Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeKamalimmat treffit koskaan
Arki | keskiviikko 15. elokuuta 2018
AI ETTÄ! Muistan sen kuin eilisen. Tai noh tavallaan. Jos eilinen on sellainen asia, minkä aktiivisesti olet yrittänyt unohtaa… ja vaikka et olisi yrittänyt, niin sen verran traumatisoitunut olet, että se unohtuu jo ihan aivojen puolustusmekanismien takia. Traumoista ja aktiivisesta unohtamisesta huolimatta sen verran elävästi kokemus tuolla takaraivossa vielä piilee, että ajattelin tänne blogin puolelle kirjoittaa, joten tässä se tulee: kamalimmat treffit koskaan.
Näin jälkiviisaana on sanottava, että ennen noita treffejä oli yksi tai ehkä kaksi hennon punaista lippua näkynyt, mutta olin sivuuttanut ne. Ai miksikö? No koska ”Anna mahdollisuus. Eihän sitä koskaan tiedä!” Juu kyllä sen tietää.
Sovitaan, että tämä kuva edustaa meikäläistä treffeillä. Todellisuudessa olin esittelemässä ravintola Kuumaa kaverille, mutta koska harvemmin treffeillä selfieitä otan, niin menkööt nyt kuvituskuvana.
Herra X (tästä eteenpäin sovitaan nimeksi vaikka Pena) oli Tinderistä tuttu. Tapaaminen oli hyvinkin perinteinen ensimmäinen näkeminen eli menimme kuppilaan yksille. Tai no minun tapauksessani yksille tarkoitti kaakaota ja hänen tapauksessaan kaljaa. Saavuin paikalle sovitusti ja tervehdin Penaa. Hän oli jo kerennyt hakea itselleen kaljan, joten meikäläinen kipitti baaritiskille nappaamaan kaakaon itselleni. Ensimmäinen ajatus oli huojentuminen, koska tyyppi näytti samalta kuin kuvissa. Eli niin sanottu ensimmäinen rasti oli lyöty ruutuun. Mutta oikeastaan siihen ne hyvät jutut sitten jäivätkin. Siitä hetkestä, kun oma takapuoli tuon kuppilan penkkiä koski, lähdettiin alamäkeä vetämään sellaista tahtia, että Palanderin Kallellakin olisi ollut ongelmia pysyä mukana.
Ensimmäinen kommentti tuli, kun istahdin kaakaoni kanssa pöytään. ”Miksi sä et kaljaa ottanut?” ”No meikäläinen on gluteeniton ja huomenna on treenit, niin jätetään nyt alkoholit ottamatta.” Tätä perusteluani seurasi Penalta luento, missä kerrottiin, kuinka Teemu Selänne on jossain haastattelussa kertonut, että kalja on hyvä palautusjuoma ja että jos Teemu sitä vetää, niin kaikkien kuuluu tehdä samoin. Sanoin sitten, että vaikka Teemu kova kiekkoilija onkin, niin epäilen, että tuo ravintotietämys ei nyt ihan ammattilaisen tasolla ole. Ja vaikka olisikin, niin kalja palautusjuomana on kyllä ihan kaikin puolin huono idea. En tiedä, mikä yhden ihmisen kaakaonvastainen oman elämän protesti Penalla oli meneillään, mutta juomavalinta selkeästi kismitti, koska pian alkoi kaakaon vahva kyseenalaistaminen. ”No mutta kannataisko sun nyt juoda tota kaakaotakaan. Kyllä sun pitäis noita linjojas kattoo. Menee kaikki jenkkakahvoihin.” Tässä kohtaa kuuntelin silmät suurina, suu auki ja epäuskon täyttämänä, että mitähän helvettiä meikäläinen juuri kuuli. Pyrin uskomaan ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, niin ajattelin, että ehkä tässä nyt on maailman huonoin vitsin yritys ja sivuutin asian sanomalla, että tuskin tällä omalla 3000-4000 kalorin kulutuksella yksi kaakao koko hommaa romuttaa.
