Kausi paketissa

Arki | maanantai 31. elokuuta 2015

Se oli sitten siinä. Kisakausi 2015 on taputeltu juttu. Viime viikon keskiviikkona juoksin Turussa kauden ensimmäisen ja samalla viimeisen 400 m aitakisan ja samalla kausi loppuikin tuohon. Ajalla ei juhlittu 63,86, mutta siitä huolimatta kaikki huomioon ottaen olin ihan tyytyväinen. En ollut ollenkaan millään kisafiiliksellä ennen juoksua, olin jo henkisesti valmis ylimenokauteen ja itse juoksussa aidat menivät enemmän tai vähemmän huonosti. Sieltä olisi voinut tulla jokin aivan katastrofi aika, mutta onneksi ei tullut. Ihan hyvä huomata, että aivan surkeanakin päivänä pystyy kuitenkin A-luokan tuloksen tekemään.

ylimenokausi

Mitä tästä kaudesta sitten jäi käteen? Kaiken kaikkiaan tämä kausi oli melko opettava. Mitään mitaleja tai ennätyksiä ei tullut, mutta aika paljon ymmärrystä ja sanotaanko vaikka ”henkistä kasvua” saavutettiin. Syksylle on jo kohtuullisen selvät sävelet suunnitelmissa valmentajan kanssa ja itsellänikin on alkanut hahmottumaan se kokonaisuus, jonka uskon olevan itselleni paras. Tiedän, että on paljon asioita, joiden kanssa joudun vielä vääntämään, mutta ainakin isommat linjat ovat selkeytyneet. Kehitettävää -lista on kuitenkin jo aika hyvin muodostunut.

 

Yksi kehityskohteista on oman kropan toiminta; tietyissä asioissa ruuassa täytyy olla tarkka ja vahtia, että varmasti tulee tarpeeksi monipuolisesti ja hyvin syötyä. Mahaa täytyy myös hoitaa, koska ikävä kyllä tämä oma elimistö ei nyt ihan mikään kone ole, vaan ongelmia aina aika ajoin tulee ja aineenvaihdunta ei toimi aina kuin se kuuluisa junan vessa.

 

Toinen varmasti isoja haasteita tuova asia on ”vähemmän on enemmän” -ajattelun opettelu. Tänä vuonna en ole treenannut erityisen kovaa enkä paljoa. Se olikin suunnitelmissa ja tiedossa, koska pohjia haettiin jo nyt ensi vuodelle, mutta myös tulevaisuudessa treenaamista järkevöitetään. Valmentajan kanssa on ollut jo alustavasta ohjelmasta puhetta ja joka tapauksessa tehdään ”jenkkityyillä” eli viikot treenataan ja viikonloput levätään. Jo tänä vuonna on ollut vaikeuksia hyväksyä se asia, että treenejä ei tule hulluna ja jokaisen treenin jälkeen ei satu/itketä/jomota tai muuten vain ole totaalisen väsynyt. Joskus treenien jälkeen voi jopa olla ihan ok fiilis. Tätä oma pää ei vain voi ymmärtää. Ehkä se on lapsuudesta opittua, mutta itselläni on todella vaikea hyväksyä sitä asiaa, että treenejä ei tule +8 viikossa tai sitä, että jokaisen treenin jälkeen ei tunnu jollakin tavalla pahalta. Tässä on opettelua. Joskus treenin jälkeen voi jopa olla parempin fiilis, kuin ennen sitä treeniä ja se ei tarkoita, että treeni olisi ollut liian kevyt tai huono. Tämän kanssa tulee varmasti eniten ongelmia, kun harjoittelu taas alkaa, mutta ainakin se on jo etukäteen tiedossa.

 

Aikuisurheilu on hyvin erilaista, kuin junioriurheilu. Ok tämä on nyt ollutkin jo tiedossa, mutta se on fakta, että sinne aikuisuuteen jatkavat aniharvat heistä, jotka jo junnuina yleisurheilukentillä pyörivät. Tämä myös tarkoittaa sitä, että treenikaverien hankkiminen voi olla haastavaa sekä urheilijoiden vähyyden, että aikataulujen yhteensovittamisen takia. Tässäkin tosin on muutamia ratkaisuja; hakee sieltä niitä ex-urheilijoita joihinkin treeneihin mukaan ja noukkii niitä kavereita muistakin joukoista kuin pelkästään juoksijoista. Toki henkisesti on valmistauduttava, että jonkin verran yksin on tehtävä, mutta niin se vain tällä hetkellä menee.

 

Kokonaispaletti kuntoon. Toisin sanoen tasapainon löytäminen tälle kaikelle. Kilpaurheilu, työ, arki, kaverit, lepo, perhe, ruoka ja kaikki muut. Niin kuin joskus sanoin: Rennosti, mutta tosissaan. Tämä on edelleen hakemista, mutta pikku hiljaa sinne suuntaan ollaan menossa. Täytyy luoda itselle sellainen paletti, joka tuo sitä kehitystä, mutta mikä ei aiheuta stressiä sekä ahdistusta, jos koko ajan kaikkea ei tehdä/kaikki ei koko aikaa suju fanaattisen täydellisesti. Itse olen vahvasti tunne -pohjainen tyyppi, joten jos en ole hyvällä fiiliksellä (hyvä fiilis ei ole synonyymi helpolle), niin ei se homma suju. Se nähtiin jo tuossa pari vuotta takaperin.

 

Tuossa päälimmäisiä ajatuksia tästä vuodesta sekä tulevasta syksystä. Nyt kuitenkin levätään. Tai noh, levätään yleisurheilusta. Melko paljon tässä on kerennyt jo nyt touhuamaan ja muun muassa sellainen juoksukisa kuin Tough Viking on lauantaina luvassa, mutta pääsääntö on, että oman fiiliksen mukaan. Hierontoja tulee nyt joka viikko, koska kroppa on aivan järkyttävässä jumissa, joten se on saatava auki, ennen lokakuuta ja treenien alkua. Muuten  seuraavat 4 viikkoa voikin touhuta ja tehdä sitä mistä itse tykkää ja latailla akkuja syksyn uutta koitosta varten!

yleisurheilu

For me the track and field season 2015 is over. I ran my seasons first and last 400 m hurdle competition last Wednesday. My time was 63,86 which was o.k considering that my hurdling was awful and I didn’t have any fight in me left and the whole run felt pretty much like training. I have a pretty good image about what I need to do next season. I have to get my body working normally so food needs to be optimal. I have to get used to the fact that I don’t train 8-10 times a week and not every training needs to be the kind of training where I feel like dying. I have to get used to the fact that in most of my practices I’m going to be alone but I’ll need to try to get training company from here an there when ever I can get it. I also need to get my whole life in an order that will support my athletics but not by over doing everything from training to work to friends and all the things in between. ”Give you’re all but don’t sweat it.”

 

Avainsanat: ,

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus