Treeniä, vatsatauti ja safari

Arki | lauantai 8. huhtikuuta 2017

Suomessa! Tuolla juoksijan paratiisissa lusittiin 4 viikkoa enemmän tai vähemmän vauhdikkaasti. Tai ainakin minusta se meni vauhdikkaasti. Tuntuu, että juurihan minä sinne tuon Acutan pitstopin kautta lähdin ja nyt jo täällä omalla kotisohvalla takamus painaa kuviotaan tyynyyn. On ihan mukava olla Suomessa (mieluummin sitä kyllä jossain leirillä edelleen olisin treenaamssa ja kesittymässä 24/7 urheiluun) mutta joskus sitä täytyy täällä kotimaankin kamaralla käydä. Tällä hetkellä päälimmäiset olotilat ovat väsymys, kipu, särky, haikeus sekä ilo. En nyt tahdo mitenkään hehkuttaa, mutta Etelä-Afrikan leiri oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista!

Processed with VSCO with a5 preset

Processed with VSCO with a5 preset

En osaa edes ihan täysin eritellä syytä, miksi leiri meni tuolla nimikkeellä, koska kyllä ongelmiakin oli. Kolmas viikko oli todella raskas, mutta toisaalta se yleensä onkin. Leiriviikkoja ollessa jo kaksi takana, on tuntejakin kertynyt melkoisesti ja sellainen ”Jee jee ollaan leirillä, kaikki on kivaa ja uutta” -fiilis on kadonnut. Itsekin huomasin olevani aivan puhki kolmannen viikon kohdalla, mutta jaksoin melko hyvin painaa. Toki siinä kohtaa, kun jostain taioin itselleni vatsatauti numero kakkosen, ei enää niin kauheasti naurattanutkaan. Tauti ei ollut niin paha, kuin mitä täällä Suomen päässä oleva ebola oli, mutta sen verran paha, että 4 päivää tuli totaalilepoa. Lisäksi tosiaan tuo ranne meni puntilla, mutta se parani onneksi jo parissa päivässä. Unohtamatta,että tuon vatsataudin jälkimainingeissa selkäni kramppasi niin pahasti, että en päässyt kunnolla liikkumaan. Ironista oli se, että selkä kramppasi, kun istahdin sängylle aamulla. Tuli meinaan hivenen vanha olo, kun selitin ihmisille, että mitä tein, kun selkä meni. ”No juu tuota… lähti vähän tuo oma meno hanskasta. Istahdin sängylle aamulla.” Onneksi se saatiin kahdessa päivässä melko oireettomaksi fyssareiden, ultran ja akupunktion avulla, joten viimeisellä viikolla sain vielä pari ihan hyvää harjoitusta tehtyä.

Etelä-Afrikan leiri

Yleisesti ottaen fiilikset meni hymyillen ja se toinen puoli sitten hapoilla!

Tosiaan leiri ei todellakaan mennyt ilman mutkia, mutta eivät leirit (ainakaan ne kuukauden mittaiset) koskaan mene. Tämä oli silti aivan loistava leiri. Huomioiden, kuinka paljon juoksua tuli ja treenituntejakin tuli jonkin verran enemmän kuin Suomessa, niin kroppa jaksoi painaa ja muutenkin jalat kestivät hyvin. Iso kiitos toki siitä kuului tuolle nurmikentälle, missä teimme jokaisen treenin. Kehitystä tapahtui ja huomasin selkeästi, että niitä oman kropan ongelmakohtia sekä heikkouksia saatiin hiottua pois. Lisäksi tutustuin aivan huippuihin tyyppeihin! Unohtamatta, että pääsin todella hyvin takaisin siihen ”leiri/yleisurheilukuplaan” mikä on enemmän kuin tervetullut asia. Lisäksi meidän oma minitiimi (Räsänen, Räsänen, Räsänen, Toivo) oli oikein toimiva ja kyllä sitä vaan osasi olla joka päivä kiitollinen siitä, että oli seuraa ja ylipäänsä siitä, että tuolla kentällä oli muitakin ihmisiä, eikä se homma ollut sitä yksin puurtamista, mitä se Suomessa aina aika ajoin on (mikä on muuten aivan p**seestä). Lisäksi kerkesimme hivenen ihan paikkojakin näkemään. Pääsimme todistamaan oman elämänne Leijonakuningsta safarilla! Ja siinä täyttyikin muutama oma ”unelmalistan” toive, kun pääsin näkemään muun muassa gepardeja, sarvikuonon, seeproja sekä kirahvin!

 

Varoitus: ohessa noin miljoona kuvaa päiväreissultamme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Processed with VSCO with a5 preset

Yksi siistein selfieni tähän asti

gepardittappelee

Gepardit pitivät aivan mieletöntä ääntä ja voi perhana ne oli nopeita! Meikä sai uusia idoleita heti neljä kappaletta. Ja tästä kuvasta kiitos Eliisalle, joka muuten on myös kavereidensa kanssa aloittanut blogin pitämisen, mikä löytyy osoitteesta: https://communicateitsite.wordpress.com/

Gepardien ruokinta

Kuvassa paikallinen hullu leikkimässä hengellään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

geparditsyömässä

Vegetaristit iltapalalla.

