Pohdintaa motivaatiosta

Kolumni | sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman krikettijoukkueen valmentajaan. Heidän joukkeillaan oli tärkeät turnaukset meneillään ja kuusi joukkuetta majoittui samassa paikassa, kuin me. Juttelin parin valmentajan kanssa urheilusta, valmentamisesta, harjoittelusta, kisaamisesta ja aika lailla kaikesta, mikä urheiluun voi liittyä. Oli uskomattoman mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan ja päästä hivenen krikettivalmentajien pään sisään sekä siinä samalla kuulla, millaista se tekeminen ja asenne joukkueurheilun puolella voi olla. Sanotaanko, että ainakin osalla heidän urheilijoistaan, se tekeminen erosi melkoisesti siitä menosta, mitä meikäläisillä on.

Processed with VSCO with hb1 preset

En olisi koko elämässäni uskonut, että valmentajilla saattaa olla sellaisia ongelmia urheilijoidensa kanssa, mitä heillä oli. Luonnollisesti joukkueessa oli erittäin motivoituneita sekä sitoutuneita yksilöitä, mutta sitä toisen ääripään edustajaakin löytyi… ja paljon. Sen lisäksi, että moni ”urheilija” lähti ulos ryyppäämään turnausta edeltävänä iltana, kävi heidän huoneissaan myös maksullisia naisia läpi yön, useampi veti tupakkaa kuin vanhat tekijät ja valmentajille, anteeksi ranskani, v*ttuiltiin päin naamaa, kun näistä asioista huomautettiin tai kysyttiin, että onkohan se nyt ihan fiksua lähteä kello 00:30 ulos, kun seuraavana aamuna on peli. Itse kuuntelin silmät pyöreinä näitä juttuja, enkä pystynyt ymmärtämään, miten joku voi edes käyttäytyä noin. Ja siis kyse oli pelaajista, joille maksettiin KAIKKI. Lennot, majoitus, kisamaksut, vaatteet, kuljetukset ja siihen päälle tuli vielä käyttörahaa turnauksen ajaksi. Suuri osa heistä pelasi ammatikseen, vaikka kohtalaisen nuorista pelaajista kyse olikin (18-23 vuotiaista).

 

Pääsin kuulustelemaan myös pelaajia ja suoraan kysyin, että miksi osa käyttäytyy tuolla tavalla. Vastaus kuului: ”Heitä ei kiinnosta pelata.” Tämä vastaus aiheutti itsessäni entistä enemmän hämmennystä. ”No mutta miksi he sitten pelaavat???” Ja vastaus kuului: ”Koska heille maksetaan siitä.” Siinä sitten huulipyöreänä yritin sisäistää yhtälöä, missä joku urheilee, mutta ei selkeästi välitä siitä ja se ei häntä suuremmin edes kiinnosta, mutta silti pitkin hampain valittaen ja täysin vasemmalla kädellä hommaa painaa päivästä toiseen. Enkä todella tällä tarkoita yleistää, että näitä olisi vain joukkueurheilijoissa. Kyllä näitä näkee lajista riippumatta, mutta sanotaanko, että aikuistasolla ainakaan omassa lajissani harvemmin.

Processed with VSCO with hb1 preset

Joskus juostaan 30 asteen lämmössä ja joskus vedetään pakkasessa.

 

Olen ehkä sinisilmäinen unelmoija ääliö, mutta en ole koskaan ymmärtänyt, kun ihmiset tekevät asioita, joita he A) Vihaavat B) Eivät todellakaan halua tehdä ja C) Eivät näiden asioiden tekemisestä saa yhtikäs mitään iloa elämäänsä, rahaa lukuun ottamatta. Jollain tasolla työelämässä sen ymmärrän (vaikka silti kannustaisin hankkimaan työtä, johon meneminen ei joka päivä 24/7 ota päähän ja ainoa odottamisen arvoinen asia elämässä on viikonloput tai loma) mutta urheilussa tätä en käsitä OLLENKAAN. Miksi? Miksi sitä sitten tekee?

 

Ei ole olemassa asiaa, mikä olisi kivaa päivästä toiseen. Sellainen on utopiaa ja kun jotakin tekee vuosikausia, tulee väistämättäkin niitä taantumia tekemiseen sekä asenteeseen ja joskus se päivän paras panostus ei mitään kovin kehuttavaa ole. Sitä pohtii, että onko tässä mitään järkeä? Voisiko kaiken tämän ajan ja energian käyttää jollakin muulla tavalla? Tulee niitä itkupotkuraivareita ja joskus sitä vain tahtoo vetää kalsarikännit, koska se urheilu nyt yksinkertaisesti v*tuttaa suunnattoman paljon, kun kaikki menee päin p****ttä.  Se on elämää. Mutta jos tuo fiilis on päivästä toiseen ja siitä tekemisestä ei oikeasti välitä ja saa mitään? Sittten en ymmärrä miksi sitä edes tehdään.

Processed with VSCO with a5 preset

Ihan oikeaa kuvaa meikäläisestä happotreenin jälkeen. Voin kertoa, että mietin useamman kerran; Mitähän helvetin järkeä tässä hommassa on?

 

Tietyllä tavalla olen sekä onnekas, että epäonnekas, että lajinani on yleisurheilu. Onnekas olen siinä mielessä, että kun pienenä tästä urasta unelmoin, niin motivaationa ei koskaan ollut raha. Maine ehkä tavallaan, koska tietenkin sitä tahtoo voittaa ja menestyä, mutta mammona ei missään nimessä. Sitä saa olla jo uskomattoman kiitollinen, jos saa edes ne omat kulut katettua tässä lajissa, mikä sekin kohtalaisen haastavaa on. Monet tekevät töitä, opiskelevat tai saattavat ottaa jopa lainan, jotta voivat antaa kaikkensa urheilulle. Siksi en ymmärräkään, jos joku saa hopeatarjottimella kaiken, mutta sylkee sille samaiselle tarjottimelle. Uskomatonta.

 

Mistä päästäänkiin siihen oikeaan aiheeseen eli motivaatioon tai siihen Miksi? Miksi sitä tekee asioita, mitä tekee? Tuolla kriketinpelaajien joukossa se miksi tuntui olevan melko epäselvä useammallekin eivätkä he itsekään tainneet tietää, miksi lajia tekivät tai käyttäytyivä tavalla, millä käyttäytyivät. Yhdistettynä siihen, että melko moni asia tuntui olevan itsestäänselvyys heille, koska he eivät meinanneet päästä millään yli siitä, että minä muun muassa maksan valmentajilleni. Ja onhan raha tavallaan hyvä motivaattori ja varmasti se osalle toimii, mutta omassa tapauksessani olen huomannut, että se on melko lyhyt tie. Tietenkin sitä rahaa tahtoisi ja hienoa, jos sitä on, mutta urheilussa minulle ei ole koskaan ollut kyse rahasta. Urheilussa on kyse rakkaudesta lajiin.

 

Itse en voisi koskaan kuvitella urheilevani, jos en siitä nauttisi tai saisi yhtään mitään, vaikka siitä rahaa tulisi. Tekeväni jotain, mikä lopulta on minulle enemmän tai vähemmän yhdentekevää. Miksi ihmeessä? Jos näin omalla kohdallani joskus kävisi, niin siinä vaiheessa kuolinpedillä kuulisin varmuudella päässäni kysymyksen:

”Miten meni noin niinkun omasta mielestä?”

Avainsanat: , , ,

Saatat myös pitää

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus