Laihduttanut 15-vuotiaasta asti

Kolumni | tiistai 3. toukokuuta 2016

Muistan, kun olin 15-vuotiaana yleisurheiluleirillä. Treenejä oli aamusta iltaan ja juosta sai jatkuvasti. Päiviin tuli melko paljon tekemistä ja ruokailuja järjestettiin päivän aikana neljä. Eihän sitä kerennyt treenien välissä syödä, kun touhuttiin porukalla jotain muuta, joten ruokailuissa sitten otettiin koko rahan edestä. Koska nälkä oli kova. Erään päivällisen aikana yksi leirin valmentajista kommentoi annostani. Siinä oli kasa riisä, kanaa sekä vihaneksia. Kommentti keskellä täyttä ruokalaa kuului: ”Meinaatko tosiaan tuon kaiken ruuan sitten kuluttaa?” Oma vastaus kuului ”Meinaan!” ja matka jatkui pöytään kavereiden luokse.

 

Ensimmäisen kerran sain kuulla ulkonäöstäni 17-vuotiaana etelänleirillä. Eräs valmentaja siellä oli kommentoinut, että jaloissani näkyi selluliitiia ja minun tulisi tarkemmin katsoa, mitä syön. Hiilarit kannattaisi kuulemma jättää vähemmälle, vaikka treenejä oli päivässä monta tuntia.

leiriltä

Meidän tiimi niiltä ajoilta Nelli, meikäläinen, Emma ja Ella. Hyviä aikoja (: Paino oli muistaakseni 56-57kg ja pituutta oli 172cm

Lueskelin tuossa muutama kuukausi takaperin vanhoja kirjoituksiani täällä blogin puolella. Jämähdin jälleen kerran yhteen kirjoitukseen, missä kerroin leiristämme. Kirjoitin, että hyvin on mennyt, urheilu on ihanaa, mutta painoa on tullut reilu kilo lisää ja se täytyisi saada poltettua pois. Sain tällaisen kommentin blogiini:

 

Kumpi on sun prioriteetti: painon pudotus vai urheilussa menestyminen? Kannattaa miettiä tarkkaan, koska ne eivät taida oikein tukea toisiaan. Palautuminen vaatii tarpeeksi laadukasta ravintoa, ja miinuskaloreilla palautuminen ja siten myös kehittyminen heikentyy. Sulla ei kuitenkaan tuo elopaino vaikuta olevan niin iso, että se heikentäisi suorituksiasi. Tämä ei siis ole tarkoitettu ilkeilyksi, vaan olen oikeasti huolissani ja toisaalta vähän ihmeissäni.

 

Tämä komentti toi surullisen naurahduksen itselleni, koska samaan aikaan tuolla samaisella leirillä kuulin, että eräs urheilijakollega oli kommentoinut, että olin liian iso aituriksi ja painoa oli liikaa. En silloin vain kehdannut siitä tänne blogin puolelle kirjoittaa.

italia

Hyvillä fiiliksillä samaiselta leiriltä treenin jälkeen.

 

Joissain lajeissa sanotaan, että pudotettu painokilo vastaa yhtä senttiä lisää suoritukseen. Ja se on totta. Monissa lajeissa yleisurheilun sisällä paino pelaa melko suurta roolia ja en ole vielä kohdannut omassa elämässäni urheilijaa, joka ei olisi laihduttanut ainakin osaa kaudesta. Melko usein se laihdutus jatkuu läpi vuoden, ylimenokautta lukuun ottamatta. Oma laihdutuskuurini alkoi 15-vuotiaana ja on jatkunut tähän päivään asti. Ei se koko vuotta joka vuosi ole kestänyt, mutta en muista yhtäkään vuotta, missä ei olisi vähintään osaa vuodesta yritetty pudottaa painoa ja rasvoja. Tai kilpailtu porukalla siitä, kenellä näkyy parhaiten vatsalihakset.

