Kohti kesän kisoja

Arki | sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Se on sellainen homma, että kesän kisakausi alkaa kolkuttelemaan kovaa tahtia tuota puista seinää, missä on kahva. Valmentajan kanssa on tehty suunnitelma kisoista ja tottahan toki se suunnitelma meni heti uusiksi! Tarkoitus oli avata kisakausi Helsingissä eilen 400 metrillä, mutta kroppa oli eri mieltä. Nappasin itselleni taudin ja kauden avaus siirrettiin suosiolla ensi viikolle Turkuun. Ei mene nääs hommat aina ihan suunnitellusti! Noh mutta onneksi tämä tauti on jo voitettu kanta ja eiköhän se avaus ensiviikolla onnistu.

Odotan innolla kisakautta, mutta rehdisti sanottuna, on tässä enemmän tai vähemmän ristiriitaiset fiilikset kaiken suhteen.

puntilla

kuntopallo

Tämä vuosi ei ole mennyt lainkaan suunnitellusti urheilun puolella. Takapakkia on tullut melko monessa muodossa. Akilles suurimpana näistä. Syksyllä kuitenkin hommiin lähdettiin kovemmassa kunnossa kuin koskaan, mutta akilles pisti joulukuussa kapuloita rattaisiin. Nyt olen reilun kuukauden päässyt juoksemaan ja treenaamaan ”normaalisti”. Akilleksesta huolimatta treeniä on painettu aika kovaakin ja onneksi olemme keksineet erilaisia keinoja, että hommia saadaan vietyä eteenpäin, vaikka juoksua ei juuri ole tullut. On ollut erittäin positiivista huomata, että monet ominaisuudet ovat menneet aika mukavasti eteenpäin ja pää on aika hyvin kasassa pysynyt ongelmista huolimatta.

 

happoo

Tässä vähän fiilistelyä, kun Portugalissa pääsi vetämään ihan kunnon happotreenin juoksemalla.

 

Portugalissa on vedetty kaksi leiriä ja ihan rehellisyyden nimissä, ei niistä kumpikaan nyt ihan TÄYSIN kuin Strömsössä sujunut. Kuten tuossa muutama postaus takaperin kerroinkin. Musta surma (angiina) ja super influenssa (eli ihan vaan influenssa) combo veti yleiskunnon yllättävän alas.

 

Voisi luulla, että kaikki tämä aiheuttaisi maailman luokan paniikkia näin kisakauden lähestyessä, mutta ainakin toistaiseksi fiilis on yllättävän hyvä. Turha tässä on alkaa poraamaan. (Toki kortit pöydälle, on sitä väliin tehnyt mieli ihan rehdisti parkua tätä omaa tuuria.) Mutta kuten joku viisas joskus sanoi ”Turha sitä on itkeä, kun köntsät ovat jo housussa”. Tässä kohtaa kuntoa ei voida enää nostaa, vaan nyt hoidetaan radalla ulos se, minkä eteen on koko vuosi tehty hommia. Asiat on tehty niin hyvin, kuin ollaan jokaisessa tilanteessa pystytty. Onneksi luottoa itseen löytyy etenkin lyhyemmillä matkoilla, mutta aitakisat jännittävät. Aitatreenejä ei olla keretty tekemään tarpeeksi ja vaikka lihasmuisti hoitaa suuren osan hommasta, niin pitäisi niitä kisavauhtisia ylityksiä saada aika paljon.

 

Olisihan sekin valetta, jos sanoisin, että tuo akilleksen tilanne ei yhtään vaivaa. Aina aika ajoin takaraivossa kolkuttelee ajatus, että mitä jos tuo jänne päättää paukahtaa poikki. Lääkärin ja fyssarin ohjeiden mukaan mennään ja voin kertoa, että erilaisia jumppia ja eksentrisiä liikkeitä on hakattu niin paljon, että on pieni ihme, etten spontaanisti unissani ole alkanut niitä tekemään. Kuntoutus on kuitenkin edennyt ja kovia kivuttomia piikkarivetoja on tullut useita. Toki paraneminen menee hivenen aaltoillen ja ikävä kyllä jännevaivat tuppaavat olemaan vuoden mittaisia prosesseja, vaikka kuinka hyvin hommat tekisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eksentriset akillesjumpat ovat tulleet tutuksi.

Onhan tässä jonkin verran tullut mietittyä kaikenlaista. Ajatukset ovat vaihdelleet akselilla ”Onko tässä mitään järkeä?” ja aivan toisen ääripään ”Paskat! Meikä treenaa kuin kone ja tappaa kaikki!” päätöksiin. Nyt fiilis on pysähtynyt vaiheeseen, missä kisoihin mennään tekemään sen päivän absoluuttinen maksimi ja NAUTITAAN tekemisestä. Nautitaan siitä kisa-aamun jännityksestä, mikä vetää vatsan sellaiselle kuralle, että vesassa juostaa enemmän, kuin noroviruspotilas. Nautitaan niistä pakaroita repivistä hapoista, päänsäryistä ja kohdun supisteluista, jotka aina aika ajoin 400m ja 400m aitojen jälkeen tuppaavat iskemään. Nautitaan fiiliksestä, kisakavereista ja kaikesta, mikä siihen kilpailemiseen liittyy. Kello näyttää, mitä näyttää. Nyt ei voi murehtia sitä, kestääkö kroppa tai näkyykö sairastelut ja juoksemattomuus tuloksissa. Duunia on painettu ja se on mitä se on. Sitäpaitsi tätä omaa uraa on ikävä kyllä enemmän takana kuin edessä, joten jokainen kisapäivä on juhlapäivä!

 

Mielenkiinnolla jään odottamaan sekä omia, että kollegojen tuloksia ja kisoja. Veikkaan, että tästä tulee melkoinen yleisurheilukesä!

Avainsanat: ,

Saatat myös pitää

7 asiaa mistä tietää…

su 14.10.2018

Voin kertoa, että urheilukuplan sisälle on hypätty pää edellä… Lue koko kirjoitus

Akillesjänteen…

su 23.9.2018

Meikäläiseltä on useampi kysellyt, mikä leikkaus jalkaani tehtiin… Lue koko kirjoitus

Kesä löysässä hirressä

ma 27.8.2018

Se on sellainen homma, että meikäläisen akillesleikkaukseen on… Lue koko kirjoitus