Sinkkuelämän 10 vaihetta
Arki | maanantai 6. maaliskuuta 2017
Alkuun varoituksen sana. Teksti sisältää suuria määriä sarkasmia sekä huumoria, unohtamatta värikästä kieltä, jota voi kuvailla myös sanoilla ”Ei sovellu perheen pienimmille”. Jos nenäsi vetää herkästi herneitä, niin en suosittele jatkamaan tästä pidemmälle. Kaikille muille tervetuloa!
Tämä aihe on itselläni ollut hyvin akuutin ajankohtainen jo jonkin aikaa, mutta en ole uskaltanut tästä sen suuremmin kirjallista tuotosta tehdä… Ennen tätä päivää! Koska koin itse tuossa jonkin aikaa takaperin, että vastaavia tekstejä eron jälkimainigeissa kamppaileville ei ole, niin päätin sellaisen kirjoittaa.
Tässä hyvä yleisö onkin: Sinkkuelämän 10 vaihetta.
1. Paniikki ja katumus
”Tämä oli kaamea virhe. Kyllä sitä vielä pitää yrittää. En koskaan löydä ketään hyvää miestä. Kuolen yksin kymmenien kissojen kanssa.” Kyllä. Nämä ajatukset hallitsivat melko hyvin eron jälkeisiä hetkiä. Kunnon itkupotkupaniikki höystettynä rintaa ripovalla ahdistuksella. Onnekseni minulla kuitenkin löytyi jo omasta takaa kissa, joten tavallaan askel lähempänä hullua kissatätiä oltiin. Kaikki ei siis aivan p*rseelleen mennyt. Eroista kokemuksia omaavat ystäväni kuitenkin vakuuttivat, että nuo ajatukset (hullua kissatätiä myöten) ovat täysin normaaleja ja kaikki käyvät ne läpi. Koska itselläni eroista ei juuri kokemuksia ole ollut, niin päätin luottaa heidän sanaansa ja jätin suuremmat eläinhankinnat siihen vaiheeseen, kun oma psyyke on enemmän tasapainossa. Päätös, joka näin jälkeenpäin katsottuna, oli täysin oikea. Tajuatteko kuinka jäätävästi 30 kissalle ruokakin maksaa?
2. Naamakriisi
Kaiken rehellisyyden nimissä sanottakoon; tähän saattoi hivenen yhdistyä myös ikäkriisin poikanen. Melkoisen moni aamu alkoi keskustelulla, joka meni oman peilikuvan kanssa suuripiirtein näin: ”Mistä pirusta tuokin ryppy on tullut? En ole koskaan huomannut, että ohimosta kuultavat verisuonet ihon läpi. Miten silmäpussit peitetään tai vielä parempaa pääseekö niistä jotenkin eroon? Mutta kun mä EN TAHDO botoxia. Mitäs noi ryppyvoiteet maksaa? JAA NOIN PALJON?!? Ei Jeesus. Miten tällä naamalla ja budjetilla pitäisi saada miehiä?” Keskittyminen siirtyi palttia rallaa 100% siihen, mikä on omassa naamassa ja kropassa vialla. Nämä olivat ihania aikoja eritoten ystäville, jotka joutuivat noin 20 kertaa päivässä vakuuttamaan itseni siitä, että otsaan ei ollut tullut uusia ryppyjä yön vaikana. Olen muuten edelleen melko varma, että he valehtelevat…
3. Kaikki ovat jo parisuhteessa
En tiedä onko se tämä ikä vai ystäväpiiri, mutta äkkiseltään katsottuna tältä se tuntui. Jokainen on parisuhteessa. Tavallaan tämä on oikein ihana asia ja mukavaa, että muilla on mukavaa ja jee jee, mutta on se nyt hivenen masentavaa, että A) tuntuu, että kaikki ovat varattuja ja B) niitä sinkkuja tyttökavereita (lue samassa tahtotilassa olevia ihmisiä) ei lähipiirissä juuri ole. Onnekseni omasta ystäväpiiristä löytyi lopulta yksi rautainen wingwoman, kehen voi aina luottaa, kun joku huutaa JATKOT. Loppu vastuu allekirjoittaneen viihdyttämisestä sekä huolen pitämisestä onkin jaettu parisuhteessa olevien kavereiden kesken. Kiitos kaverit <3
Ilmainen vinkki tässä kohtaa! Jos et tahdo joutua infernaalisen syvään masennustilaan, niin älä lähde kaveriporukan kanssa (lue kaksi pariskuntaa) romanttiselle kylpyläviikonlopulle Turun Karibiaan juuri erottuasi. Tämä on kaikilla mittapuilla kidutusta parhaimmillaan. Ja jos päätät lähteä, niin älä ainakaan jaa huonetta sen pariskunnan kanssa, joka on juuri aloittanut suhteen ja on ”Olet niin ihana, rakastan sinua, olet täydellinen hali hali pusi pusi” vaiheessa. Ei saatana.
4. Bileet!
Onneksi jossain kohtaa vaihe 1. taltutetaan ja vaihe 2. saadaan jossain määrin hallintaan (ollaanpa rehellisiä, naisena se ei koskaan täysin hallinnassa voikaan olla). Vaihe 3. nyt on mitä on, mutta senkin kanssa oppii elämään. Mistä päästään sinkkuelämän ehdottomasti tapahtumarikkaimpaan vaiheeseen eli ”IIK MEILLÄ ON BILEET!” -osioon. Olin kuullut, sekä päässyt todistamaan, parisuhdeaikana termiä ”Single stamina” millä yleensä kuvaillaan sinkkuihmisten jaksamista melkeinpä, mitä tahansa tekemistä kohtaan. Tämän uuden parisuhdestatuksen omaavana täytyy sanoa, että termi pitää paikkansa! Olen aina ollut energinen, mutta uusi energiataso oli jo verrattavissa johonkin, minkä saa vain laittomasti napeista. Onni onnettomuudessa oli, että tämä vaihe osui omalle ylimenokaudelle eli niin sanotulle ”urheilijan loma-ajalle” sekä peruskuntokauden alkuun. Bonuksena huomasin, että sinkkukestävyys ei rajoittunut pelkästään treenien ulkopuolelle, vaan uusi kovempi energiataso näkyi harjoittelussa asti. Suosittelenkin lämpimästi harkitsemaan jonkin sortin salikortin tai harrastuksen aloittamista, kun tämä vaihe elämään tulee, koska tulokset voivat olla päätä huimaavia! Juokseminen ei nimittäin rajoittunut vain yleisurheiluradalle.
5. Missä kaikki miehet ovat?
Juu juu harrastukset ovat kuulemma hyvä paikka löytää samanhenkisiä ihmisiä, mutta tuolla rakkaassa lajissani keski-ikä on palttia rallaa 19-vuotta ja vaikka puuma jalo eläin onkin, niin jokin roti sentään tässäkin. Toinen looginen vaihtoehto on baari, mutta tästäkin olen kuullut sanonnan ”Jos baarista miehen löydät, niin sinne sen myös menetät” joten ota nyt sitten selvää, että mistä niitä löytyy. Onnekseni olen syntynyt digitaalisuuden kulta-ajalle ja tässä minun sukupolvessani seuranhakupalstat on korvannut sellainen sovellus, kun Tinder, joka helpottaa elämää valtaisasti! Tosin melkoista arpapeliä se sielläkin tuntuu olevan, mutta parempi se on kai, kuin alkaa kaduilla pysäyttelemään ihmisiä ja kyselemään parisuhdestatusta.