 

Reilu vuosi takaperin hämmennyin todella kovaa. Yksi kaverini, joka ei itse urheile, kehui sitä, kuinka terveeltä ja hyvinvoivalta näytin. Hämmennyin paljon. Minulle ei ole koskaan sanottu, että näytän terveeltä ja hyvinvoivalta. Painoin tuolloin vähän vajaa 70kg. Kun sinä aamuna katsoin peiliin, niin oma päänsisäinen keskusteluni kuului näin: ”Hyi jeesus, minkä näköinen olet. Kamala läski. Jenkkakahvat, selluliittia, löysää joka puolella. Kamalaa.” Se oli aikaa, kun se päänsisäinen keskustelu peilikuvalle oli kaikkea muuta, kuin kaunista.

toughviking

Tämä kuva oli niiltä ajoilta.

Kilpaurheilun maailma on täydellinen kasvualusta vääristyneelle kehonkuvalle. Se kaataa litroittain bensaa niihin liekkeihin, mitä jo ennestään täydellisyyteen vaativa maailma sytyttää. Perfektionismi, kilpailu ja suorittaminen siirtyy huomaamattaan myös omaan peilikuvaan, rasvan kyttäämiseen ja puntariin. Kovakuntoiset rasvattomat huippu-urheilijat ovat se esimerkki, jonka ympärille ”normaali” kehonkuva alkaa rakentua. Kehon, jonka täytyy olla paras, jonka täytyy aina kehittyä, joka ei koskaan ole tarpeeksi hyvä. Vääristynyt kehonkuva ja syömishäiriöt ovat urheilun maailmassa surullista arkea. Anoreksiaa on vaikea piilottaa muilta, mutta bulimia onkin jo lasten leikkiä pitää vuosia piilossa omilta läheisiltäkin, puhumattakaan valmentajasta. Jonkinasteinen ortoreksia tuntuu olevan yhdellä jos toisella. Kaikki nämä ovat vakavia asioita, joihin ymmärtämättömän ihmisen tai valmentajan kommentit voivat antaa ison lisävauhdin.

 

Ja vasta tänä vuonna minulle on oikeasti valjennut, että kehonkuvani on vääristynyt. Ja edelleen, edelleen olen laihdutuskuurilla. Muutama kilo rasvaa olisi hyvä saada kesäksi poltettua pois. Se on osa tätä lajia, se kuuluu urheiluun ja sen kanssa täytyy elää. Se, että oma kroppa ei koskaan näytä tarpeeksi hyvältä. Se, että omaa kroppaa häpeää tai vihaa, se ei kuulu urheiluun.

68kg

Pari kiloa pitäisi kesäksi saada rasvaa pois. Tänäkin vuonna.

 

Siinä on suuri ero, ollaanko laihdutuskuurilla urheilun tai terveyden takia vai ollaanko laihdutuskuurilla, koska siihen kroppaan ei olla koskaan tyytyväisiä. Siinä on suuri ero, treenaatko ja syötkö hyvin sen takia, että juokset kovempaa vai sen takia, että vaaka, rasvaprosentti ja peilikuva näyttää joltakin. Mennäänkö paino edellä vai suoritus ja hyvinvointi edellä? Siinä kohtaa ollaan menossa pahasti pieleen, kun pari palaa suklaata aiheuttaa stressiä ja omantunnon tuskia loppupäiväksi. Puhumattakaan, kun sen saman ahdistuksen aiheuttaa kaikki muu ruoka, paitsi salaatti ja vihannekset. Jos omasta peilikuvasta löytää niitä vikoja päivästä toiseen, vuosien ajan oli se paino sitten 10kg enemmän tai vähemmän, oli se rasvaprosentti 25%, 20% tai 15%, ei ole normaalia. Silloin mikään ulkopuolinen kehu tai vahvistus, ei sitä ajatusta tule muuttamaan. Se muuttu vain, kun sen oman ajatusmaailman saa itse korjattua.

 

Joskus siis kannattaa pysähtyä ja miettiä, että onko se vika tosiaan siinä peilikuvassa vai siinä peilistä katsojan korvien välissä.

 

Avainsanat: ,

Saatat myös pitää

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus