Noora Toivo

Viikonloput ilman urheilua

Arki | sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ajattelin kirjoitella näistä vähän normaalista poikkeavista viikonlopuistani.  Meikäläinen tosiaan tekee tällä hetkellä ”jenkkirytmillä” treeniä. Tämä tarkoitta käytännössä sitä, että viikolla treenataan ja viikonloput levätään. Oma viikonlopun vietto alkaa periaatteessa perjantai-iltana. Ja melko väsyneellä fiiliksellä alkaakin. Perjantait menevät enemmän tai vähemmän samalla kaavalla. Kello 9:30-10:30 on Pirkkahallissa Urheiluakatemian järkkäämä fyssaritreeni, siitä jatkan suoraan toiseen treenin. Nykyään tämä toinen treeni on melkoinen sikatreeni, jonka vetää uusi voimavalmentajani (Olen muuten tästä TODELLA innoissani, treenit ovat aivan kaameita, mutta loistavia ja valmentaja osaa kyllä hommansa, koska plakkarissa on ollut painonnostossa ME ja Olympialaisista lähtien on kaikki arvokisat käyty. Nykyään hän hoitaa muun muassa Tapparan liigajoukkueen voimatreenit ja yhden painonnoston naistykin valmentamisen. Mutta näistä treeneistä lisää myöhemmin). Tämä voimatreeni kesti kaksi tuntia, tämän jälkeen hipsin pika pikaa kotiin syömään ja suihkuun ja siitä nokka jatkui takaisin salille, missä menin hierontaan. Hieronnasta pääsin neljän jälkeen kotiin, missä sitten koomailin hetken ja jatkoin ulos syömään.

Vaikka viikonloppuihin ei kuulukaan kunnon treeniä, niin pelkkää makoilua ne eivät omassa tapauksessa ole. Lauantaina nukuin hieman univelkoja pois ja sängystä pääsin ylös vähän jälkeen 9:00 ja herätys näytti tältä.

Tähti päätti aloittaa oman vuoren valloituksensa heti aamusta.

Menoa oli sovittu vasta illalla, joten aamulla sai pitää tahdin ihanan rentona. Aamupala sohvalla television ääressä nautittuna ja kahvia peräti kaksi kuppia. Osa ajasta kului koneen äärellä, koska Googlailin Thaimaan menopaikkoja. Ollaan menossa maaliskuussa reiluksi kahdeksi viikoksi reissuun ja lennot on Bangkokkiin, mutta muuten on kaikki auki. Ajattelin, että nyt varmaan olisi jo aika vähän kurkkia, että mitä siellä päässä oikeasti tehdään. Saa muuten heittää vinkkejä, koska ilmeisen moni siellä on ennestään käynyt. Tällä hetkellä Krabi on aika vahvoilla päätepysäkkinä. Surffailun jälkeen täytyikin vähän siivoilla, koska kämppä ei ihan edustuskunnossa ollut.

Munakasta, leipää ja hedelmiä. Omomom.

Pääsin myös vihdoin ottamaan näistä uusimmista kenkäkaapin tulokkaista vähän fiilistelykuvia. Meinasi käydä kalpaten, kun Adidakselta sanottiin, että Ultra Boosteja ei enää saa, mutta onneksi tämä osoittautui vääräksi tiedoksi! Boostit ovat nousseet omiksi ykköskengiksi jo viime vuoden aikana. Akillesjännevaivat loppuivat melkein kokonaan, niin ei voi kuin olla tyytyväinen. Nuo pinkit Adizero Adiokset ovat osoittautuneet myös loistaviksi aita- ja vetotreeneissä. Suosittelen kyllä harkitsemaan molempia, kun juoksukenkiä valitaan.

Lauantai sattui olemaan myös tämän viikon herkkupäivä. Yleensä pidän herkkupäivän viikonloppuna, mutta otan nyt varauksen, että se saattaa siirtyä perjantaille, koska perjantain kulutus alkaa olla sitä luokkaa, että herkkupäivä siihen väliin helpottaisi ihan niiden pakollistenkin kalorien täyttymistä. Tällä viikolla voin ilokseni myös todeta, että välillä ma-pe söin YHDEN lihaa sisältävän aterian. Kaikki muut olivat kasvisperäisiä tai sitten kalaa sisältäviä ruokia. Luonnollisesti päätinkin lauantaina juhlistaa tätä saavutusta kebabilla salaatin kera.

