Viimeisiä viedään Portugalissa

Arki | torstai 19. toukokuuta 2016

Viimeiset kolme päivää menossa. Jessus, kuinka aika menee sekä nopeasti, että hitaasti samaan aikaan. Kohtalaisen pitkään on keretty olla täällä ja samaan aikaan on sekä mukava tulla Suomeen, mutta toisaalta vähän haikeaa, kun täällä on päässyt ihan kiitettävän hyvin keskittymään siihen oleelliseen eli treenaamiseen. Vieläpä nyt, kun VIHDOINKIN se aurinkokin on alkanut paistaa. Ei ole hetkeen ollut sellaista hampaiden kiristelyä, mitä viime viikolla oli, kun Suomessa paistoi aurinko ja oli helteet ja täällä samaan aikaan sai pukea tuulihousut treeneihin. Voin sanoa, että himpun verran meni ihon alle. Oli todella lähellä ettei puhelin lentänyt parvekkeelta alas, kun avasi minkä tahansa sosiaalisen median ja feedi täyttyi kaiken maailman ”Jee kesä ja lämmin” -kuvista. Kyllä olen sää kateellinen!

snäp

Nyt on jo päässyt nauttimaan lämmöstä täälläkin. Snapchatissa on saanut porukka seurata meidän hölmöilyä ihan riittämiin :D Sieltä löytyy nimellä Noora Toivo

Mutta leiristä; on mennyt ihan mukavasti! Ekalla viikolla oli pienoinen lämpö päällä, joten täytyi ottaa pari päivää vähän kevyemmin, koska ei viitsinyt alkaa riskillä tekemään. Täällä ollaan melkein se kuukausi, niin kyllä siihen niitä huonojakin päiviä väistämättä mahtuu, mutta onneksi ne ovat olleet tällä leirillä huomattavasti pienemmässä osassa. Ja ei se hengaus huoneessa ottanut läheskään niin paljon päähän, kun ulkona satoi kaatamalla. Toki huonekin on saanut vähän enemmän kolhua etenkin nyt, kun ihmisiä on kolme paikalla….

portugalinleiri

Oven edusta… Ja tässä ei ole edes kaikki kengät…

portugali

Ja meidän oma ”kamapöytä” eli kaikki treeneihin otettavat ylimääräiset kamat kätevästi yhdellä pöydällä :D

Osa treeneistä on mennyt aivan loistavasti ja osassa onkin sitten ollut haasteita, mutta se oli kyllä arvattavissa. Täällä näkee aika hyvin sen, että en ole juossut tarpeeksi pohjia (oli tietoinen päätös, koska keskityimme voimaan), joten hapenottokyky ei ole ihan paras mahdollinen. Tein vähän happovetoja, niin kyllä meinaan HAPOTTI. Ennen olen jaksanut aika hyvin juosta tuon hapotuksen läpikin, mutta täällä näkee sen, että lihasta tullut lisää (=enemmän happoja) ja juoksua ei tarpeeksi, niin ne hapot tulevat aika nopeasti eikä kroppa osaa rokkailla niiden kanssa ihan samaan malliin, kuin aikaisemmin. Samoin aitatekniikka väsyneenä on jotain aivan kammottavaa, joku käytti sanaa harakkahyppely ja se kyllä kuvasi omaa menoani surullisen osuvasti. Toisaalta ei sekään mikään ihme ole, koska aitaakaan ei olla juuri hakattu. Toisaalta voima kulkee oikein iloisesti edelleen ja samoin jalat kyllä tikkaavat ihan mukavasti kaikki alle 150m matkat.

koordeja

Hapenottokykyyn ollaan puututtu nyt niin, että todella rauhallista juoksua on lisätty jokaisen treenin loppuun ja alkuun 20 minuuttia. Ja kun sanon hidasta, niin todella tarkoitan hidasta. Sykkeet ovat maksimissaan siellä 135 hujakoilla, joten siellä on mummojakin, jotka kirmaavat kovempaa… Jotain voisi nolottaa tehdä tuollaista hokihölkkää ihmisten ilmoilla, mutta meikä puree hammasta yhteen ja hissuttelee.

 

Mutta täällä mennään edelleen aika samalla kaavalla, kuin joka vuosi. Viime vuonna tulikin tehtyä melko hyvä yhteenveto omista leiripäivistä eivätkä ne juuri ole muuttuneet. Tosin sitä on muutamia uusia kuvioita edellisiin vuosiin tullut ja täytyy sanoa, että ihan tervetulleita! Talven ajan avantouinnit sekä tuo oma kylmähoitolaite ovat vieneet kylmänsietokyvyn ihan uudelle tasolle. Aamulenkit ovatkin tällä viikolla päättyneet joka kerta mereen ja täytyy sanoa, että onhan se aika hieno tapa aloittaa päivä! Toki ensimmäiset sekunnit tahtoo kuolla ja miettii, että onko tässäkään nyt sitten mitään järkeä, mutta kamalan hyvä fiilis on aina jälkikäteen! Vähän siis samanlainen olotila, mikä aina ennen ja jälkeen 400m aitojen kisan.

beach

Koko ranta on omana, kun tarpeeksi aikaisin menee.

Plus sitä on löytänyt Portugalista aivan uusia puolia. Ensinnäkin auton vuokraaminen helpottaa melkoisen paljon elämää. Sain myös viime vuonna kuulla, että täällä on lähistöllä ihan oikeasti nähtävyyksiäkin! Kävimme porukalla kääntymässä Benagil luolilla. Ikävä kyllä emme päässeet veneretkelle, mutta perjantaina kokeilemme uudestaan, jos pääsisimme ihan luoliin asti, eikä tarvitse pelkästään rannalla kyykkiä. Toki oli siinäkin jo nähtävää!

autossa

kaverikuva

Jee ja uusia kavereitakin on tullut :) !

 

dunamar

Lepopäivänäkin voi treenata… voltteja nimittäin :D Nailed it!

Vaikka tällä viimeisellä viikolla kaikki treenit on tullut tehtyä yksin, niin fiilis on ollut todella hyvä. Tuo erakoituminen on ollut ihan mukavaa, kun on päässyt keskittymään siihen omaan juttuun. Plus ei ole ollut sellaisia ”testejä” treeneissä, että olisi tarvinnut kiriapua, niin ei ole haitannut kentällä yksin puurtaminen. Toki onhan kentällä samaan aikaan muutamia muitakin ihmisiä, mikä on tietenkin ihan mukavaa ja onhan sitten siellä kämpillä sitä menoa, kun on kolme saman katon alla.

 

Olen myös päässyt vähän omaan kuplaani takaisin! Mikä on aivan mielettömän ihana ja tervetullut asia. Radalla rokkailen omaa juttuani ja kohtalaisen hyvin olen välittämättä siitä, mitä muut tekevät tai miltä näyttävät. Hyvällä fiiliksellä ja ilolla se paras tulos saadaan aikaan! Ainakin omalla kohdalla. Nyt lähtee leirin kolmanneksi viimeinen treeni ja luvassa on 400m ensimmäisiä aitoja. Josko tänään saisi kaikki harakat ammuttua radalta ja tekeminen näyttäisi ihan aitomiselta!

Avainsanat:

Saatat myös pitää

Treeniä, vatsatauti ja…

la 8.4.2017

Suomessa! Tuolla juoksijan paratiisissa lusittiin 4 viikkoa enemmän… Lue koko kirjoitus

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus

Gepardina Potchefstroomissa

su 19.3.2017

Se olisi sellainen juttu, että kaksi viikkoa Etelä-Afrikan… Lue koko kirjoitus