6. Mitä se sellainen flirttailu oikein on?
Eräs ystäväni kertoi, että hän sai miehen juoksemaan peräänsä pelkästään katsomalla tätä muutaman sekunnin silmiin. On kyllä sellainen mysteeri tuo flirttailu, että oksat pois. Toki edellisen kerran flirttailun jalolle taidolle oli tarvetta 16-vuotiaana, joten onhan se meno hivenen muuttunut. Silloin flirttailu oli sitä, että odotettiin ystävänpäivää vuoden verran ja pääpäivänä sitten laitettiin ihastukselle paperinen lappu, jossa oikein ronskissa tapauksessa saattoi olla pieni sydäntarra kulmassa. Seuraavalla välitunnilla odotettiinkin, kuin kuuta nousevaa tämän ihastuksen reagointia ko lappuun. Nykyään? Ei hajuakaan. Ilmeisesti, kun kysyy, miten valmistaudut zombisotaa varten ei ole se aivan timanttisin avaus, joten allekirjoittanut on pulassa tämän asian kanssa.

Tässä on paras ”bedroom eyes” mihin olen eläissäni pystynyt…. Ja kortit pöydälle; tämän sain aikaiseksi vain ja ainoastaan sen takia, että joku käveli pitsan kanssa ohi ja kuikuilin sitä.
7. Kaikki miehet on perseestä
Tahdon alleviivata: Kaikki miehet EIVÄT ole perseestä, mutta ikävä kyllä tietty huonosti käyttyvä ryhmä saa helposti pilattua koko porukan maineen. Valehtelisin, jos väittäisin, että tuo lausahdus ei olisi koskaan suustani tullut ulos… Lopetin laskemisen noin 34 765 kerran kohdalla. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että miehillä on tästä oma versio, joka kuuluu ”Kaikki naiset ovat hulluja”. Siinä vaiheessa, kun olet selättänyt alun murheiluvaiheet ja kerännyt kaikki rohkeutesi rippeet ja laittanut parhaan zombisota iskurepliikin pöytään ja se vastakkainen osapuoli käyttäytyykin aivan päättömästi (tai katsoo sinua kuin hullua), niin miten muuten sitä voisi edes ajatella saati reagoida?
8. Mitä tapahtui treffeille?
”Mennäänkö kahville?” tai ”Netflix and chill?” Enough said. Pirun Tinderi on pilannut koko”treffit” -käsitteen. Varttuneemmalle sukupolvelle selvitykseksi termi ”Netflix and chill” on nykyajan versio ”Haetaan seuraa tositarkoituksella” -kaneetista. Meikäläinen ei hetkeen ole treffeillä käynytkään (parisuhteessa treffeillä käymistä lukuun ottamatta) niin oma kokemus rajoittuu noh, elokuviin. Ja eihän se nyt ihan sillä tavalla mene. Perkele. Missä on mun kolmen lajin kynttiläillallinen ja hevoskärryt!?! Tai ei edes se, voihan sitä mennä vaikka ampumaan, mutta pointti on, että ei sitä kahviakaan määräänsä enempää maha kestä.

Eihän sitä tyttö tahdo kuin pöydällisen ruokaa ja lasin viiniä. Tässä on kuva omista unelmatreffeistä. Tästäkin sain kiittää naispuolista ystävääni. Onneksi mimmit hoitaa hommat kotiin!
9. Mitä se tolla tarkoittaa?
”Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta.” Missähän vaiheessa elämää kliseet lopettavat paikkansa pitämisen? Ainakaan tässä iässä se ei ole tapahtunut. Joskus luulin, että naiset ovat vaikeita, mutta olin väärässä. Osaavat nuo kaksilahkeisetkin hommansa. Siis ihan oikeasti vastaukset suoriin kysymyksiin ovat kyllä, ei tai ehkä. Vastaus suoraan kyllä/ei/ehkä -tyyppiseen kysymykseen EI OLE hmmm, tai 🙂, tai ok, tai jotain aivan muuta, mikä ei liity lainkaan kyseessä olevaan asiaan. Pelit ovat aivan loistavia, rakastan niitä. Meikäläinen on aivan päällikkö Aliaksessa, korteilla sujuu jopa taikatemppu tai kaksi ja aseet pysyvät käsissä Halosta asti. Voitaisko ne pelit kuitenkin jättää ihan noihin? Niin ja jos joku vastaa tähän hymiöllä, niin vetelen pataan. Tätä vaihetta seuraa muuten melko usein taantuma vaiheeseen 7. eli ”Kaikki miehet ovat perseestä.. TAAS.”
