Kesä löysässä hirressä

Arki | maanantai 27. elokuuta 2018

Se on sellainen homma, että meikäläisen akillesleikkaukseen on reilu viikko aikaa. Ei sillä että laskisin, mutta tarkalleen ottaen 9 päivää ja 22 tuntia. Leikkausta seuraa enemmän tai vähemmän (enimmäkseen enemmän) absoluuttinen vuodelepo. Tuota sängyssä makoilua kestää noin kaksi viikkoa ja siitä aletaan pikku hiljaa kuntouttamaan jalkaa. Jos hommat menevät hyvin, niin hölkkälupa tulee kahden kuukauden jälkeen. Ja Toivon mukaan hommat menevät hyvin, koska tämä plikka haluaa ensi kaudella takaisin radalle ja mielellään kovassa kunnossa.

Viime Portugalin leiriltä kun sai aamusta iltaan vaan painaa duunia tavoitteita kohti.

Viime Portugalin leiriltä, kun sai aamusta iltaan vaan painaa duunia.

Tämä kesä on ollut hyvin poikkeuksellinen ja oikeastaan vain ja ainoastaan siitä syystä, että olen ”lomaillut” ensimmäisiä kertoja vuosiin. Myönnettäköön, että onhan tuossa puolensa, mutta nyt jo kaksi kuukautta jatkunut ”lomailu” alkaa tulla korvista ulos. Niin ja siis lomailu on heittomerkeissä, koska tosiaan olen tehnyt töitä ja treenannutkin kohtalaisesti. Tästä huolimatta, kun elämä ei ole ollut sitä urheilu, urheilu, kisa, kisa menoa, niin kutsun tätä lomailuksi.

 

Onhan tähän kesään mahtunut paljon siistejä juttuja. On saatu traumoja teltassa Nuuksiossa, opittu ihan mestariksi miesten iskemisessä (haistele sarkasmi), tehty töitä, että ensi kauden budjettia saadaan kasaan ja muutenkin menty kavereiden kanssa festareilla Iisalemsta, Blockeille. On riehuttu koulutytön asussa Team City Challengessa ja muutenkin tehty kaikkea sitä, mitä ei normaalisti kesään ihan kauheasti kisojen takia mahdu. Niin ja kirsikkana kakun päälle tämä kirjoitusinto alkaa myös olemaan tasolla, että postauksia tulee useampi kuukaudessa.

kesäjuttuja

treenaamassa

kesä

kesä2018

suomen kesä

Olen kuitenkin vanonnut, että blogissa ollaan rehellisiä tilanteesta riippumatta, joten siksi sanottava tämäkin ääneen: vaikka paljon on naurua ja iloa mahtunut kesään, niin on tässä aika masentuneena ja alavireisenä myös menty.

 

Tänä vuonna tuli ihan rehdisti urheilulta turpaan. Panostusta on treenin ja rahan muodossa pistetty paljon ja töitä tehty niska limassa. Palkinto tästä kaikesta? Telakalla vietetty kesä. Jos halutaan maksimaalista kehitystä ja päästä korkeallle, niin vammat ovat väistämättömiä. Ne pitää kestää ja purra hammasta. Unelmatilanteessa niistä kerätään motivaatiota seuraavalle kaudelle ja takaisin tullaan entistä vahvempana.

pettymysKuvan ottanut Jaakko

Oma suunnitelma oli, että nyt yritetään laittaa urheilu taka-alalle, nautitaan kesästä ja tehdään mahdollisimman paljon kaikkea muuta. Ja vaikka olen yrittänyt täyttää kalenteria kaikella kivalla menemisellä, niin vapaa-aikaa on silti ollut paljon. Se on tavallaan asia, minkä pitäisi olla mahtavaa, mutta tässä tapauksessa, kun en voi oikein mihinkään täydellä sydämellä heittäytyä, se on enimmäkseen raskasta. Urheilla ei voi satasella, koska on täytynyt levätä ja toisaalta treeni mitä on tehty, on kaikki soveltamista ja varomista. Töitä ei voi lähteä hakemaan, koska mutaman viikon päästä alkaa taas treenaaminen kunnolla, jolloin ei oikein ole muulle aikaa saatika energiaa. Enemmistö aamuista alkaa sillä, että vessaan mennessä akillekseen sattuu ja illalla viimeiset askeleet sänkyyn ovat vaihtelevan kipeitä. Ja kaiken päälle tässä omassa arjessa olen aika paljon yksin. Yhteisöä ei ole työpaikan muodossa, valmentajan ei ole mitään järkeä tulla omiin soveltaviin treeneihini ja toisaalta kaikilla muilla kavereilla on menoa, joko kisojen tai töiden muodossa. Liian monesta aamusta on puuttunut se into ja paljo. Se fiilis mikä on, kun tiedät että voit tehdä intohimolla töitä omien unelmien eteen ja koet vahvaa merkityksellisyyttä.

 

Suoraan sanottuna olo on ollut, kuin olisin hukassa. Tämä hukassa olemisen fiilis aiheuttaa sen, että liian usein päivissä vähän ”lamaantuu” ja kun se tapahtuu, tuntuu ettei saa mitään aikaiseksi. Tähän yhdistettynä oma melko ahkera ja vaativa luonne, niin lopputulos on sellainen, että pidän itseäni suuren osan ajasta saamattomana ja koen heittäväni elämäni hukkaan. Kun tätä on jatkunut jo monta viikkoa, niin alkaa se olla aika raskasta. Vaikka perusluonne olisi kuinka iloinen ja positiivinen, niin ei sitä aina jaksa hokea ”Jee jee ajattele noin ja näin, nyt voit tehdä tätä ja tota ja nauttia muista jutuista. Ole kiitollinen, asiat voisivat olla paljon huonommin, tule takaisin vahvempana  ja blaa blaa blaa.”  Tietenkin parhaansa pitää yrittää, mutta joskus se menee hyvin ja joskus huonosti. Joinain aamuina herää niin leveällä hymyllä, että naama repeää ja toisina herää niin väsyneenä ja maassa, ettei tahdo nousta sängystä. Sellaista elämä välillä on. Ylämäkiä ja alamäkiä. Kesä 2018 on omalta osaltani ollut melkoista vuoristorataa.

 

Onneksi kuitenkin reilun viikon päästä alkaa tapahtua, kun leikkaus on edessä. Vaikka se aika paljon pelottaa, niin ainakin muutosta tulee suuntaan tai toiseen. Toivon mukaan suunta on se oman jutun pariin satasella palaaminen. Tavoitteena on taas sellaiset aamut, että herään hymyssä suin, kun pääsee jahtaamaan omia tavoitteita ja elämään arkea, missä on intohimoa mukana.

 

Ja onneksi asioilla on tapana järjestyä.

 

 

 

 

Avainsanat: , ,

Saatat myös pitää

Treeniä aamusta iltaan

su 11.11.2018

Otsikko ei muuten valehtele. Siis kirjaimellisesti useampi päivä on… Lue koko kirjoitus

7 asiaa mistä tietää…

su 14.10.2018

Voin kertoa, että urheilukuplan sisälle on hypätty pää edellä… Lue koko kirjoitus

Akillesjänteen…

su 23.9.2018

Meikäläiseltä on useampi kysellyt, mikä leikkaus jalkaani tehtiin… Lue koko kirjoitus