Meikäläinen ei nyt ihan kamalasti näistä ajoittaisista liharuuista stressaa, jos se ei jo jollekulle selvinnyt :D

Lounaan jälkeen matka jatkuikin ulos. Niin komeaa säätä ei saa sisätiloissa viettää, mikä lauantaina täällä Tampereen päässä oli! Vedin yhdelle onnekkaalle treenin ulkona ja siihen samaan yhdistin vähän valokuvailua, joten ulkoilussa yhdistyi hyvin hyöty ja huvi. Tulipahan siinä reilu 6km reipasta kävelyäkin harrastettua puolihuolimattomasti. Viikonloppuisin vietän aina ainakin toisen päivän aktiivisesti. Nyt jalat olivat niin jumissa perjantaista, että harrastukseksi valikoitui tuo kävelylenkki, mutta tuli siinä vähän lihaskuntoliikkeitäkin tehtyä, kun näytin mallia. Viikonloppujen aktiivisuus on todella tärkeässä roolissa sekä palautumisen, jumien välttämisen että aineenvaihdunnan kannalta. Täydellinen tekemättömyys saattaa vetää urheilijankin aineenvaihdunnan (etenkin kylmällä) hitaaksi/stoppiin ja siksi erilaiset kävelyt, ulkoilut, uiminen, laskettelu yms omissa ohjelmissa viikonloppuisin ovat. Tietenkin nämä harrastukset valikoituvat treenikaudesta riippuen ja kun treenataan lämpöisessä todella kovaa, niin sitä ihan totaalilepoakin voi tulla.

”Älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin sanon.”

Näissä maisemissa kelpaa mennä!

Ulkoilun jälkeen takaisin kotiin, kaksonen ja hänen poikakaveri ovista sisään, ruokaa nassuun, jonkin aikaa höpöttelyä ja siitä porukalla kohti elokuvia. Ollaan fiilistelty ja odotettu vaikka kuinka kauan, että Deadpool tulee teatteriin ja lauantaina tämä odotus sai vihdoin stopin. Suosittelen! Aivan loistava elokuva, nauroin aivan kippurassa ja lopputekstien alkaessa meinasi tulla jo spontaanit aplodit teatterissa. Toki, jos kiroilu, raakuus ja muutenkin sopimaton käytös sekä vitsit paheksuttavat, niin siinä tapauksessa en missään nimessä suosittele tätä elokuvaa. Tosin itse kyllä tykkäsin.

Joo tuo oma ja kaksosen henkinen ikä ei ihan kamalan korkea ole…

Leffaeväät herkkupäivän teeman mukaisesti. Monarchin tuotteet sain testiin pari viikkoa sitten ja ovat kyllä tulleet arkeen pysyäkseen. Pakko tykätä herkuista, joissa 19g protskua.

Ja illan pelit… En tykkää! Hävittiin kaikki matsit… Liikaa tehoja heittovaiheessa.

Luonnollisesti tuli myös pelattua pari erää Kimbleä. Naurettavan koukuttava peli kaikessa yksinkertaisuudessaan. Siinä on vain jotakin terapeuttista, kun saa hakata sitä kupolia muiden kanssa kilpaa.

Kyllä viikot painoi yhdellä jos toisella, kun kotiin tultiin vähän kympin jälkeen ja nukkumaankin mentiin ennen kello 12 erittäin tyytyväisin mielin. Kovasti uhottiin, että katsottaisiin vielä porukalla kotona leffa, mutta kun halutun elokuvan pituus ylitti 90 minuuttia, niin tultiin siihen tulokseen, että nukkumaan meneminen menee aivan liian myöhäiseksi ja sänky vei voiton.

Yökylävieraita ja meidän oma karvainen houstaaja huolehtimassa, että kaikki on hyvin.

Sunnuntai menikin huomattavasti rauahallisemmin. Jo lauantaina nousi pieni lämpö päälle, syynä lienee nielurisatulehdus. Tässä on iroaniaa kerrakseen, koska itselläni on leikattu nielurisat muutama vuosi takaperin, mutta leikkaus ei ihan täydellisen lapaseen mennyt, koska kurkkuun jäi pikkurillin pään kokoneinen pala risoja. Noh tämä kyseinen pala on nyt tulehtunut aika pahasti. Oireet ovat todella lievät, mutta oireita kuitenkin on, joten jätin sunnuntain vähääkään urheilulliset aktiviteetit minimiin. Sulkapalloa kutsuttiin pelaamaan, mutta meikäläinen istuu täällä sohvalla ja kirjoittelee tänne blogin puolelle tätä postausta. Sen verran ovista ulostaudun, että käymme tuolla Tampereen toisella puolella syömässä ja illalla tuleekin sitten toinen kaveripariskunta kyläilemään ja vuorossa olisi taas hengailua ja elokuva…. Jos nyt jonkinlaiseen yhteisymmärrykseen elokuvasta pääsemme…

Avainsanat: liikkumisen iloa, sairastelu

Saatat myös pitää