Kova viikinki

Arki | maanantai 14. syyskuuta 2015

Toissa viikonloppuna pääsin jo toistamiseen kisaamaan Tough Viking esteratakilpailuun. Jälleen kerran muistoksi jäi mustelmia, naarmuja, kipeytyneitä paikkoja sekä erittäin leveä hymy. Tänäkin vuonna oli siis hauskaa. Tämä postaus ei tule kuitenkaan olemaan hehkutusta tuosta kisasta ja koko kokemuksesta. Noiden naarmujen ja hienojen kokemusten lisäksi päälimmäisenä kisasta mieleeni eivät jääneet esteet, fiilis tai rata, vaan jotain aivan muuta.

 

Onko kenelläkään muulla lähipiirissä ihmistä, joka alkaa spontaanisti juttelemaan tuntemattomille ja kertomaan vitsejä? Sellaista henkilöä, joka juoksukilpailussa taputtaa muita kilpailijoita olkapäälle ja sanoo ”Jaksaa jaksaa!” kun joku näyttää siltä, että kannustusta tarvitsee.  Tyyppiä, kuka rampin päälle päästyään jää automaattisesti auttaamaan tuntemattomia kisaajia sekä kertomaan, kuinka muut voisivat myös auttaa toisia. Henkilöä, joka kiipeillyesteen kohdalla etsii heti keinoja, kuinka helpottaa muiden tekemistä ja kehottaa muitakin auttamaan, kun muut vasta ihmettelevät, että pitäisikö tässä tehdä jotain muutakin, kuin seistä. Minulla on tällainen tyyppi elämässäni. Hän on kaksoissisareni Nelli.

toughviking2015

Meidän tämän vuoden Tough Viking -tiimi NNNN = Nelli, Niko, Niko ja meikäläinen.

 

juoksua

Näinä päivinä ei ole liikaa ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä, auttavaisia sekä muut huomioon ottavia. Sellaisia henkilöitä tuskin koskaan on liikaa ja vaikka itseni melko ystävälliseksi sekä auttavaiseksi miellän tiedän, että parempikin voisin olla. Tuolla kisassa tuo tajuaminen löi itseäni aika kovaa, koska huomasin, että omassa lähipiirissäni on henkilö, kenen toiminnasta voisin ottaa mallia.

 

Oma lähtömme oli aamulla ja ennen jokaista starttia vedettiin koko lähtöryhmälle yhteinen alkuverkka. Oman alkulämmittelymme aikana yhteistä verkkaa vetänyt ohjaaja huusi, että täällä olisi yksi tyyppi ilman tiimiä: Olisiko ottajia? Syvä hiljaisuus oli kaikkien ensimmäinen reaktio. Siinä vaiheessa itsekin vasta hämmentyneenä ajattelin, että mikäs homma, kun Nelli jo kysyi minulta, että otetaanko meidän porukkaan. Tässä kohtaa itsekin sanoin, että kyllä, mutta lähtö kuulutetiin ja tämä henkilö kerkesi kadota. Harmitti, toivottavasti tämä tyyppi sai itselleen taistelutiimin tuolla kisan aikana.

 

Uskon, että monet ihmiset ovat sellaisia, jotka tahtovat hyvää. Useat haluavat auttaa ja kannustaa sekä olla ystävällisiä ja tehdä niitä hyviä tekoja päivittäin. Jostain syystä kuitenkin ne ajatukset liian harvoin konkretisoituvat teoiksi asti. On se syy sitten siinä, että ei jostain syystä uskalleta kannustaa, auttaa, kehua tai ottaa sitä tuntematonta tyyppiä omaan porukkaan tai ei vain osata ajatella sinne asti, että voisiko tässä itsekin jotain tehdä.

ramppi

kiipeilyeste

 

Siinä kisan jälkeen sitten, tai no rehellisyyden nimissä tuon kisan aikana, itselleni valkeni millainen ihminen minä tahdon olla.

 

Minä tahdon olla se henkilö, joka kannustaa ja tsemppaa tuntemattomia ihmisiä, kun menen heidän ohitseen. Tahdon olla sellainen tyyppi, joka jää auttamaan muita automaattisesti sekä kehottaa muitakin auttamaan, jos heillä siihen on mahdollisuus. Haluan olla sellainen henkilö, ketä kisassa mukana olevat vapaaehtoiset kiittävät omasta toiminnastani, koska huomasin jollakin olevan vaikeuksia ja jäin auttamaan. Minä tahdon olla se, joka huutaa: Meidän porukkaan voi tulla! kun sanotaan, että täällä startissa olisi yksi tyyppi ilman tiimiä.

 

Koska sellaisia tyyppejä ei tässä maailmassa liikaa ole ja itse tahdon olla yksi heistä.

 

tiimi

 

 

Avainsanat: ,

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Viikonloput ilman urheilua

su 14.2.2016

Ajattelin kirjoitella näistä vähän normaalista poikkeavista… Lue koko kirjoitus

GET UP! tulee taas

to 14.1.2016

Se olisi taas se aika vuodesta; GET UP! Tampere on tänä… Lue koko kirjoitus

Harrastamista

ma 7.9.2015

Kerkeepäs sitä vajaassa 2 viikossa touhuta, vaikka mitä!… Lue koko kirjoitus