Akilleen kantapää

Arki | tiistai 16. tammikuuta 2018

No vastataan suoraan tuohon otsikkoon: Meikällä se on akillesjänne. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin vasen akillesjänne. Taas nähdään, että ei se kilpaurheilu aina mene kuin Strömsössä. Vielä muutama viikko takaperin treeni kulki mainiosti! Intoa riitti, määrää kertyi, hyvää tekemistä oli ja kehitystä tuli melkeinpä kaikilla osa-alueilla. Ei siis mitään valittamista. Sitten tuli se leiriviikonloppu, mistä jo muutama postaus sitten kirjoitinkin, jolloin akilles alkoi vaivata. Tarkemmin sanottuna se oli tulehtunut. Muutaman mutkan kautta jalka saatiin kuntoon ja juoksua alettiin lisätä asteittain. Akilles tuntui hyvältä ja fiilis alkoi nousta. Näytti siltä, että ongelma on saatu selätettyä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hymyn kera mentiin treeneihin ^^ Kiitos kuvista Sannille.

Tosiaan muutama päivä saatiin tehtyä normaalisti ja pari ihan hyvää juoksutreeniäkin tuli. Kerettiin jopa vetää testipäivä, mikä meni oikein mainiosti. Kolmessa neljästä lajista tuli reilu parannus edelliseen kertaan ja vauhdittomassa pituudessa sivusin ennätystäni (2,64m). Tosin tuona päivänä alkoi akilles taas isommin vaivata. Tuosta hetkestä on noin viikko. Buranakuurilla mentiin (tai siis edelleen mennään) ja treenit ovat jääneet vesijuoksuun ja jumppailuun. Juoksuaskelia ei nyt ainakaan viikkoon tule. Sanotaanko, että alkuun harmitti aika paljon… siis v**utti kuin pientä oravaa. Luulin, että homma on kunnossa ja olin odottanut hallikauden alkua innolla, koska kisaamista on jo vähän ikävä. Kunto on muutenkin melko hyvällä mallilla, niin ärsyttää tälläiset vaivat (jännästi).

 

Tosin tällä hetkellä hyvänä puolena on se, että jotain vihiä on, miksi tämä akilles vaivaa. Vasen nilkka on aivan valovuosia heikompi kuin oikea. Siis ne ovat aivan eri paria. Jos oikea nilkka on viimeisen päälle hiottu tappokone, niin vasen on kotona sängyn alla lamantuneena nyyhkyttävä lapsi, joka on jäänyt vasten tahtoaan illaksi yksin kotiin ilman äitiä ja isää. Tässä on meinaan fyssareilla juostu viimeisen viikon aikana. Olen käynyt Kaisulla Viialan fysioterapiassa ottamassa ultraa akillekseen ja pistämässä sähköä pohkeisiin. Tänä aamuna tuli käytyä Urheiluakatemian fyssaritunnilla, missä Koskelan Juha tutki jalkoja ja tänään iltapäivällä oli aika alaraajaspesialistille. Sain puskaradion kautta kehuja Aktiivi Fysioterapian Petri Väyrysestä, kuka on kuulemma muitakin urheilijoita auttanut akillesongelmien kanssa. Tuossa kirjaimellisesti tunti sitten tulin hänen luotaan ja onhan tässä omassa rungossa muutamia niin sanottuja ”valmistusvirheitä”. Vastaanotolla juostiin kameran edessä ja tutkittiin videota ja vaikka mitä. Jumppaohjeita tuli roppakaupalla ja pohjallisia vähän fiksattiin (kirjaimellisesti sinne tuli koroketta), että saadaan jalkapöytä tekemään paremmin duunia.

 

Nyt buranakuuri jatkuu pari päivää, jumppia tulee 4675 kertaa päivässä, kylmää laitetaan ja kaikki muu mahdollinen tehdään, että jalka tulisi kuntoon. Harmi tosin on, että tällä viikolla piti alkaa hallikausi, mutta se saa nyt joko jäädä kokonaan pois tai vähintään siirtyä tuonnemmaksi. Katsomme yhdessä valmentajan kanssa, että miten nämä hommat etenevät ja päätöskiä tehdään sen mukaan. Kaikki riippuu tuosta akilleksesta. Haluaisin todella hallissa kisata, mutta päätähtäin on kesässä, joten ei sitä mitään isoja riskejä kannata ottaa. Plus olen ollut paikalla kahdesti, kun akilles pamahtaa poikki, niin ei se nyt mikään leikin asia ole, jos se oireilee.

 

juoksuUnohtamatta, että maaliskuun alussa pitäisi lähteä Portugaliin lämpöiseen leirille, missä olisi hyvä olla sellaisessa kunnossa, että kunnon treenejä voi tehdä ^^

 

MUTTA ei näille oikein mitään voi… ainakaan tässä kohtaa. Alkuun olin kohtalaisen hajalla, mutta tiedättekö, tällaistä se urheilijan elämä on. Kaikki menee putkeen, hommat sujuu ja sitten jokin paikka meneekin p*skaksi ja suunnitelmat joudutaan pistää uusiksi. Ainoa, mitä tässä vaiheessa voi tehdä, on hoitaa kaikki mahdollisimman hyvin: huoltaa ja vaikuttaa niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Niihin mihin ei voi vaikuttaa, ei kannata stressitunteja määräänsä enempää tuhlata.

 

Ei tässä Toivoa onneksi ole menetetty!

Avainsanat:

Saatat myös pitää

Matka kauteen 2018 on…

ma 6.11.2017

Treeeeeeeeeniä! Se kuvailee vallan mainiosti tätä kauden alkuani… Lue koko kirjoitus

Vastuu omasta…

ke 16.8.2017

MM-Lontoo on herättänyt paljon keskustelua yleisurheilusta ja… Lue koko kirjoitus

Matka Kalevan kisoihin

ke 19.7.2017

Menoa ja meinikiä on riittänyt! Alkuun kiteytys, mitä tähän omaan… Lue koko kirjoitus