Noh ikävä kyllä Penahan oli vasta pääsemässä vauhtiin. Rehellisyyden nimissä tästä koko tapahtumasta on jo aika kauan aikaa, joten en nyt ihan täydellisesti muista tämän tapaamisen kulkua. Sen kuitenkin muistan, että tunnin istumisen aikana Pena kerkesi kierrellen sivulauseessa sanoa meikäläistä tyhmäksi ja puhua naisista alempana rotuna, johon itse siis luonnollisesti kuuluin. Ettei homma nyt liian kevyeksi jäänyt, niin Pena kerkesi myös ääneen pohtia pitäisikö minun vaihtaa lajia tai vähintäänkin valmentajaa, koska en ole kultaa voittanut ja olen selkeästi aika paska. Tässä kohtaa sanoin, että itseasiassa on noita kultaisia mitaleja ihan SM-tasolta asti muutama. Tämä toi hetken hiljaisuuden ja ”Aa ok” kommentin, jota kuitenkin saatteli lause, että kuulemma vain arvokisamitalit lasketaan. Sitten myös tuli pitkä analyysi siitä, kuinka treenaan vääriin. Toki Penahan ei meikäläisen treenaamisesta saatika tasosta tiennyt, mutta monta mielipidettä kuitenkin löytyi.
En ole koskaan elämässäni ollut niin hämmentynyt, kuin tuon tunnin aikana. Osa minusta mietti, että ei nyt saakeli kukaan voi näitä tosissaan latailla. Toisaalta tuo Penan täydellisen suora naama ja nolla hymy/nauru/huumori kommenttien takana vähän viittasi, että ei tämä nyt ehkä huonon huumorinkaan piikkiin mene.
Meikän arkistojen syövereistä ei löytynyt kaakaosta kuvaa, mutta tälläinen löytyi, niin kuvittele tuohon käteen kaakao.
No melkoisen pian olin siinä pisteessä, että joko alahuuli alkaa väpättää tai vaihtoehtoisesti heitän loput (ei vielä läskiksi lantiolleni menneet kaakaot) Penan naamaan. Ikävä kyllä päässäni riitelevät ajatukset: ”Jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä” ja ”Tämä on se hetki, kun on ihan täydellisen ok tunkea väkivaltaisesti tuoppi toisen ihmisen annelliin” aiheuttivat sen verran suuren ristiriidan, että ihan rehdisti vain hiljaa jäätyneenä katselin vastapuolta samalla miettien, että miten tällaisia ihmisä on edes olemassa.
Luojan kiitos Pena ilmoitti menevänsä vessaan, jonka aikana sain jonkin verran kasailtua itseäni. Sieltä tullessaan olimme molemmat melko lähtövalmiita. Voin sanoa, että oli meinaan yhdet elämäni kiusallisimmat ”Juu moro” hyvästit. En ole erityisen riidanhaluinen tyyppi, mutta bussille kävellessäni ihan tosissani mietin, että olisin ehkä muutaman valitun sanan voinut sanoa. Ajattelin kuitenkin, että nyt ollaan aikuisia ja annetaan vain olla.
Noh Pena luonnollisesti ei näin ajatellut ja päätti vielä yllättää ja alittaa tuon jo melkoisen matalalla olevan riman (siis hänen tapauksessaan). Noin 20 minuutin sisään tuli tekstiviesti, missä oli kommentti, että hän ei ole koskaan ennen ollut treffeillä ihmisen kanssa, kenen kanssa ei ole yhtikäs mitään yhteistä (hän on siis entinen urheilija, yrittäjä ja liikunnan parissa toimiva 30 hujakoilla oleva tamperelainen mies). Loppuun vielä tuli kommentti, että tsemppiä urheiluun ja sitä vahvisti perässä oleva hymiö. Meikäläinen vastasi ”Juu tänks” ja blokkasin tyypin kaikilta mahdollisilta alustoilta.
Enpä tiedä, mitä Penalle tänä päivänä kuuluu, mutta sanotaanko, että melkoisen vahva kutina on, että hänen statuksensa on edelleenkin sinkku. Toki tässä tapauksessa on myös hyvin mahdollista, että joku lyhyemmän sytyslangan omaava ihminen on tehnyt toisenlaisen lähestymisen hänen kanssaan ja Penan perässä on merkintä: treffeillä spontaanisti tuopilla pahoinpidelty. Tiedä häntä.
Mutta siinä oli tarina elämäni ylivoimaisesti hirveimmistä treffeistä. Ja koska sen verran hyvän duunin Pena teki, niin olen melko varma, että huonompia ei koskaan edes eteen tule.
Onko muilla koskaan ollut mitään traumaattisia treffikokemuksia?
Avainsanat: sinkkuelämää
Uudempi
← Helppo ja nopea munakoisopizzaVanhempi
Hupsista, nainen unohtui →Saatat myös pitää
Miehiä ja pelkotiloja
to 24.1.2019
Ääääh miehet. Et voi elää heidän kanssa, etkä ilman heitä.… Lue koko kirjoitusStalkkaajia ja…
su 21.10.2018
Stalkkaajat ja ennakkoluulot! Stalkkauksesta on näin alkuun… Lue koko kirjoitusKaksi vuotta sinkkuna
su 16.9.2018
Kuulkaas blogi näyttää, että tuosta Vuosi sinkkuna postauksesta on… Lue koko kirjoitus
Ei vitsit tulee omista kamalimmista treffeistä takaumia. Olin Pyynikillä yhden pojan kanssa ja juteltiin treenaamisesta. Hän valitti, kuinka treenit ei kulje ja mietti, että johtuu testosteronitasojen alhaisuudesta (tyyppi siis 27v). No yritin häntä lohduttaa, että ei se ikä sitä laske ja että tunnen paljon vanhempia jotka treenaa kovaa. Noh hän otti tämän sitten loukkauksena ja syytti, kuinka vertailen häntä muihin miehiin ja, että en tiedä treenaamisesta mitään. Loppu matka mentiinkin TÄYDELLISESSÄ (emme siis sanoneet SANAAKAAN) hiljaisuudessa, joka kesti tarkaalleen 45 minuuttia. Oli aivan kamalaa
Siis apua
Kuulostaa aika rajulta. Ja vieläpä kun et kritisoinu vaan yritit kannustaa tossa… Mutta 45min täydellistä hiljaisuutta olis kyllä melkonen suoritus. Voin vaan kuvitella sen kiusallisuuden. Mutta eihän tollasesta voi tulla mitään jos suuttuu noin pahasti asiasta, mikä on kannustamista eikä kritisointia.
Ei ole treffeistä kokemuksia,kun yhden kerran seukannut kauan aikaa sitten:)
Ei jokainen ihminen ole pohjimmiltaan hyvä. Olit treffeillä luonnehäiriöisen kanssa. :/ Niillä on itsetunto niin huono, että pitää painaa muita alas tunteakseen olevansa edes jotain. Olisin itse lähtenyt aika lailla saman tien. No, aina oppii. Ei kellään ole mitään velvollisuutta kuluttaa aikaa treffeillä jos heti huomaa, että tästä ei kyllä tule mitään!
Joo totta on kyllä tuokin, että eivät kaikki ole hyviä pohjimmiltaan. Vaikka siihen tahtoisi uskoa, mutta sanotaanko että suurin osa toivon mukaan on. Ja ihan totta, jälkiviisaana olisi pitänyt lähteä heti mutta meikä jotenkin jääty niin paljon ja ajattelin että jos tää nyt vaan on huonoa läppää
Ei ollut ja olisi pitänyt lähteä jo sen kaakaokommentin jälkeen…
Tyypillinen esimerkki miehestä, jolla on heikohko itsetunto. Peitteli epävarmuuttaan töykeydellä.
Voi hyvin olla…. Tai ihan rehdisti sanottuna varmaan olikin koska ei hyvän itsetunnon omaava ihminen käyttäydy noin.
(Mailipuolen kommentteihini pieni lisäys tänne julkisemmin silmäiltäväksi:)
Mainittu ”Penan” heikko itsetunto voi kyllä selittää hänen käytöstään, mutta on samalla seuraus jostain, eli sitäkin voidaan (yrittää) selittää jollain. Jos esim. on tullut hylätyksi/torjutuksi aiemmin, tällaisella käytöksellä voi yrittää varmistella, ettei kokemus tule toistumaan, tai ainakin ehtii itse hylkäämään ensin. Pannaan toinen heti tiukille, jotta tämän sietokyky selviäisi. Tämäkin on vain yksi selitysyritys, jolla en tarkoita typerän käyttäytymisen hyväksymistä, vain sen mahdollisten taustatekijöiden ymmärtämistä. Näitähän riittää sitten vaikka isoisän sotakokemuksiin jne.
Osui silmiin AL 11.8. Viivi ja Wagner, jossa possu toteaa lopuksi: ”Jos parisuhteessa haluaa pysyä voitolla, toinen täytyy pitää varpaillaan.” (Muut repliikit jätän kaiveltavaksesi, mutta tässä olennaisin.)
Niin totta tuokin, että helpompi heti pistää ranttaliksi koko homma, niin eipä tarvitse stressata ”Tuleeko tästä jotain?” kun ei varmasti oman käytöksen takia tule. Mutta toki jos Penan toive on parisuhde jossain kohtaa niin kyllä hänen kannattaisi harkita omien toimintamallien muuttamista tai vähintäänkin kyseenalaistamista
Tuo ”kannattaisi harkita” on vähintäänkin hyvin sanottu… Valitettavasti en olisi ihan niin varma, ettei Penankin konstilla voisi joskus onnistua (sikäli kuin treffeistänne voi päätellä hänen toimivan aina ja kaikkien kanssa samalla tavalla, mutta tämän oletuksen pohjalta). Teidän kohtaamisessanne onneksi molemmilla harkintakyky tuotti samansuuntaisen päätelmän ilmeisesti paljolti puheiden perusteella, mutta joskus jotkut muut tekijät voivat vaikuttaa päätelmientekoon enemmän kuin puheet. Jostain vanhasta sarjakuvakirjasta muistelen, kuinka maantiellä kulkevien mummojen korviin kantautui savolaismiehen huuto metsästä: ”Vihdoinkin minä kelpaan!”. Toisen ihmetellessä syytä huutoon toinen totesi tyynesti: ”Sus’ vei miehen.” Hyväksytyksi tulemisen tarvekin voi olla niin suuri, ettei enää ole väliä, kuka tai millainen hyväksyy.
Jos Penan taustalla ylipäätään oli esim. torjutuksi tulemisen pelko – pelon ja harkintakyvyn kaltaisia abstrakteja mielen ilmiöitä voi kuitenkin olla vaikea (ehkä itsekään!) tunnistaa saati käsitellä tai etsiä keinoja ehkä pinttyneiden toimintamallien muuttamiseksi samaan tapaan kuin voidaan näyttää, miten kengännauha solmitaan tai tomaatti viipaloidaan. Aika lailla taitoa vaatii myös hipaista toisen mahdollisia kipupisteitä, vaikka sellaisia huomaisi.
Teoriassa pelot voinee karkeasti jakaa aiheettomiin ja aiheellisiin, niitä voi syntyä enemmän tai vähemmän tietoisesti, ja ajan myötä niiden tiedostamisen aste voi vaihdella. (Mielestäni iso juttu olisi jo saada jotain tolkkua siitä, missä määrin joku on tietoinen puheidensa tai käytöksensä vaikutuksista, ottaako hän huomioon esim. toisen tunteita.) Ainakin tällaiset ”osatekijät” pitäisi ottaa huomioon, jos pelkoja jotenkin yrittää käsitellä. Aiheelliset pelot voivat hyvin pitää harkintakykyä vireessä, tai eivät ainakaan estä sen käyttöä, kun taas aiheettomat pelot enemmän tai vähemmän sumentavat harkintakykyä.
On aivan aiheellista pelätä heikkoja jäitä alkutalven muutamien pikkupakkasöiden jälkeen, virtausalueilla tai kevään lähetessä ja käyttää harkintaansa kulloisenkin kulkureitin valintaan, mutta jos pelkää vielä parin viikon paukkupakkasputken jälkeen tyynen metsälammen jäälle menemistä, harkintakyvylle ei jää käyttöä (no, eihän jäille kai ole mikään pakko mennä, niin harkintakyky säästyy muihin asioihin). Tai on aiheellista pelätä varkaita ainakin sen verran, että kotoa lähtiessään lukitsee kotiovensa tai kauppaan mennessään autonsa ovet, mutta onko syytä pelätä niin, ettei uskalla poistua kotoaan lainkaan? Parempia esimerkkejä eri elämänaloilta löytynee helposti.
