Veden alla

Urheiluhullu | torstai 23. heinäkuuta 2015

Nyt tulee viimeinen lajikokeilupostaus Urheiluhullun työnimikkeellä; jo aikaisemminkin mainostamani laitesukellus.

laitesukellustampere

Pääsin Tampereen Sukelluskeskuksen kautta kokeilemaan, että kuinka mukavaa se veden alla hengittäminen todellisuudessa on. Pakko sanoa, että kyllähän siinä oma viehätyksensä oli! Ihan täydellisen rehellisiä kun ollaan, niin sukeltaminen oli jossakin määrin hieman ahdistava ajatus alkuun. Juurikin tuo veden alla hengittäminen on asia, mikä tuntuu hommalta, joka kuuluu lähinnä olioille, joilla on luonnostaan kidukset. Kuitenkin uusien juttujen kokeileminen on yleisesti ottaen mukavaa sekä ajatusmaailmaa avartavaa, joten epäilyksistä huolimatta lähdin menoon mukaan! Ei sitä koskaan tiedä milloin se nokka kolahtaa Thaimaata kohti ja olisihan se suotavaa ottaa jotain kosketusta laitesukellukseen ennen niitä koralliriuttoja.

laitesukellus

Aivan täydellisyyttä hipoen asiat eivät kuitenkaan koko aikaa menneet. Muutama paniikkikohtaus meinasi tulla. Ensimmäinen siinä kohtaa, kun vahingossa huitaisin kaverin hengityslaitteen irti…. true story. Voin sanoa, että ei naurattanut. Jos joku joskus näkee allekirjoittanutta samoissa vesissä sukeltelemassa, niin suosittelen ottamaan sellaisen 100 metrin varoalueen. Alahuuli meinasi alkaa väpättämään myös siinä kohtaa, kun rupesin pohtimaan sitä, että eikös ne jotkut tyypit jääneet niihin syvänmeren luoliin jumiin… Happy thoughts olikin sitten päivän teema siitä lähtien.

 

Jossakin kohtaa tein kuitenkin sen päätelmän, että tuonne Kangasalan uimahalliin voi olla kohtalaisen haastavaa hukkua. Etenkin, kun mukana oli myös ammattilaisia vahtimassa JA allashan oli noin 6 metriä syvä. Lisäksi huomatessani, että laitteiden kanssa on ok sekä nielaista, että röyhtäistä, niin hommasta tuli ihan hauskaa.

sukeltamassa

Kyllä siinä kotiin mentäessä aloin jo takaraivossani suunnittelemaan sitä jooga/surffi/sukellus -reissua tuonne Aasian maalle. Yllättävän paljon tuo pisti kyllä omia luontaisia ominaisuuksia hallitsemaan, koska oli pakko pysyä koko ajan rauhallisena sekä yleensäkin liikkuminen on melko hidasta, ainakin tässä osaamisen vaiheessa. Kumpikaan ominaisuus ei tule itselle luonnostaan. Kun hermo menee, niin se sitten menee ja jos paniikki tulee, niin rauhallisuus on viimeinen asia mielessä. Unohtamatta ”Mitä nopeempaa, sitä nopeempaa” -asennetta. Mutta tuossahan sitä oppi, koska siinä kohtaa jos alkoi liikaa riehumaan, niin vähintäänkin korvat ilmoittivat, että nyt keskity itse tekemiseen ja puhalla paineita pois, kirjaimellisesti.

 

Aika usein olen kuullut, että sukeltajat kehuvat sitä ”Saa olla hiljaisuudessa omien ajatuksien kanssa” -mantraa. Tätä ajatteluamallia en itse kyllä löytänyt. Välillä tuli sellainen rähinä ja köhinä omasta hengityksestä, että odotin jonkun sanovan korvan takana ”Luke, I’m your father.” Suureksi pettymyksekseni tätä ei kuitenkaan tapahtunut.

 

Kiitos vielä Tampereen Sukelluskeskukselle kokeilusta! Eiköhän tätä hommaa tehdä vielä tulevaisuudessakin.

 

I went diving earlier this year. I didn’t drown so that’s a win right there! I’m booking my trip to Asia for surf/yoga/diving trip right about now.

 

Avainsanat:

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Viikonloput ilman urheilua

su 14.2.2016

Ajattelin kirjoitella näistä vähän normaalista poikkeavista… Lue koko kirjoitus

GET UP! tulee taas

to 14.1.2016

Se olisi taas se aika vuodesta; GET UP! Tampere on tänä… Lue koko kirjoitus

Kova viikinki

ma 14.9.2015

Toissa viikonloppuna pääsin jo toistamiseen kisaamaan Tough Viking… Lue koko kirjoitus