi kokemus itselleni. Ja täytyy sanoa, että kyllä nyt sen viehätys on alkanut jopa avautua itselleni.

climbing

Menin siis Emman sekä hänen kaverinsa kanssa tähän aika lähelle Stony Pointiin kiipeämään. Hivenen jännitti, koska ikävä kyllä omaan jonkin sortin korkeanpaikankammon, joten tämä oli jälleen sarjassa ”Juupas, eipäs, juupas, eipäs” -laji, jota tahdon kokeilla. Onneksi se ”juupas” voitti tässä omassa sisäisessä dialogissa ja vinguin sitten niin kauan, kunnes Emma hoiti kiipeilyreissun meille.

stonypoint

kädet

Emma hoiti opastuksen hyvin ja vakuutti muun muassa, että köysi kyllä kestää, vaikka alkuun se itselle ehkä himpun verran vempulalata näyttikin. Tosin hän unohti mainita, että kynsien tulisi olla melko lyhyet, joten sain tuolla paikan päällä repiä kynnet lyhyemmiksi ennen ensimmäistä kokeilua. Voin sanoa, että onneksi revin, koska sen verran sileä oli seinä, että melkoisella varmuudella siinä olisi lähtenyt jossain kohtaa koko kynsi mukana.

 

Hetken aikaa pyörimme paikan päällä ennen kuin löysimme sopivan seinän, jota kiivetä. Siinä sitten köydet ja muut kuntoon ja ensimmäinen lähtikin jo taivasta kohti. Valehtelisin jos sainoisin, että ei jännittänyt, kun oma vuoro tuli. Ihan suoraan sanottuna alkuun koko seinä näytti omaan silmään siltä, että sen kiipeäminen olisi verrattavissa suurin piirtein hiottua tiiliseinää pitkin nousemiseen. Onnekseni olin vääräsää, koska kyllä sitä jopa puoleen väliin pääsin, ennen kuin tuli seinä vastaan (Hoho kylläpähän vitsin murjaisin!).

fiiliksetkiipeilystä

Niin mitenkähän tosta pitäisi päästä ylös?

 

 

emppu

seinäkiipeily

Tuosta noin 40cm koreammalle tyssäsi oma matka

 

 

Tuon ensimmäisen kerran jälkeen kyllä ajattelin, että tämä ei välttämättä ole se oma juttu. Turhautti, koska en päässyt kuin puoleen väliin ja koko homma oli aika raskasta etenkin käsille. Tosin hyvin sain ohjeistusta, että tuossa täytyy nimen omaan käyttää jalkoja sekä kropalla ”nojata” seinään, että ei tee hommasta vielä vaikeampaan, kuin se onkaan. Kuulinpahan yhden hyvän sanonnakin, mikä pisti kyllä hymyilemään ääneen: ”Spread your legs and trust the rubber.” Huutonaurua seurasi tuon kommentin jälkeen. Tulin myös siihen tulokseen, että yleisurheiluunkin täytyy keksiä jotain vastaavia hassun hauskoja vitsejä.

 

Toisella seinällä tuota hokemaa sai tosin ihan oikeasti miettiä, koska siellä mentiinkin jo vähän korkeammalla ja kyllä sitä jalansijaa etsiessä muutamaan otteeseen sai melko syvään hengittää, kun katsoi alas!

kiipeily

 

rockclimbingstonypoint

En ihan huipulle päässyt, mutta tuon jälkeen alkoi avautua, että miksi ihmiset tähän touhuun hurahtavat. Olihan se aika moinen fiilis, kun tuolla ylhäällä meni! Plus täytyy sanoa, että päässä liikkui tasan yksi asia: ”Mistä kiinni?” Sitä muutkin sanoivat, että kiipeilysää yksi paras puoli on se, että siinä ei mieti yhtään mitään muuta, kuin sitä mitä on tekemässä. Allekirjoitan.

seinäkiipeilemässä

Fiilis alhaalla

Toisaalta kyllä sen vähemmästäkin ymmärtää, kun on Emman kuvia tullut sen verran kurkittua, että täällä päässä on melkoisen upeita paikkoja, missä tätä hommaa pääsee harrastamaan, joten kyllä tuossakin lajissa on puolensa!

happy

I did it!

I tried rock climbing outside for the first time in my life! (I’ve tried it once before at the Student Recreation Center in Northridge CSUN) This time we went to Stony Point with Emma and her friend. I have to say that after the first try I felt like this might not be my thing. Plus when we chose the wall to climb I felt like you had to be a spider to get up that. Thankfully I was wrong because I got to the half way but after the second try (at a different wall) I started to understand why people do this. It’s scary and pretty fun at the same time! Plus I heard the absolutely best rock climbing saying ever: ”Spread your legs and trust the rubber.” I want to go climbing just so I can spread that saying around!

 

 

 

Avainsanat: ,

Uudempi

Saatat myös pitää

Viikonloput ilman urheilua

su 14.2.2016

Ajattelin kirjoitella näistä vähän normaalista poikkeavista… Lue koko kirjoitus

GET UP! tulee taas

to 14.1.2016

Se olisi taas se aika vuodesta; GET UP! Tampere on tänä… Lue koko kirjoitus

Kova viikinki

ma 14.9.2015

Toissa viikonloppuna pääsin jo toistamiseen kisaamaan Tough Viking… Lue koko kirjoitus