Portugaliin leirille

Arki | maanantai 25. huhtikuuta 2016

Eilen iski Ahaa -elämys; en ole tänne blogin puolelle tainnutkaan mainita, että lähden keskiviikkona 3,5 viikoksi leirille! Kohteena on vanha kunnon Portugali ja Monte Gordo. Taitaa olla seitsemäs tai kahdeksas kerta, kun nokka suuntautuu samaan kohteeseen, joten se on melkein kuin lähtisi ”kakkoskotiin”. Tosin tänä vuonna hotelli vaihtuu, joten tarjoilijat eivät välttämättä moikkaile samalla tavalla ja kysele kaksosen perään, kuten Dunamarissa aina tapahtui.

 

Nyt menen melko hyvillä fiiliksillä reissuun. Huonekaverina on aika kova 400 m tykki, Räsäsen Ella (tulevaisuudessa viitataan Hellänä, koska se on hänen lempinimensä) joten hyvää seuraa on luvassa. Hellän kanssa ollaan ennenkin leireilty ja molemmilla on sama rytmi ja osataan olla aivan yhtä hölmöjä toiminnassamme, joten eiköhän tässä sopivasti täydennetä toinen toistamme reissun aikana. Muutenkin on todella hyvä fiilis urheilusta tällä hetkellä. Viime viikolla paukkui punttisalin puolella ennätyksiä, kun rinnalle nousi 72,5kg. Parannus oli melkoinen etenkin kauden parhaaseen, joka oli vielä kaksi viikkoa sitten 65kg. Voima on myös melko hyvin siirtynyt juoksuun sekä aitomiseen, joten sen puolesta ei ole valittamista. Kaiken kaikkiaan hommat sujuvat hyvin. Tosin varmasti koti-ikävä tulee reissun päällä, mutta se nyt vain on positiivinen ongelma, jonka kanssa on oppinut vuosien varrella elämään.

maassa

Tuli taas vaihteeksi viime viikolla vedettyä sellainen vetotreeni, että palautuksen aikana täytyi käydä vähän selälläänkin :D

iloinen

Fiilis uuden rinnallevetoenkan jälkeen

Nyt on hyvin erilainen fiilis lähteä leirille, verrattuna viime vuoteen. Suoraan sanottuna viime vuonna leirille lähtö tuntui välillä melko ahdistavalta. Se oli ensimmäinen etelänleiri poissaoloni jälkeen, joten olo oli todella ulkopuolinen. Vuoden aikana, kun olin urheilusta sivussa, kerkesi yllättävän paljon irtautua urheilijoista ja siinä samalla sitten tuntui irtautuneen koko urheiluyhteisöstä. Tämä aiheuttikin sen, että leirille meneminen ahdisti, koska oli niin ulkopuolinen olo ja välillä vähän yksinäinenkin, vaikka mukana olikin hyvä huonekaveri Toijalan Vauhdin riveistä. Pidin hymyä yllä ja yritin olla positiivinen, mutta Portugalin osio leiristä oli melko raskas, juurikin sen ulkopuolisuuden takia, mikä oli rakentunut ihan siellä omassa päässä tuon vuoden aikana ja mistä viime kirjoituksessa jo vähän kerroinkin. Sitä oli tottunut, että leireillä on oikeasti niitä läheisempiä ystäviä tai siskoja aina mukana, niin nyt kun heitäkään ei siinä lähellä ollut, niin oleminen oli henkisesti aika ajoin hivenen raskasta. Itse tuppaan olemaan vieläpä laumaeläin, niin tuo yksilöurheilun yksinäisyys välillä ottaa koville, etenkin jos pää ei ihan täysin kunnossa ole ja tekeminen takkuaa. Ihan rehellisesti sanotuna päässä myös koputti, että kiloja leirillä oli jonkin verran ylimääräisiä. Luonnollisesti se etenkin alkuun kentällä vaivasi, mutta onneksi siitäkin pääsi kyllä pikku hiljaa yli.

 

On kuitenkin todettava, että onnekseni nuo ajat ovat melko paljolti jääneet taakse. Treeni on sujunut mainiosti (kop kop), nyt on leirille tulossa mukaan myös niitä todella läheisiä ystäviä, muutenkin yleisurheilupiireissä on pyöritty, niin tuntuu, että on päässyt taas osaksi tätä yhteisöä ja ennen kaikkea se oma pää, on aika hyvässä paikassa. Kiloja on edelleen pari liikaa, mutta lihasta on tullut huomattavasti lisää, minkä kanssa on helpompi elää. Olen super ylpeä, että olen onnistunut lopettamaan sen järkyttävän kiukuttelun, mitä huonosti menneet treenit ennen aiheuttivat. Nyt treenit pystyy niin sanotusti ”jättämään kentälle” eikä sitä enää stressaa ja pilaa koko päivää, jos treeni ei aivan täydellisesti suju. Tästä olen todella tyytyväinen ja onhan tämän oppimiseen hommia tehtykin. Helpottaa melkoisesti omaa eloa ja oloa, kun tuon oppii.

 

On se vaan hassua, kuinka onnelliseksi sitä tulee siitä, kun päivät koostuvat vain nukkumisesta, treenistä ja syömisestä. Aina niin ihana rutiini sekä aikataulutus saapuu omaan elämään ja pääsee keskittymään siihen kaikkein oleellisimpaan; treenaamiseen. Ohjelmapohjaa on tehty ja kyllä sitä varmasti tietää tehneensä, kun päiviin tulee 3-4 harjoitusta. Jokainen aamu koostuu aamureippailuista, sitten on kaksi kunnon treeniä ja illalla vielä palauttava huoneessa. Oi sitä ihanuutta! Ainoana ongelmana tällä hetkellä on, että en ole vielä keksinyt, kuinka saan salakuljetettua tuon Amandanin (kylmähoitolaite) leirille. Se ei omaan laukkuun mahdu ja epäilen vahvasti, että perinteinen ”Puen kaiken ylimääräisen päälleni” -tyyli menee läpi, vaikka kuinka sen paidan sisälle änkeisinkin… Voi olla että nöyrryn ja ostan toisen laukun sitä varten, mutta se riippuu kuinka kalliista huvista on kyse, koska lennämme yhteensä kolmella eri lentoyhtiöllä. Nähtäväksi jää, mutta ikävä tulee, jos Amandan Suomeen jää, koska on tuo vaan ollut niin huippu laite, että oksat pois.

 

treeniohjelma

Onneksi en viime tippaan mitään jätä, pakkaus tapahtunee huomenna, kuten eväiden tekeminen ja muut viime hetken panikoinnit ja lentokentälle bussi viekin keskiviikkoyönä. Seuraavan päivittelyn teenkin Portugalin kamaralla!

Avainsanat: ,

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus