Gepardina Potchefstroomissa

Treenaus | sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Se olisi sellainen juttu, että kaksi viikkoa Etelä-Afrikan Potchefstroomissa (meni muuten hetki opetella kirjoittamaan tuo paikan nimi) on takana. Jessus, että aika menee nopeasti täällä! Vastahan me tulimme, mutta todellisuushan on, että puolet porukasta lähti jo takaisin kotiinkin. Olen siis Räsäsen Ellan (400m kohtalaisen haipakkaa pinkonut plikka) sekä hänen siskonsa Eliisan (800m kiitäjä) ja heidän isänsä kanssa ollut täällä. Tosin Eliisalle sekä Karille tuli jo lähtö kotiin, joten saamme Ellan kanssa viihdyttää kaksin toisiamme seuraavat pari viikkoa.

Processed with VSCO with a5 preset

Tosiaan oma reissuni sai melko dramaattisen alun, kun jouduin lähtöpäivän aamuna käymään kääntymässä taksilla Acutassa. Yöllä oli sellaiset vatsakivut, että oksat pois ja siinä kohtaa, kun aloin oksentamaan tuli itsellekin jo järki päähän, että varmaan kannattaa mennä sairaalassa pyörähtämään etenkin, kun reilu 20 tuntia matkustusta oli 6 tunnin päästä edessä. Acutassa kuului diagnoosi norovirus (itse tosin veikkaan ruokamyrkytystä) ja jos jonkin moista droppia lyötiin käteen. Kotona lääkettä naamaan, pienet päiväunet ja siitä sitten matkaan kohti Etelä-Afrikkaa. Sanotaanko, että onhan noita helpompiakin matkustuksia ollut… Meikäläinen ei ole kuulemma koskaan ollut niin hiljainen, mitä tuon matkan aikana olin ja voin sanoa, että ei se nyt ihan omalla mittakaavalla mistään ”hauskasta matkakokemuksesta, jota voi hmyssä suin joskus muistella” mennyt. Kuitenkin siitäkin selvittiin!

 

Täytyy sanoa, että tämä Potchefstroom on ihan jokaisella mittakaavalla urheilijan paratiisi. Majoituksemme ovelta on 150m matka nurmikentälle, joka on ihan yleisurheilukentän mitoissa. Nurmikentältä on 20m matkaa punttisalille, missä on kaikki mitä meikäläisen lajin edustaja voi tarvita, sekä siihen päälle vielä höyrysaunat, jääkylvyt sekä lämpöaltaat. Ei voi valittaa! Lisäksi tämä on todella inspiroiva paikka, koska täällä Sport Villagessa, missä majoitumme, on myös paljon muiden lajien edustajia. Yleisurheilukentän vieressä on kaksi rygby- sekä krikettikenttää, niin onpahan nuokin lajit tulleet tutummiksi. Tosin kriketti on edelleen sellainen mysteeri, että ei pysty ymmärtämään. Joku teetauko siinä on ja palloa lyödään samalla, kun 9 ihmistä katselee kentällä vierestä menoa. En ymmärrä.

Processed with VSCO with a5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

Ensimmäinen viikko täällä meni enemmän tai vähemmän, anteeksi ranskani, päin persettä. Tuo ebola, jonka Suomesta sain, painoi jonkin aikaa kropassa, mikä luonnollisesti pisti treeniohjelmaakin uusiksi. Olemme myös 1,3km korkeudessa, joka aiheutti sen, että ensimmäisellä viikolla tuntui, että pelkässä kävelyssä syke oli 150.. Tai no siis ei se tuntunut, että oli, vaan syke todella oli siellä 150 kevyessä hölköttelyssäkin. Unohtamatta, että täällä on kuuma kuin pätsissä, joten siihenkin kesti hetken aikaa tottua. Se kertoo olosuhteista, että aikuisten oikeasti oli erittäin lähellä, että lähes pyörryin kesken happovetojen. Tein 8x200m aidoilla kahden minuutin palautuksilla kohtalaisen haipakkaa vauhti ja kun olin kävelemässä kolmanneksi viimeiseen vetoon, niin alkoi päässä pyöriä ja oli ongelmia kohdistaa katsetta. Siinä sitten mietin, että joko tässä vedossa lähtee taju tai sitten vaan pusketaan raivolla läpi ja onnekseni kroppa lähti taisteluun mukaan ja sain puskettua pyörtymättä treenin loppuun. On tämä yleisurheilu vaan niin ihanan helppoa ja hauskaa!

 

Pian kuitenkin kroppa tottui olosuhteisiin ja tämä toinen viikko on mennyt jo todella mainiosti! Päivät menevät aika lailla samalla kaavalla, kuin aina leireillä; aamulla 7:15 herätys, siitä suoraan lenkille sekä tekemään keskivartaloa ja fysioliikkeitä hetkeksi kentälle, aamupala, sen jälkeen päivän päätreeni, sitten kylmäaltaiden kautta ruokaa ja lepoa, jonka jälkeen tulee päivän toinen treeni, joka on kevyttä tekemistä, siitä tekemään huoltavaa, takaisiin kylmiin ja sitten safkan kautta sänkyyn. Treenitunteja kertyy jälleen aika paljon, kun päivästä riippuen radalla ja puntilla viihdytään 3-5 tuntia. Teen aika paljon happoa ja tehoja, niin duunista tämä melkein jo menee! Mutta en kyllä valita, on niin upeaa päästä tälläisissä olosuhteissa tekemään ja vieläpä, kun kroppa on kunnossa (normaalia kolotusta ja kipua sekä särkyä ei lasketa ja mitä tuossa nyt ranne vähän ehkä venähti, mutta ei se juoksua haittaa!), niin täytyy olla kiitollinen. Lisäksi täällä on aika kovaa päällikköä harjoittelemassa. Radalla pyörii muuan Caster Semenyaa (800m), Vitezslav Veselyä (keihäsmiäs) sekä Bohan Bohdarenkoa (korkeus).

On kyllä mielettömän hienoa olla täällä ja olen hyvin jaksanut painaa ja suurin osa ajasta menee todella hyvällä fiiliksellä. Täällä on myös muutama muu suomalainen meidän lisäksemme niin on tullut vähän tiimihenkeäkin rakennettua. Nyt vaan peukut pystyyn, että hommat jatkuvat näin, niin tästä saattaa jopa kehkeytyä yksi elämäni parhaista leireistä!

Processed with VSCO with a5 preset

Kun hapot vievät treenikaverilta hengen.

Eli hyvällä fiiliksellä eteenpäin! Niin ja huumori ei leirilläkään lopu, kuten yllä olevasta kuvasta saattaa huomata.

Avainsanat: , ,

Saatat myös pitää

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus

Valinnan vaikeus

to 27.4.2017

Olen tullut siihen tulokseen, että tämä ”nykyaika” on… Lue koko kirjoitus

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus