Long time no see

Arki | torstai 8. joulukuuta 2016

Huh täällä taas. On kerennyt jo melkoisen pitkä tovi vierähtää viimeisestä postauksesta. Allekirjoittanut on ollut perin huono bloggaaja. Tahdonkin tästä kaikkia lukijoita pahoitella. Mitä on tapahtunut? No sanotaanko, että vaikka elämä. Kesä ja kulunut syksy ovat olleet melkoisen rankkoja. Olen saanut kuulla paljon, anteeksi ranskani, että p*ska tulee aalloissa ja tämä vuosi on kyllä todentanut tuon sanonnan pitävän enemmän, kuin hyvin paikkansa.

 

Elämässäni on tullut todella suuria muutoksia ja aika isoja takapakkeja, jotka ovat sitten vieneet innon kirjoittamiselta. Mitä pidemmäksi tuo päivämäärä edellisestä postauksesta on mennyt, sitä suuremmaksi on noussut kirjoittamisen kynnys. On tuntunut, että tahdon kertoa avoimesti syyt, miksi kirjoittaminen ei ole enää tuntunut hyvältä,  mutta samalla, vaikka todella avoin täällä blogin puolella olenkin, niin en ole sitä puolta tahtonut ihan näin avoimesti kaikille jakaa. Mutta avataan nyt jonkin verran.

 

Tosiaan terveys sai todella suuren kolauksen kesän aikana tuon munuaistulehduksen takia ja kausi jäi siihen. Itseasiassa treenaaminenkin jäi todella pitkäksi aikaa, koska kroppa ei yksinkertaisesti siihen pystynyt. Ei se ole henkisesti mikään maailman helpoin paikka, kun olisi ensimmäisen kerran pariin vuoteen mahdollisuus tehdä edes jonkinlaista tulosta, mutta elämä sitten laittaakin tuollaisia kapuloita rattaisiin. Eikä sille tietenkään oikein mitään voi. Maailman suurin klisee ”Mikä ei tapa, vahvistaa (tai sattuu aivan prkeleesti)” pitää tässäkin paikkansa. Terveys ja urheilu eivät olleet ainoita asioita, missä pakka meni sekaisin. Henkilökohtaisella puolella on riittänyt myös noh, sanotaanko draamaa, koska syksyllä vaihtui osoite uuteen. Unohtamatta noin miljoonaa muuta asiaa, mitkä tässä omassa arjessa, ystäväpiirissä tai sen ympärillä eivät nyt ihan kohdilleen ole kolahtaneet. En sen syvemmälle tahdo mennä, mutta jokainen voi rivien välistä tai riveiltä lukea, mitä on tapahtunut.

 

Mutta nyt tällä hetkellä takapuoleni istuu melko mukavasti Los Angelesin maan kamaralla. Tänne nokka suuntasi jo kolmatta kertaa ja nyt olen kuukauden verran täällä majaillut. Emma yritti kovasti puhua minua tulemaan tänne hänen luoksensa nyt, kun hän on valmistunut koulusta ja ajattelin, että miksipä ei? Kolme viikkoa tuon keskustelun jälkeen istuinkin lentokoneessa, suuntana länsi sekä Amerikkalainen unelma. Suomen marraskuun voittaa aika lailla mikä tahansa muu paikka maailmassa ja Kalifornia itsessään voittaa kyllä melkein minkä tahansa muun vaihtoehdon.

venice

treeneista

Snapchat materiaalia nooratoivo

 

Vaikka kirjoituksen alku hivenen synkältä jonkun silmään saattaakin näyttää, niin asiat ovat melko hyvin. Jos ei mitään muuta, niin kesä ja tämä vuosi yleensäkin, on opettanut, että pienistä asioista ei todellakaan kannata stressata. Elämä, perhe ja ystävät kantavat ja aika kyllä parantaa haavat. Onpahansitä tullut huomattua, että tuo oma nahka on aika hyvin kovettunut tässä viimeisten vuosien aikana.

 

Urheilusta täytyy vielä muutama sana sanoa. Se on mennyt täällä todella hyvin ja olen mielettömän yllättynyt sekä innoissani tästä. En olisi uskonut, että syksyllä treenit kulkevat sinne päinkään, mutta kroppa onkin todistanut toisin. Toki alku oli kohtalaisen tahmeaa ja vaikeata, mutta kunto on noussut hyvää vauhtia ja melko positiivinen fiilis tekemisestä tässä kohtaa on. Voimatasot ovat todella hyvällä mallilla ja juoksu kulkee hyvin, vaikka on vasta kaksi kuukautta treeniä takana. Lisäksi ongelmakohtia on löydetty ja pyritty korjaamaan, mikä on myös näkynyt todella nopeasti tekemisessä. Nyt vain malttia ja sormet ristissä, että hommat jatkuvat tällä mallilla. Tahdon myös todella kiittää omia yhteistyökumppaneita, jotka ovat jaksaneet olla menossani mukana, vaikka ylä- ja alamäkiä onkin riittänyt. Kiitos todella paljon Amandan sekä Ovicounohtamatta ihanaa Anua, joka on jaksanut omaa jaarittelua kuunnella.

amandan

ovico

 

Ja nyt tuleekin sitten toivottavasti ei tyhjä lupaus; yritän aktivoitua taas täällä blogin puolella. En tiedä, mikä itseeni tänä aamuna tässä aamupalan ja kahvin ympäröimänä iski, mutta yhtäkkiä läppäri olikin jo edessäni ja sormet näpyttelivät tätä postausta. Yritän pitää tämän pienen innon kipinän päällä täällä blogin puolella ja Toivon mukaan tänne alkaa jälleen tasaisen epätasaiseen tahtiin ilmestymään tekstejä laidasta laitaan. Jos kuitenkin tämä lupaus osoittautuu pelkäksi lupaukseksi, niin pahoittelut jo etukäteen lukijoille. Meikäläinen yrittää parhaani ja toivottavasti into kirjoittamiseen alkaa taas pian roihuta.

tytot

Team Kalifornia girls

 

Uudempi

Vanhempi