 

Leijonasafari

Tuli vähän kärhämää kun Beta uros yritti alkaa kisutteleen Alfan tyttöjä. Sai noottia

pusuja

eteläafrikkassasafarilla

Meiltä kysyttiin, että miksi seeproilla on raitoja. Yritin olla nokkela ja huusin: ”Koska ne tahtoo olla muodikkaita!” Itsehän huutonauroin tämän perään, mutta tuo meidän oppaamme ei oikein arvostanut huumoriani…. En osaa sano miksi…

gnutkaukaa safarilla OLYMPUS DIGITAL CAMERA

oravia

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Safari oli kyllä aivan mieletön kokemus, mistä päästäänkiin kokemuksen ei niin mielettömään osioon. Tuolla Potchefstroomissa käy todella paljon yleisurheilijoita leireilemässä. Näistä yleisurheilijoista iso osa ottaa kuvan leijonan pentujen kanssa; joko ne sylissä tai silittämässä niitä. Luonnollisesti itsekin tahdoin ehdottomasti ottaa leijonan pennun kanssa kuvan, koska, noh, kuka nyt ei tahtoisi pitää LEIJONAN pentua sylissään? Aivan mieletöntä! Tämä olikin omalla ”To do” -listallani ja tuolla Lion and Rhino Nature Reservessä se oli mahdollista ja lopputuloksena oli tämä.

Mistä päästäänkiin siihen suureen MUTTA:an. Minulle vinkkasi yksi seuraaja tuon kuvan jälkeen, että näissä puistoissa kannattaa olla melko tarkkoja, koska siellä eläinten kohtelu ja se näiden hädässä olevien eläinten ”pelastaminen” ei aina ihan toteudu. Monissa tapauksissa se on bisnestä ja melko raakaakin sellaista. Thaimaassa ollessani kirjoitinkin jo elefanteilla ratsastamisesta ja sen epäeettisyydestä, joten tuli melko tyhmä olo, että täällä safarilla samat hälytyskellot eivät soineet. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos eläimiä pääsee koskettamaan, niin ei paikalla ole tarkoitustakaan päästää eläimiä missään kohtaa takaisin luontoon ja siinä vaiheessa muutenkin paikan eettisyyttä kannattaa kyseenalaistaa. Ja tuollahan niitä pääsi koskettamaan. Toki perusteluina oli, että eläimet eivät enää pärjäisi luonnossa jne jne, mutta ei tuolla toisella puolella, missä eläimiä sai koskettaa, mitkään kovinkaan hehkeät olosuhteet olleet. Kaksi leopardin pentua eli häkissä, jonka koko oli muutama neliömetri ja leijonien tila oli huomattavasti pienempi, kuin perus suomalaisen omakotitalon pihan koko. Jos aihe kiinnostaa, niin kannattaa lukaista tämä. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että olisihan tuon voinut jättää tekemättä. Vaikka paikan safariosuus hieno ja hyvä olikin, niin nuo häkkipuolen eläinten olot kyllä surettivat aika paljon. Etelä-Afrikassa on kuitenkin paljon oikeasti ”aitoja” safareita, joten kannattaa tutustua paikkaan hivenen enemmän etukäteen, jos tahtoo mennä sellaiselle safarille, missä oikeasti se eläinten hyvinvointi on se täydellinen ykkösasia, eikä bisnes. Itse ainakin ensi kerralla aion olla tarkempi. Jos Etelä-Afrikassa on ja tahtoo päästä safarille, niin Sun Cityssä (mihin minunkin piti mennä, mutta en voinut, koska vatsatauti) on ymmärtääkseni enemmän eläinystävällinen safari, mihin turistien on mahdollista päästä eläimiä katsomaan.

 

Kaikesta huolimatta on erittäin hyvät fiilikset leiristä ja etenkin sen yleisurheilu-osiosta. Täällä Suomessa ei kuitenkaan kovinkaan kauaa viihdytä, koska reilun 3 viikon päästä mennään kauden viimeiselle leirille enemmän tai vähemmän tuttuun Portugaliin. Siellä viihdytään kolme viikkoa ja hiotaan kuntoa kohti kesäkuussa alkavaa kisakautta! Siihen asti meikäläinen pyrkii olemaan saamatta flunssaa ja pitämään lipun korkealla täällä Suomenkin päässä!

Processed with VSCO with a5 preset

 

Avainsanat: , ,

Saatat myös pitää

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus

Gepardina Potchefstroomissa

su 19.3.2017

Se olisi sellainen juttu, että kaksi viikkoa Etelä-Afrikan… Lue koko kirjoitus

Kesästä ja kisoista

ma 30.5.2016

Kiire! Noh sen siitä saa, kun on leirillä 3,5 viikkoa ja keskittyy… Lue koko kirjoitus