Selkärankaa kisoihin

Kolumni | maanantai 6. helmikuuta 2017

Kovien treenien tekeminen on äärettömän helppoa. Suoraan sanottuna lasten leikkiä, kun verrataan kilpailemiseen. Kilpailemisen tullessa treenaamisen kylkeen, muuttuu koko tekemisen luonne. Tästä tuli taas muistutus viime viikolla, kun kisasin hallissa ensimmäisen kerran neljän vuoden tauon jälkeen. Hallikausi nimittäin avattiin 400m sileällä.

 

Processed with VSCO with hb1 preset

Odotin aika innolla kisoja, vaikka aikaisemmin viikolla oli hieman sairastamisen oireita pinnassa. Kisapäivänä fiilis oli hyvinkin odottava ja halusin todella päästä radalle näkemään, millaisen tuloksen tauluun saan aikaiseksi. Olo oli ihan ok, ei huippu, mutta ei nyt mitenkään sairas. Treeneissä on ollut huomattavasti huonompiakin päivä ja hommat ovat sujuneet, joten en ollut sen suuremmin huolissani. Ruoka meni alas, vaikka vessassa käyntien määrästä huomasi, että jännitystä oli pinnassa. Matkalla kisoihin jännitys alkoi ihan oikeasti nostamaan päätään, vaikka yritin parhaani keskittyä kaikkeen muuhun. Kihelmöintiä ihossa, maha jonkin verran sekaisin, jalat velttoina ja painavina. Tyypilliset oireet itselläni ennen kisoja.

 

Kisapaikalle päästäessä suoraan ovista sisään ja ensimmäisenä luonnollisesti vessaan. Siitä omiin rutiineihin; kamat katsomoon ja kentälle vähän kävelemään, että saa tuntumaan halliin, tunnelmaan hallissa sekä jalat heräilemään kahden tunnin istumisen jälkeen. Tähän asti homma oli vielä ihan hanskassa.

 

Mutta sitten alkoi tulla virheitä.

 

Olen aina verkannut pitkään ennen kisoja. Tykkään tehdä kaikki rauhassa ja kun olen sellainen ”15 minuuttia etuajassa” -ihminen, niin se näkyy myös kisoissa. Oma verkka alkaa yleensä 80-90 minuuttia ennen starttia. Ei olisi pitänyt. Tämä ehkä toimi ennen, mutta nyt, kun rutiinit ovat verkassa muuttuneet sekä jännitystä oli oikeasti ilmassa, niin energiaa tuli tuhlailtua liikaa. Tämä tosin oli vielä hyvin pieni ongelma. Viime kesän kisoissa pää oli melko hyvässä kunnossa. Jännitin, mutta fiilis oli silti hyvä ja sain sen oman kuplan kohtalaisen hyvin rakennettua ennen starttia. Nyt kuitenkin päässä kävi mitä ihmeellisempiä ajatuksia. Ajatuksia kuten: ”En kuulu tänne.” ”Kisaaminen on hullujen hommaa, miksi edes teen tätä?” ”Tuleekohan tästä mitään?”  ”Olen p***a.” Eivät nuo montaa kertaa päätänsä nostaneet, mutta tarpeeksi monta, että oma pakka alkoi mennä sekaisin.

 

Processed with VSCO with hb1 preset

Luin kerran sanonnan: ”The one who cares less, wins.” Olen täysin samaa mieltä. Tällä ei tietenkään tarkoiteta sitä, että ei välittäisi siitä mitä tekee tai siitä, millaisen lopputuloksen saa. Tällä tarkoitetaan, että ei välitä muista. Ei ympäristöstä, ei muista kisaajista, ei odotuksista. Kun se oma ”I dont give a f***” -kupla on vahvana, niin tulosta tulee. Ainakin itselläni. Teen sitä omaa juttuani, koska rakastan sitä. Teen sen hyvällä fiiliksellä ja niin hyvin, kun siinä hetkessä pystyn. Millään muulla ei ole väliä.