10. F*** this s***, rupeen lesboksi.
Ja tässä vuoristoradassa, mitä myös sinkkuelämäksi kutsutaan, jossain kohtaa pääsee viimeiseen vaiheeseen kymmenen. Siihen pääseminen saattaa kestää muutamasta tunnista vuosikausiin, mutta jossakin kohtaa tämäkin lausahdus ”Mä alan lesboksi!” voi sieltä suupielestä tipahtaa. Tämä vaihe tunnetaan myös ”Keskityn itseeni ja omiin juttuihini.” lausahduksesta (Olisin voinut sen noin nimetä, mutta päätin ottaa Klikkiotsikkomaisen otteen tekemiseen ja valitsin tuon huomattavasti raflaavamman nimeämisen). Henkilökohtaisesti tämä vaihe on yksi suosikeistani. Ai miksikö? Koska draaman määrä tässä vaiheessa on NOLLA! Ihanaa. Tosin olen huomannut jo itsekin, että tässä vaiheessa, kuten niin monessa muussakin, taantuma saattaa tulla vierailulle. Yksinään viime viikolla kerkesin käymään vaiheet 6 – 9 läpi…. kolme kertaa. Toki tässä hivenen pelon sekaisin tuntein odotan, että mikähän tätä vaihetta mahtaa seurata. Jos jollakulla siellä ruudun toisella puolella on se tiedossa, niin tee ihmeessä kaverille palvelus ja kerro kommenteissa!
Siinä ne kuitenkin olivat! Oma otantani sinkkuelämän kymmenestä vaiheesta.
Avainsanat: sinkkuelämää
Uudempi
← Gepardina PotchefstroomissaVanhempi
Epävarmuuden kolkuttaessa ovelle →Saatat myös pitää
Kuinka löytää unelmien…
ke 20.11.2019
Kuinka löytää unelmien poikamies? Enkä puhu näistä televisiosta… Lue koko kirjoitusPerhosia vatsanpohassa
ke 1.5.2019
Ah ihastuminen. Tuo tunne, mikä maalaa kaiken niin vaaleanpunaiseksi… Lue koko kirjoitusKaiken a ja o on ajoitus
ti 12.3.2019
Ja se on muuten pyhä tosi. Uskallan jopa väittää, että jos jokin… Lue koko kirjoitus
*tirsk*
Hauska kirjoitus 😀
Mut,kaikki aikanaan,palaset kyllä loksahtelee paikoilleen.
No hyvä, että oli hauska, koska sellainen sen kuuluikin olla 🙂 ! Ja juu ei meikä näistä ressaa, vaikka tekstissä vähän angstia onkin : D
Urheilijat on ylivoimaisesti parhaimman näköisiä. Moni ei-urheilija ei halua sen takia parisuhteeseen urheilijan kanssa, koska silloin pitää olla kaksi jääkaappia, kummallekkin oma.
Hmm viitataanko tällä siis urheilijoiden ruokailutottumuksiin vai ollaanko tässä jo ennakoimassa eroa ja siksi kaksi jääkaappia jo alusta alkaen?
Voin lähtee kaupinojalle siipimieheks ettiin sulle jotain jäätävää seuraa. 😀
Haha kiitos kovasti tarjouksesta :D! Meikällä on tuon tekstissäkin mainitun wingwomanin kanssa herrasnais sopimus, että siellä käydään yhdessä aina kerran viikkoon (:
Tavallaan kiva lukea, ettei tää naisillakaan aina ihan itsestään onnistu. Huumori auttaa :). Mun mielestä muuten salilla tapaa parempia naisia kuin baarissa. Miehistä en tiedä. Tai sitten en vaan osaa iskeä.
No voin sanoa, että ei todellakaan 😀 Tai sitten minä olen poikkeusyksilö, mitä kyllä jo oman kaveripiirin, sekä postauksesta saatujen kommenttien perusteella, epäilen vahvasti. Kyllä salilla tuntuu olevan ihan mukiin menevää porukkaa, mutta kun siellä on niin ”in the zone” ja meikäkin yrittää keskittyä siihen omaan tekemiseen, niin nuo iskurepliikit ovat vähän vähemmälle jääneet. Baarissa nyt on aivan laidasta laitaan populaa.
Mulla on ehkä astetta iisimmät tavoitteet, niin saattaa jo parissa kuukaudessa rekisteröityä, jos on tullut uusi ”hyvä kyykkytekniikka” treenaamaan :D. Että hidasta on, mutta ehkä siinä ehtii paremmin saada samalla käsityksen ihan ihmisestä itsestään.
Juu sekin voi olla. Lisäksi meikäläinen pyrkii menemään salille kun sillä on mahdollisimman vähän porukkaa että saa tehdä rauhassa niin seki vähän sotii tuota salilla miesten tapaamista vastaan 😀
Vielä yksi vaihe (ainakin omasta elämästä ja kaveripiiristä tuttu) jäi puuttumaan, nimittäin säätämisvaihe! Tavataan kiva mies/nainen, sitten toinen ja kolmas, jotain säpinää kaikkien kanssa ja loppujen lopuksi ollaan niin sekaisin kaikesta ja kaikista, että käydään muut vaiheet läpi taas uudelleen. 😀
Tämä on niin totta! Allekirjoitan tuon 100% 😀 Tavallaan tuo vaihe 9 edustaa tuota säätämisvaihetta, mutta olisi voinut ehkä sen ihan sananakin sinne lisätä, koska nimenomaan, säätämistä se väliin on 😀 Ja se menee aivan sanomallasi tavalla ja lopulta olet niin sekasin, että tulee se miehet ovat perseestä vaihe taas :DDD
Aivan mahtava kirjoitus!
Kiitos (: !
Saanko tulla videokamer… anteeksi aktiivisuusrannekkeen kanssa seuraamaan kun vaihe 10 konkretisoituu toiminnan tasolle?
Heheheheheh 😀 Ei.
Heippa. Tykkäsin lukea, sulla on sana hallussa. Samaistun kyllä ihan miehenäkin sun ajatuksiin, ainakin tuonne 5-6 asti. Ois kiva lukea meheviä tarinoita sun treffikokemuksista vai meneekö se liian lähelle Axl Smithia? 😀 Sillä ajatuksella, että mitä kaikkee sä käyt läpi kun sä tapaat miehen. Sí?
Loistavaa kuulla, että myös miehet ovat saaneet samaistumispintaa tästä tekstistä 😀 ! Ja kiitos positiivisesta palautteesta. Ikävä kyllä nuo treffitarinat menee vähän liian juurikin sinne suunnalle, plus siellä treffeillä on aina se toinen osapuoli, niin en tänne blogin puolelle tahdo heitä tuoda.
Netflix and chill tarkoittaa kyllä pelkkää seksiseuran hakua, ei tositarkoituksella.
Minä olen ymmärtänyt, että kun ”entisaikoihin” laitettiin seuranhakupalstalle, että haetaan seuraa ”tositarkoituksella” oli siinä myös sama idea, että seksiseura on haussa ei niinkään oikea parisuhde.
Peiliin katsominen kannattaa aina. Hyvänä päivänä sieltä näkyy tyytyväinen ihminen, joka on päässyt toiminnassaan eteenpäin.
Ootko funtsinut aikajanan mittaa kohtien 1-10 välillä?
Oletan, että aikajanan mitta vähän vaihtelee ihmisistä riippuen, mutta meikällä meni kohdasta 1. kohtaan 10. pääsemisessä noin puoli vuotta. Mutta edelleen kyllä näitä taantumia tuntuu edelleen tulevan 😀
Ehkäpä juuri näin sen kysymyksen funtsimisesta ajattelin.
Voisi siis kuvitella, että (pääosin) tyytyväinen minä-kuva on olemassa ja voi oikein hyvin.