Kamalimmat treffit koskaan

Arki | keskiviikko 15. elokuuta 2018

AI ETTÄ! Muistan sen kuin eilisen. Tai noh tavallaan. Jos eilinen on sellainen asia, minkä aktiivisesti olet yrittänyt unohtaa… ja vaikka et olisi yrittänyt, niin sen verran traumatisoitunut olet, että se unohtuu jo ihan aivojen puolustusmekanismien takia. Traumoista ja aktiivisesta unohtamisesta huolimatta sen verran elävästi kokemus tuolla takaraivossa vielä piilee, että ajattelin tänne blogin puolelle kirjoittaa, joten tässä se tulee: kamalimmat treffit koskaan.

 

Näin jälkiviisaana on sanottava, että ennen noita treffejä oli yksi tai ehkä kaksi hennon punaista lippua näkynyt, mutta olin sivuuttanut ne. Ai miksikö? No koska ”Anna mahdollisuus. Eihän sitä koskaan tiedä!”  Juu kyllä sen tietää.

Sovitaan, että tämä kuva edustaa meikäläistä treffeillä. Todellisuudessa olin esittelemässä Kuumaa kaverille, mutta menkööt nyt.

Sovitaan, että tämä kuva edustaa meikäläistä treffeillä. Todellisuudessa olin esittelemässä ravintola Kuumaa kaverille, mutta koska harvemmin treffeillä selfieitä otan, niin menkööt nyt kuvituskuvana.

 

Herra X (tästä eteenpäin sovitaan nimeksi vaikka Pena) oli Tinderistä tuttu. Tapaaminen oli hyvinkin perinteinen ensimmäinen näkeminen eli menimme kuppilaan yksille. Tai no minun tapauksessani yksille tarkoitti kaakaota ja hänen tapauksessaan kaljaa. Saavuin paikalle sovitusti ja tervehdin Penaa. Hän oli jo kerennyt hakea itselleen kaljan, joten meikäläinen kipitti baaritiskille nappaamaan kaakaon itselleni. Ensimmäinen ajatus oli huojentuminen, koska tyyppi näytti samalta kuin kuvissa. Eli niin sanottu ensimmäinen rasti oli lyöty ruutuun. Mutta oikeastaan siihen ne hyvät jutut sitten jäivätkin. Siitä hetkestä, kun oma takapuoli tuon kuppilan penkkiä koski, lähdettiin alamäkeä vetämään sellaista tahtia, että Palanderin Kallellakin olisi ollut ongelmia pysyä mukana.

 

Ensimmäinen kommentti tuli, kun istahdin kaakaoni kanssa pöytään. ”Miksi sä et kaljaa ottanut?” ”No meikäläinen on gluteeniton ja huomenna on treenit, niin jätetään nyt alkoholit ottamatta.” Tätä perusteluani seurasi Penalta luento, missä kerrottiin, kuinka Teemu Selänne on jossain haastattelussa kertonut, että kalja on hyvä palautusjuoma ja että jos Teemu sitä vetää, niin kaikkien kuuluu tehdä samoin. Sanoin sitten, että vaikka Teemu kova kiekkoilija onkin, niin epäilen, että tuo ravintotietämys ei nyt ihan ammattilaisen tasolla ole. Ja vaikka olisikin, niin kalja palautusjuomana on kyllä ihan kaikin puolin huono idea. En tiedä, mikä yhden ihmisen kaakaonvastainen oman elämän protesti Penalla oli meneillään, mutta juomavalinta selkeästi kismitti, koska pian alkoi kaakaon vahva kyseenalaistaminen. ”No mutta kannataisko sun nyt juoda tota kaakaotakaan. Kyllä sun pitäis noita linjojas kattoo. Menee kaikki jenkkakahvoihin.” Tässä kohtaa kuuntelin silmät suurina, suu auki ja epäuskon täyttämänä, että mitähän helvettiä meikäläinen juuri kuuli. Pyrin uskomaan ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, niin ajattelin, että ehkä tässä nyt on maailman huonoin vitsin yritys ja sivuutin asian sanomalla, että tuskin tällä omalla 3000-4000 kalorin kulutuksella yksi kaakao koko hommaa romuttaa.

