Perse edellä puuhun

Kolumni | sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tämä on aihe, mistä olen pohtinut jo kauan kirjoittavani, mutta en ole sitä tehnyt. Miksikö? Yksi syy on, että tällä kirjoituksella on potentiaalia luoda kaamea haloo, mitä en juuri nyt jaksaisi. Toinen on se, että tämä on aiheena melko vaikea kirjoittaa ilman, että tulee väärinymmärryksiä ja mielensä pahoittamista. Tahallisia tai tahattomia. Kyseessä on perse edellä meneminen. Kirjaimellisesti.

 

Minä ihailen menestyneitä, fiksuja ja vahvoja naisia. Nyrkki ilmaan kaikille heille. Naisia, jotka ovat päässeet korkealle omaamalla jonkin taidon, tekemällä jotakin merkittävää, painamalla kovaa duunia ja saavuttamalla jotakin. Näihin taitoihin ei kuulu nätiltä näyttäminen, vaatteiden riisuminen, pyllistäminen kameralle ja sen pyllistyskuvan lyöminen sosiaaliseen mediaan. Se ei nyt sinällään ihan valtavaa osaamista saati ponnistelua vaadi. On masentavaa, että tämän päivän ”pelin henki” tuntuu kuitenkin tuollainen olevan. Riisuminen. Se on helppo ja nopea tapa saada monia asioita. Näkyvyyttä, ihailua, yhteistyökumppaneita, mahdollisuuksia, treffikutsuja ja töitä. Kaikkea kivaa ja jännää. Fakta on, että seksi myy. Niin hyvin, että muuan Kardashianit ovat rakentaneet imperiumin kirjaimellisesti takapuoltensa ympärille.

perseedelläpuuhun Kuva Unsplash kuvaaja Yoann Boyer

 

Aina aika ajoin tämä asia nousee esiin ja huomaan pohtivani omia moraalejani. Yksi helpoin tapa rahoittaa oma urheiluni olisi alkaa lyömään enemmän paljasta pintaa nettiin ja näin saada enemmän seuraajia ja sitä kautta yhteistyökumppaneita. Ihan suoraan sanottuna joskus sitä miettii, että pitäisikö vaan antaa olla ja alkaa lataamaan sitä pehmopornoa sinne sosiaalisen median syövereihin.

 

Ei. Se ei ole osa minua, eikä se todellakaan mene yksi yhteen arvojeni kanssa.

 

Älkääkä käsittäkö väärin, turha tässä on itse alkaa jeesustelemaan. Ei meikäläinen mihinkään burkhaan ole kuvissani pukeutunut. On kuvaa urheilupuvussa ja rannalla bikineissä. Joku varmasti pitää omaa materiaaliani sopimattomana. Tässä kohtaa mukaan tulee myös ne yksilön omat moraalit ja etiikat. Missä menee rajat? Toisen hyvällä maulla tehty kuva on toisen pornoa ja toisen nakukuva on toisen normipäivä. Lisäksi paljon vaikuttaa se, että mikä edellä mennään. Onko keskiössä se perse vai jonkin muu?

 

Tavallaan tahtoisin sanoa, että kyllä nykypäivänä on sen verran tasa-arvoa, että naisten ja miesten huomioiminen mediassa menisi käsi kädessä. Tosiasia kuitenkin on, että naisilla mennään huomattavasti enemmän ulkonäkö edellä. Edelleen. Onhan itseänikin useamman kerran tituleerattu ”aiturikaunottareksi” otsikoissa. Miksi ihmeessä? Eikö kehityksessä olla päästy siihen pisteeseen, että naisen suurin saavutus ei ole upea ulkonäkö. Mites se äly, osaaminen, saavutukset, taidot, persoona tai kova työ? Medialla on osansa asiassa, mutta niin on yksilöilläkin. Surullisinta on, kun näkee fiksuja ja osaavia naisia, jotka voisivat mennä se oikea asia, osaaminen tai taito edellä, mutta silti otetaan se ”Tässä on mun perse” teemaksi tekemisessä.

 

Etenkin tämän hetken hyvinvointiboomissa perustellaan paljon kropan esittelyä sillä, että ollaan ylpeitä. On upeaa, että ihmiset ovat ylpeitä kropastaan. Upea nainen, on aina upea nainen. Itsekin olen omaan kroppaani tyytyväinen (nykyään). Se pystyy melko mielettömiin asioihin, nostaa rautaa, tekee punnerruksia, spagaatin, seisoo käsillä ja juoksee aika ajoin kohtalaista vauhtia. Mutta onko se ainoa tapa olla ylpeä kropastaan, kun laittaa miljoona kuvaa sosiaaliseen mediaan joissa poseeraa alusvaatteissa tai sellaisiin verrattavissa asuissa? Toki samaan aikaan, tämä on vapaa maa ja jokainen tekee tyylillään.

 

Tämä koko aihe on  vaikea ja ihan siellä omassa pääkopassa asti ristiriitainen. Allekirjoittaneessa kuitenkin yhdistyy henkilö, kuka kirmaa saunasta järveen alasti ja sanoo ”Hups, näitä sattuu” jos naapuri sattuukin olemaan mökkinsä laiturilla. Mutta samanaikaisesti en koskaan tahdo, että ihmiset tunnistaisivat minua lausahduksesta ”Se oli se tyyppi joka poseeras niin ja niin pienissä vaatteissa siinä yhdessä kuvassa.”  Meikäläinen on jossain tuolla välissä.

 

Mistä päästäänkin ainoaan absoluuttisen varmaan asiaan tässä postauksessani.

 

Minä todella ihailen vahvoja, fiksuja ja menestyneitä naisia, jotka menevät se tekeminen, osaaminen ja saavutukset edellä. Heitä ei koskaan ole liikaa. Todella toivon, että vaikka kuinka muotiin se perse edellä meneminen tulisi, niin näitä toisenlaisiakin naisia löytyisi.

Avainsanat:

Uudempi

Vanhempi

Saatat myös pitää

Miten sinä haluat…

ma 26.11.2018

Minulle linkattiin pari viikkoa sitten erinomainen videoklippi.… Lue koko kirjoitus

Follow ja sitten unfollow

su 23.9.2018

Follow ja unfollow ralli. Tänään aiheena on sosiaalisessa mediassa… Lue koko kirjoitus