Tiistain tunnustuksia

Arki | tiistai 19. joulukuuta 2017

Mistähän sitä aloittaisi. Nyt on pitkästä aikaa sellainen viikon alku meneillään, että ensin kampataan ojaan ja siellä ojan pohjalla maatessa joku vielä kaupan päälle sylkee silmään. Siis ei tietenkään kirjaimellisesti, mutta noin niinkun henkisesti. Edelleen koen, että elämässä sekä ne hyvät, että huonot asiat tulevat aalloissa ja viimeiset pari päivää ovat olleet kyllä yhtä suurta p*ska aaltoa, jos nyt ihan rehellisiä ollaan.

maanantai

Tosin tässä kohtaa täytyy vähän tuota omaa kohtalaisen melodramaattista aloitusta pehmentää sanomalla, että ennen edellistä paria päivää meno on ollut ihan tosi jees! Treenit ovat olleet yhtä juhlaa (no siis sellaista juhlaa, että alkuun mennään hyvällä fiiliksellä paikan päälle, puolessa välissä bileitä pelätään, että henki lähtee, mutta lopussa poistut paikalta onnellisena siitä, että kaikesta huolimatta selvisit kohtalaisen pienillä vammoilla, jotka todennäköisesti kylmä ja burana paikkaavat). Mutta pointti on, että ollaan saatu tehtyä hyviä treenejä ja paljon! Lisäksi yhdessä juoksussa jopa paukkui treeniennätys ja tulokset ovat tällä hetkellä samaa tasoa, mitä ne olivat viime vuonna huhtikuussa eli kunto on todella hyvällä mallilla. Hommat menivät niin sanotusti plakkariin.

Myös muilla rintamilla oli aihetta hymyyn. Jopa niin leveään sellaiseen, että Tinderi sai kenkää noin kuukausi sitten (hurjaa). Tälläinen toiminta oli ensimmäinen laatuaan tämän oman ”Run freeeee!” sinkkuilun aikana. Tein niin sanotun ”Toistaiseksi voimassa olevan yksinoikeussopimuksen”. Oi niitä vatsanpohjassa lentävien perhosten määrää! Pääsin taas todistamaan kuinka valtaisan mukavaa on oikeasti vaihtaa ne omat pieruverkkarit siihen deittivarustukseen ja vetää naamaan sen banaanin sijasta meikkiä ja mennä ihmisten ilmoille. Pääsee tutustumaan uuteen ihmiseen ja tekemään tämän kanssa kaikkia juttuja. Pelkkä leffassakäynti voi olla ihan oman luokkansa seikkailu oikean tyypin kanssa. On se jännää!

datenight Todisteita siitä, että joskus sitä meikäläinenkin ihan laittautuu.

 

Pikakelataan näistä fiiliksistä eiliseen, kun muutama kaverini sai todistaa kovaäänisen julistukseni selibaatista ja sadan kissan hankkinnasta. Taas. Ei mitään draamaa tai sellaista ja yhteisymmärryksessä mentiin, mutta sen verran voin sanoa, että yksi elämän tärkeimpiä asioita on ajoitus. Sanotaanko, että tässä tapauksessa se oli perseestä. Toki ei se sitä huonoa fiilistä poista, vaikka kuinka draamattomasti ja oikealla päätöksellä hommat hoidettiin. Onneksi nämä ”Kuolen yksin, en koskaan löydä ketään” rutiinit ovat tuttuja, pefletti oli suihkussa jo valmiina odottamassa ja sikiäasentokin on lihasmuistissa asti.

 

Eivätkä nämä pari päivää urheilunkaan kannalta ihan niitä kevyimpiä ole olleet. Meillä oli 400m sileän ja aitureiden porukalla täällä Tampereella viime viikonloppuna leiri. Oli aivan mielettömän hauskaa ja hommat sujuivat, vaikka melkoisen hajalla sitä sunnuntaina ennen treeniä olin. Toki eihän se nyt mikään ihme ole, kun perjantai-illan ja sunnuntain väliin lyödään noin 10 tuntia enemmän tai vähemmän kuluttavaa treeniä. Kaikesta huolimatta treenit menivät todella hyvin ja sunnuntain treeni kulki niin iloisesti, että jopa itse yllätyin. Etenkin kun huomioon ottaa sen, että saavuin paikalle samalla fiiliksellä, millä satavuotias loppuun ajettu aasi saapuu teurastamoon.

Tiimikuva

Tiimikuva

Tosin jo sunnuntaina aamusta huomasin, että akillesjänne vaivaa. Lihasten lämpeneminen ja treenin eteneminen eivät vieneet kipua pois. Hommat kuitenkin hoidettin loppuun ja kotona jääpussi sai taas vaihteeksi käyttöä. Eilen ikävä kyllä huomasin, että nyt on kovempaa osumaa tullut, koska sekä kävely että pyöräily sattuivat. Hierojalla tuli kommenttia, että jänne on turvonnut. Todennäköisesti kyse on pohkeen pahasta jumista ja kovasta rasituksesta, jotka ovat yhdessä aiheuttaneet akillesjänteeseen ongelmia. Noh tälle viikolle tuli sitten melkoiset jumppaohjeet sekä komento, että korvaavia treenejä on tehtävä ja jalkaa ei saa ainakaan viikkoon rasittaa.

 

Tuohon akillesjänne ja muihin kipuihin lyötiin päälle vielä muutama muu stressinaihe, niin sanotaanko että eilen olin melko valmis muuttamaan oman sänkyni alle ja jäämään sinne loppuvuodeksi nyyhkyttämään. Noh elämä on! Onneksi ikä on opettanut sen, että aika parantaa sekä henkiset -, että fyysiset kivut, joten kyllä tämä tästä. Itseasiassa jo tätä kirjoittaessa on muutama naurahdus tullut ja olo on valovuosia parempi kuin eilen, joten eiköhän tässä jouluun mennessä olla jo suurinpiirtein normaaleilla fiiliksillä. Suomalaisittain siis leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

Avainsanat: , ,

Vanhempi

Saatat myös pitää

Työ tulosten takana

to 15.6.2017

Yksi suurimmista tavoitteistani täällä blogissa on tuoda… Lue koko kirjoitus

Pohdintaa motivaatiosta

su 26.3.2017

Tutustuin yhtenä päivänä täällä Potchefstroomissa muutaman… Lue koko kirjoitus

Best friends forever

ke 15.2.2017

Ystävänpäivä tuli ja meni. Tuolla juhlapyhällä ei itselleni… Lue koko kirjoitus