 

Noh ikävä kyllä Penahan oli vasta pääsemässä vauhtiin.  Rehellisyyden nimissä tästä koko tapahtumasta on jo aika kauan aikaa, joten en nyt ihan täydellisesti muista tämän tapaamisen kulkua. Sen kuitenkin muistan, että tunnin istumisen aikana Pena kerkesi kierrellen sivulauseessa sanoa meikäläistä tyhmäksi ja puhua naisista alempana rotuna, johon itse siis luonnollisesti kuuluin. Ettei homma nyt liian kevyeksi jäänyt, niin Pena kerkesi myös ääneen pohtia pitäisikö minun vaihtaa lajia tai vähintäänkin valmentajaa, koska en ole kultaa voittanut ja olen selkeästi aika paska. Tässä kohtaa sanoin, että itseasiassa on noita kultaisia mitaleja ihan SM-tasolta asti muutama. Tämä toi hetken hiljaisuuden ja ”Aa ok” kommentin, jota kuitenkin saatteli lause, että kuulemma vain arvokisamitalit lasketaan. Sitten myös tuli pitkä analyysi siitä, kuinka treenaan vääriin. Toki Penahan ei meikäläisen treenaamisesta saatika tasosta tiennyt, mutta monta mielipidettä kuitenkin löytyi.

 

En ole koskaan elämässäni ollut niin hämmentynyt, kuin tuon tunnin aikana. Osa minusta mietti, että ei nyt saakeli kukaan voi näitä tosissaan latailla. Toisaalta tuo Penan täydellisen suora naama ja nolla hymy/nauru/huumori kommenttien takana vähän viittasi, että ei tämä nyt ehkä huonon huumorinkaan piikkiin mene.

Meikän arkistojen syövereistä ei löytynyt kaakaosta kuvaa, mutta tälläinen löytyi, niin kuvittele tuohon käteen kaakao.

Meikän arkistojen syövereistä ei löytynyt kaakaosta kuvaa, mutta tälläinen löytyi, niin kuvittele tuohon käteen kaakao.

No melkoisen pian olin siinä pisteessä, että joko alahuuli alkaa väpättää tai vaihtoehtoisesti heitän loput (ei vielä läskiksi lantiolleni menneet kaakaot) Penan naamaan. Ikävä kyllä päässäni riitelevät ajatukset: ”Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä” ja ”Tämä on se hetki, kun on ihan täydellisen ok tunkea väkivaltaisesti tuoppi toisen ihmisen annelliin” aiheuttivat sen verran suuren ristiriidan, että ihan rehdisti vain hiljaa jäätyneenä katselin vastapuolta samalla miettien, että miten tällaisia ihmisä on edes olemassa.

 

Luojan kiitos Pena ilmoitti menevänsä vessaan, jonka aikana sain jonkin verran kasailtua itseäni. Sieltä tullessaan olimme molemmat melko lähtövalmiita. Voin sanoa, että oli meinaan yhdet elämäni kiusallisimmat ”Juu moro” hyvästit. En ole erityisen riidanhaluinen tyyppi, mutta bussille kävellessäni ihan tosissani mietin, että olisin ehkä muutaman valitun sanan voinut sanoa. Ajattelin kuitenkin, että nyt ollaan aikuisia ja annetaan vain olla.

 

Noh Pena luonnollisesti ei näin ajatellut ja päätti vielä yllättää ja alittaa tuon jo melkoisen matalalla olevan riman (siis hänen tapauksessaan). Noin 20 minuutin sisään tuli tekstiviesti, missä oli kommentti, että hän ei ole koskaan ennen ollut treffeillä ihmisen kanssa, kenen kanssa ei ole yhtikäs mitään yhteistä (hän on siis entinen urheilija, yrittäjä ja liikunnan parissa toimiva 30 hujakoilla oleva tamperelainen mies). Loppuun vielä tuli kommentti, että tsemppiä urheiluun ja sitä vahvisti perässä oleva hymiö. Meikäläinen vastasi ”Juu tänks” ja blokkasin tyypin kaikilta mahdollisilta alustoilta.

 

Enpä tiedä, mitä Penalle tänä päivänä kuuluu, mutta sanotaanko, että melkoisen vahva kutina on, että hänen statuksensa on edelleenkin sinkku. Toki tässä tapauksessa on myös hyvin mahdollista, että joku lyhyemmän sytyslangan omaava ihminen on tehnyt toisenlaisen lähestymisen hänen kanssaan ja Penan perässä on merkintä: treffeillä spontaanisti tuopilla pahoinpidelty. Tiedä häntä.

 

Mutta siinä oli tarina elämäni ylivoimaisesti hirveimmistä treffeistä. Ja koska sen verran hyvän duunin Pena teki, niin olen melko varma, että huonompia ei koskaan edes eteen tule.

Onko muilla koskaan ollut mitään traumaattisia treffikokemuksia?

Avainsanat:

Saatat myös pitää

Stalkkaajia ja…

su 21.10.2018

Stalkkaajat ja ennakkoluulot! Stalkkauksesta on näin alkuun… Lue koko kirjoitus

Kaksi vuotta sinkkuna

su 16.9.2018

Kuulkaas blogi näyttää, että tuosta Vuosi sinkkuna postauksesta on… Lue koko kirjoitus

Kuinka miehiä isketään?

to 7.6.2018

….. Niin siis kuinka? Tuo otsikko on ihan aikuisten oikeasti… Lue koko kirjoitus