 

Tätä kuplaa en noihin kisoihin saanut ja se yhdistettynä kaikkeen muuhun toi tuloksen 58,50.

 

Juoksu oli surkea. Siinä ei ollut mitään hyvää. Edellisestä lyhyen radan juoksusta oli juuri se neljä vuotta aikaa, mikä näkyi. Yhdistettynä siihen, että en osaa juosta lyhyillä radoilla, joten sanotaanko, että lähdössä ja kaarteissa oli omat haasteensa. Holtiton on hyvä sana kuvaamaan tekemistä. Ensimmäisen 200m jälkeen tuntui, että en pääse edes maaliin asti, mutta onneksi en aivan totaalisesti sipannut. Tekeminen ei ollut sinne päinkään, mitä se on ollut treeneissä ja vaikka olen tehnyt huomattavasti kovempia juoksuja harjoituksissa, niin maaliin tultaessa happoa oli todella paljon ja olo oli kamala. Maalissa kyllä v****ti.

Processed with VSCO with hb1 preset

 

Kortit pöytään; oma odotus oli, että aika alkaisi 56 jotain. Samoin valmentajan odotuksissa oli saman luokkainen tulos…. Eeeihän se nyt mennyt kuin Strömsössä…

 

Mistä päästään siihen ongelmien avainsanaan. Odotukset. Ne tässä taisivat olla yhtenä suurimpana tekijänä. Enkä nyt puhu muiden odotuksista, vaan omistani. Viime kesänä ei ollut juurikaan odotuksia kisoista. Oli niin ihana päästä kisaamaan ja se oli jo loistavaa itsessään, kun sai olla radalla. Nyt kun töitä on tehty paljon, kehitystä tullut ja ominaisuudet ovat kehittyneet huomattavasti, niin odotukset ovat nousseet. En ollut huomannut tätä treeneissä, mutta kisoissa se selkeästi näkyi. Tätä kuitenkin se kilpaurheilu on. Kovienkin treenien tekeminen on ainakin omalla kohdallani kisaamiseen verrattuna helppoa. Sinulle lyödään matkoja ja aikoja. Asia selvä, homma hoituu. Treenit saattavat tuntua hirveältä, oksennus käy suussa, pyörtyminen on lähellä ja kyyneleet nousevat pintaan happojen mukana. Siitä huolimatta se on henkisesti helpompaa. Se on vain sitä painamista, työntekoa ja puskemista. Kisat ovat aivan oma maailmansa. Siellä ei välttämättä edes kova kuntoisin urheilija voita, vaan se, kenellä on kovin pää. Siellä ei lyödä muuta kuin matka käteen ja kilpakumppanit viereisille radoille. Ajan on oltava paras mahdollinen, mitä sinä päivänä kropasta ulos saa. Sinulla on yksi yritys ja kaiken täytyy loksahtaa kohdilleen.

 

Aina ei loksahda.

 

Tämä oli kuitenkin tärkeä muistutus siitä, millaista se meno on, kun omat odotukset kasvavat. Lisäksi opittiinhan tästä jonkin verran. Unohtamatta, että tuo juoksun jälkeinen v***** toi melkoisen annoksen motivaatiota tekemiseen. Minä sekä valmentajani tiedämme, missä mennään ja se on tärkeintä. Startteja tahdon sekä tarvitsen lisää, että saadaan rutiinia tekemiseen ja päätä koulittua lisää. Ja vaikka sunnuntaina oli todella lähellä, että en lähtenyt rankaisemaan itseäni, (lue= tekemään ylimääräistä sikatreeniä, joka olisi parhaimmillaan pilannut seuraavien päivien treenit) niin järki voitti. Fiilis on jo melkeinpä palautunut tasolle hyvä ja tässä on taas muutama päivä aikaa tehdä huoltoa sekä treenata. Ensi viikonloppuna pistetään uutta matoa koukkuun ja Toivon mukaan tauluun tulee sellaiset lukemat, mitä siellä kuuluukin olla!

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: , ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus