Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Vauvakuume on saapunut arkeen

Arki | sunnuntai 12. tammikuuta 2020

Huh huh vauvakuume…. se on todellinen. Jos joku olisi muutama vuosi sitten sanonut, että toisten ihmisten vauvat saavat sydämen pakahtumaan ja söpöt pienet sukat suurinpiirtein huutoitkemään siltä istumalta, niin olisin poistunut keskustelusta. Ajatus vauvakuumeesta omalla kohdalla oli suurin piirtein yhtä todellinen kuin alienin saapuminen Tampereelle syömään mustamakkaraa ja laulamaan Popedaa. Mutta kuten aikaisemmassa postauksessa ”Lapsia? Ei kiitos!” kirjoittelinkin, niin on se vaan niin, että tämä juna on alkanut houkuttamaan. Häiritsevän isosti.

vauvakuume

Haaveilu on saattanut kotona joskus eskaloitua….

 

Se on mieletöntä, kuinka paljon asiat ja ajatukset voivat lyhyessä ajassa muuttua. Toki onhan tuo lisääntyminen pari vuotta jo takaraivossa kummitellut, mutta aika ennen tätä oli yhtä ihmetystä siitä, että kuka hullu noihin hommiin ryhtyy. Nykyään tämä ”vähän takaraivossa kummitellut” ajatus lapsista on mennyt tasolle, missä seuraava vaihe on vankila.

 

Tässä ote oikeasta elämästä: Pirkkahallilla oli pari viikoa sitten erään urheilijakollegan vauva makoilemassa korkeuspatjalla ja siinä sitten huomasin pohtivani, että kuinkahan monta vuotta linnaa tulisi, jos kidnappaisin nyytin. Oli meinaan sen verran suloinen kaveri kyseessä, kun hän patjalla jokelteli ja potki sukkia pois, että ihan rehdisti aloin mittailemaan matkaa patjalta ovelle ja sieltä kotiin. Sain kuitenkin hillittyä tämän halun ja kiltisti jatkoin loppuverkkaa. Toki joka kierroksella pysähdyin silittämään tuota nyyttiä ja kerran vain katselemaan sen menoa vierestä, mutta se nyt on huomattavasti lähempänä sosiaalisesti hyväksyttävää käytöstä kuin kidnappaus. Joten lasken tämän voitoksi.

 

Onni on, että tämä vauvakuume on iskenyt vasta tässä vaiheessa uraa. Jos tätä olisi jatkunut vaikkapa 25-vuotiaasta niin kyllä siinä melkoinen selkäranka saisi olla, kun sitä kaipuuta vastaan taistelisi. Voisin kuvitella, kun ensimmäinen huono vuosi urheilussa iskee, niin aika vauhdilla kondomeihin olisi niitä reikiä ilmestynyt. Tai noh… mistäs sen tietää. Tiedän vain, että tällä hetkellä eletään sellaista aikaa, että aina ruokapömppiksen iskiessä huomaan haikeasti silitteleväni vatsaani. Kun tajuan tämän tapahtuvan pohdin, että mitäs uutta hulluutta tämä nyt sitten on ja olen onnellinen, että kukaan ei ole katselemassa tätä vähintäänkin erikoista rituaaliani. Rituaalia, mikä toistuu kahdesta kahteenkymmeneen kertaan viikossa, josta nyt ajattelin tänne bloginkin puolelle kertoa.

vauvakuume

Että sellaista menoa täällä!

 

Täytyneekin laittaa huomiselle muistutus, että varaan kahvitteluhetken jollekin lapselliselle kaverilleni. Mieluiten sellaiseen aikaan, kun siellä on kunnon kiukkupotkuraivarit ja ripulit menossa. Siis lapsilla. Ei sillä kaverillani. Josko se saisi edes hitusen hillittyä näitä uusia erikoisia haluja.

