Noora Toivo

Sinkkuelämän 10 vaihetta

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Alkuun varoituksen sana. Teksti sisältää suuria määriä sarkasmia sekä huumoria, unohtamatta värikästä kieltä, jota voi kuvailla myös sanoilla ”Ei sovellu perheen pienimmille”. Jos nenäsi vetää herkästi herneitä, niin en suosittele jatkamaan tästä pidemmälle. Kaikille muille tervetuloa!

 

Tämä aihe on itselläni ollut hyvin akuutin ajankohtainen jo jonkin aikaa, mutta en ole uskaltanut tästä sen suuremmin kirjallista tuotosta tehdä… Ennen tätä päivää! Koska koin itse tuossa jonkin aikaa takaperin, että vastaavia tekstejä eron jälkimainigeissa kamppaileville ei ole, niin päätin sellaisen kirjoittaa.

Tässä hyvä yleisö onkin: Sinkkuelämän 10 vaihetta.

 

1. Paniikki ja katumus

”Tämä oli kaamea virhe. Kyllä sitä vielä pitää yrittää. En koskaan löydä ketään hyvää miestä. Kuolen yksin kymmenien kissojen kanssa.” Kyllä. Nämä ajatukset hallitsivat melko hyvin eron jälkeisiä hetkiä. Kunnon itkupotkupaniikki höystettynä rintaa ripovalla ahdistuksella. Onnekseni minulla kuitenkin löytyi jo omasta takaa kissa, joten tavallaan askel lähempänä hullua kissatätiä oltiin. Kaikki ei siis aivan p*rseelleen mennyt. Eroista kokemuksia omaavat ystäväni kuitenkin vakuuttivat, että nuo ajatukset (hullua kissatätiä myöten) ovat täysin normaaleja ja kaikki käyvät ne läpi. Koska itselläni eroista ei juuri kokemuksia ole ollut, niin päätin luottaa heidän sanaansa ja jätin suuremmat eläinhankinnat siihen vaiheeseen, kun oma psyyke on enemmän tasapainossa. Päätös, joka näin jälkeenpäin katsottuna, oli täysin oikea. Tajuatteko kuinka jäätävästi 30 kissalle ruokakin maksaa?

 

2. Naamakriisi

Kaiken rehellisyyden nimissä sanottakoon; tähän saattoi hivenen yhdistyä myös ikäkriisin poikanen. Melkoisen moni aamu alkoi keskustelulla, joka meni oman peilikuvan kanssa suuripiirtein näin: ”Mistä pirusta tuokin ryppy on tullut? En ole koskaan huomannut, että ohimosta kuultavat verisuonet ihon läpi. Miten silmäpussit peitetään tai vielä parempaa pääseekö niistä jotenkin eroon? Mutta kun mä EN TAHDO botoxia. Mitäs noi ryppyvoiteet maksaa? JAA NOIN PALJON?!? Ei Jeesus. Miten tällä naamalla ja budjetilla pitäisi saada miehiä?” Keskittyminen siirtyi palttia rallaa 100% siihen, mikä on omassa naamassa ja kropassa vialla. Nämä olivat ihania aikoja eritoten ystäville, jotka joutuivat noin 20 kertaa päivässä vakuuttamaan itseni siitä, että otsaan ei ollut tullut uusia ryppyjä yön vaikana. Olen muuten edelleen melko varma, että he valehtelevat…

 

3. Kaikki ovat jo parisuhteessa

En tiedä onko se tämä ikä vai ystäväpiiri, mutta äkkiseltään katsottuna tältä se tuntui. Jokainen on parisuhteessa. Tavallaan tämä on oikein ihana asia ja mukavaa, että muilla on mukavaa ja jee jee, mutta on se nyt hivenen masentavaa, että A) tuntuu, että kaikki ovat varattuja ja B) niitä sinkkuja tyttökavereita (lue samassa tahtotilassa olevia ihmisiä) ei lähipiirissä juuri ole. Onnekseni omasta ystäväpiiristä löytyi lopulta yksi rautainen wingwoman, kehen voi aina luottaa, kun joku huutaa JATKOT. Loppu vastuu allekirjoittaneen viihdyttämisestä sekä huolen pitämisestä onkin jaettu parisuhteessa olevien kavereiden kesken. Kiitos kaverit <3

 

Ilmainen vinkki tässä kohtaa! Jos et tahdo joutua infernaalisen syvään masennustilaan, niin älä lähde kaveriporukan kanssa (lue kaksi pariskuntaa) romanttiselle kylpyläviikonlopulle Turun Karibiaan juuri erottuasi. Tämä on kaikilla mittapuilla kidutusta parhaimmillaan. Ja jos päätät lähteä, niin älä ainakaan jaa huonetta sen pariskunnan kanssa, joka on juuri aloittanut suhteen ja on ”Olet niin ihana, rakastan sinua, olet täydellinen hali hali pusi pusi” vaiheessa. Ei saatana.

 

4. Bileet!

Onneksi jossain kohtaa vaihe 1. taltutetaan ja vaihe 2. saadaan jossain määrin hallintaan (ollaanpa rehellisiä, naisena se ei koskaan täysin hallinnassa voikaan olla). Vaihe 3. nyt on mitä on, mutta senkin kanssa oppii elämään. Mistä päästään sinkkuelämän ehdottomasti tapahtumarikkaimpaan vaiheeseen eli ”IIK MEILLÄ ON BILEET!” -osioon. Olin kuullut, sekä päässyt todistamaan, parisuhdeaikana termiä ”Single stamina” millä yleensä kuvaillaan sinkkuihmisten jaksamista melkeinpä, mitä tahansa tekemistä kohtaan. Tämän uuden parisuhdestatuksen omaavana täytyy sanoa, että termi pitää paikkansa! Olen aina ollut energinen, mutta uusi energiataso oli jo verrattavissa johonkin, minkä saa vain laittomasti napeista. Onni onnettomuudessa oli, että tämä vaihe osui omalle ylimenokaudelle eli niin sanotulle ”urheilijan  loma-ajalle” sekä peruskuntokauden alkuun. Bonuksena huomasin, että sinkkukestävyys ei rajoittunut pelkästään treenien ulkopuolelle, vaan uusi kovempi energiataso näkyi harjoittelussa asti. Suosittelenkin lämpimästi harkitsemaan jonkin sortin salikortin tai harrastuksen aloittamista, kun tämä vaihe elämään tulee, koska tulokset voivat olla päätä huimaavia! Juokseminen ei nimittäin rajoittunut vain yleisurheiluradalle.

 

5. Missä kaikki miehet ovat?

Juu juu harrastukset ovat kuulemma hyvä paikka löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta tuolla rakkaassa lajissani keski-ikä on palttia rallaa 19-vuotta ja vaikka puuma jalo eläin onkin, niin jokin roti sentään tässäkin. Toinen looginen vaihtoehto on baari, mutta tästäkin olen kuullut sanonnan ”Jos baarista miehen löydät, niin sinne sen myös menetät” joten ota nyt sitten selvää, että mistä niitä löytyy. Onnekseni olen syntynyt digitaalisuuden kulta-ajalle ja tässä minun sukupolvessani seuranhakupalstat on korvannut sellainen sovellus, kun Tinder, joka helpottaa elämää valtaisasti! Tosin melkoista arpapeliä se sielläkin tuntuu olevan, mutta parempi se on kai, kuin alkaa kaduilla pysäyttelemään ihmisiä ja kyselemään parisuhdestatusta.

 

6. Mitä se sellainen flirttailu  oikein on?

Eräs ystäväni kertoi, että hän sai miehen juoksemaan peräänsä pelkästään katsomalla tätä muutaman sekunnin silmiin. On kyllä sellainen mysteeri tuo flirttailu, että oksat pois. Toki edellisen kerran flirttailun jalolle taidolle oli tarvetta 16-vuotiaana, joten onhan se meno hivenen muuttunut. Silloin flirttailu oli sitä, että odotettiin ystävänpäivää vuoden verran ja pääpäivänä sitten laitettiin ihastukselle paperinen lappu, jossa oikein ronskissa tapauksessa saattoi olla pieni sydäntarra kulmassa. Seuraavalla välitunnilla odotettiinkin, kuin kuuta nousevaa tämän ihastuksen reagointia ko lappuun. Nykyään? Ei hajuakaan. Ilmeisesti, kun kysyy, miten valmistaudut zombisotaa varten ei ole se aivan timanttisin avaus, joten allekirjoittanut on pulassa tämän asian kanssa.

 

7. Kaikki miehet on perseestä

Tahdon alleviivata: Kaikki miehet EIVÄT ole perseestä, mutta ikävä kyllä tietty huonosti käyttyvä ryhmä saa helposti pilattua koko porukan maineen. Valehtelisin, jos väittäisin, että tuo lausahdus ei olisi koskaan suustani tullut ulos… Lopetin laskemisen noin 34 765 kerran kohdalla. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että miehillä on tästä oma versio, joka kuuluu ”Kaikki naiset ovat hulluja”. Siinä vaiheessa, kun olet selättänyt alun murheiluvaiheet ja kerännyt kaikki rohkeutesi rippeet ja laittanut parhaan zombisota iskurepliikin pöytään ja se vastakkainen osapuoli käyttäytyykin aivan päättömästi (tai katsoo sinua kuin hullua), niin miten muuten sitä voisi edes ajatella saati reagoida?

 

8. Mitä tapahtui treffeille?

”Mennäänkö kahville?”  tai