Parisuhteeseen voidaan muuten pyrkiä myös päätäsilittelevillä toimintamalleilla ja sitten kun on onnistuttu, muututaan hirviöksi. Olisiko silloinkin jotain pitänyt huomata?
Niin onhan se totta että melkoisen hyvää itsetuntemusta ja itsekritiikkiä pitää olla jotta pystyy miettimään omien tekojen ja sanojen seurauksia vähän laajemminkin. Etenkin vahvojen persoonien tapauksessa, kun usein sieltä suusta tulee kamaa ilman että sen suuremmin mietitään mitä sanotaan tai miten se muihin vaikuttaa.
Ja tuohon torjutuksi tulemiseen niin en kyllä usko, että Pena pelkäsi torjutuksi tulemista… Tai tiedä häntä, mutta mitä muutamia ihmisiä tunnen keillä tämä pelko on, niin he käyttäytyvät hyvin eri tavalla.
Ja sekin on totta, että parisuhteeseen mennään ihan eri ihmisen kanssa, millaisen kanssa sitten siellä suhteessa oikeasti ollaan. Toinen on saattanut esittää jotain mitä ei ole tai toki myös nähnyt tilanteita missä elämäntilanne yksinkertaisesti aiheuttanut sen että ihminen muututnut täysin sitten sutheessa esim jos masennus iskee. Elämäntilanteet toki muuttuvat ja asioita tapahtuu, mutta kyllä jokaisen pitäisi pyrkiä olemaan oma itsensä… ellei se oma itse ole täydellinen mulkku, jolloin kannattanee harkita oman itsensä muuttamista. Ainakin jossain määrin
Ensilukemisen perusteella tuli mieleen, että olipas tyhmä miekkonen. Toisaalta osalla meistä on vaan luonnostaan paska ulosanti, joka ymmärretään helposti väärin. Silti sillä ei tarkoiteta mitään pahaa. Luulee heittävänsä hyvän läpän, mutta takuukin pään sisällä, että ”voi perse, kuulostipa todella tyhmältä kun sen sanoi ääneen”.
Mitä meinaat tolla punaisella lipulla? Toihan voi olla paras, mihin osa jengistä pystyy/uskaltaa, kun puhutaan treffeille pyytämisestä.
Tarkoitus ei siis ole puolustella kyseistä jäbää. Osa meistä todellakin on vain paskoja ihmisiä ja tarvitsee se tuopin väkivaltaisesti anneliinsa. Oli nyt vaan tällainen ”jokainen on pohjimmiltaan hyvä” – kommentti.
Niin mietin tuota samaa koska oma huumorintaju on myös sellaista mille jotkut varmasti kauhistelevat, mutta ikävä kyllä epäilen että tässä ei ole kyse siitä koska kyllä meikäläisellä sen verran hyvä lukutaito tilanteissa on, että pitäisi huumori osata haistella. Ja siis se punainen lippu myös viittaa siihen että kyseessä mahdollisesti ihan rehti mulkku tyyppi. En nyt muista tarkalleen miten se meni mutta viesteillä enne treffejä hakkui/vähätteli ihmisiä ja ihmisryhmiä, joten yhdistettynä tähän treffikäytökseen niin aika vaikeaa tuossa on hyvää ajatella toisesta.
No joo ymmärrän. Eikä sillä toisaalta ole väliä, onko se todella paskaa huumoria, vai onko kyseinen henkilö kuten sanoit vain rehti mulkku. Jos ei nappaa niin ei nappaa.
Mutta ihailtavaa ajatella ihmisestä kuitenkin hyvää ja antaa mahdollisuus, vaikka punaisia lippuja on ollut ilmeisesti reippaasti jo ennen liveä.
Niin no ihailtavaa/tyhmää miten sen nyt ottaa
Mutta sanotaanko että tulevaisuudessa kyllä kuuntelen niitä punaisia lippuja.