 

Tässä huomaa myös urheilun menneen perspektiiviin. Tai en tiedä johtuuko se juurikin vauvakuumeesta ja sen kautta tulleista tulevaisuuden haaveista vai kokonaisuudesta, mitä elämässä nyt viimeaikoina on tapahtunut, mutta ajatukset ovat muuttuneet. Tuntuu jopa vähän hullulta, kuinka isosti urheilu ja treenit ovat elämään ja fiilikseen joskus vaikuttaneet. Älkää käsittäkö väärin. Edelleen kuuluu perkelettä ja sitä toista rumempaa sanaa jos treeneissä ei kulje. Kyllä se edelleen v****aa todella paljon jos hommat eivät suju ja tulosta tule. Mutta enää se ei ole sellainen maailman lopun asia. Nyt jopa osaan kotona ajatella että ”Noh, se on mitä on” kun tulee heikompia suorituksia. Enää ei mene pilalle kokonaisia päiviä, jos yhdet treenit menevät persiilleen. Eikä ajatus urankaan lopettamisesta tunnu enää asialta, mistä seuraa varma masennus, alkoholismi ja vuosien terapia ja itsetutkiskelu siitä, kuinka sitä enää saa minuudelleen arvoa ja elämälleen merkitystä ilman urheilua. Ja tämä uusi perspektiivi tuntuu ainakin noin niinkuin tältä istumalta melkoisesti helpommalta henkisesti.

 

Pyrin nyt kuitenkin parhaani tekemään, jotta tämä kuume laskisi tai ainakin pysyisi hallussa. Ei tässä nyt vielä hetkeen sitä lisääntymistä saa aloittaa. Von Papuselle (poikaystävälle) on annettu ohjeistus piilottaa kaikki Sultanit ja Näkit pitkin poikin kämppää ja muutenkin pysymään järjen äänenä hetkinä, kun meikäläinen nyyhkyttää söpöjen vauvojen perään ja maalailee kuvaa omasta tulevaisuuden hanipöö mussukasta. Onnekseni ainakin toistaiseksi hallilla oleskelevien irtovauvojen silittely ja tuo uuden tulevaisuuden haaveilu tuntuu riittävän, joten eiköhän näillä nyt ainakin kesään asti pärjätä. Ellei tule jotain äärettömän söpöä ja ihanaa vauvamainosta televisiossa, jolloin meikäläisen selkäranka rapisee nopeammin kuin atopiasta kärsivän iho pakkasilla.

Hullu juttu tämä vauvakuume.

6 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Hallikausi starttaa kahden…

ti 7.1.2020

Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitus

Viimeisiä viedään, kausi…

ma 16.12.2019

Ilmoitusluontoista asiaa aika moneltakin kannalta. Aloitetaan siitä… Lue koko kirjoitus

Kuinka löytää unelmien…

ke 20.11.2019

Kuinka löytää unelmien poikamies? Enkä puhu näistä televisiosta… Lue koko kirjoitus

Hallikausi starttaa kahden viikon päästä

Arki | tiistai 7. tammikuuta 2020

Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa. Jos nyt kaikki hommat menevät suunnitellusti, niin ensimmäinen startti on 18.1. Helsingissä ja siitä tasaiseen tahtiin kirmaillaan SM-kisoihin asti. SM-kisoissa olisi tarkoitus juosta ainakin 300m aidat, mutta mahdollisesti myös 400m sileä.

On muuten ihan hetki mennyt edellisistä hallikisoista. Meikäläinen on viimeiset vuodet onnistunut aina hoitamaan itselleen jonkun ruton tai loukkaantumisen, minkä takia hallikausi on jätetty väliin. On ollut viisauden hampaiden leikkausta, akillesjänteiden tulehduksia ja muita mukavia juttuja. Tänä vuonna Toivon mukaan mitään tälläistä ei tapahdu, vaikka tässä on yhdessä flunssassa jo oltu vaikka vuosi on hädin tuskin alkanutkaan. Noh elämä on.

 

Ihan innolla odotan hallikautta, vaikka en 200m radan fani olekaan (lyhyet radat ovat saatanasta seuraava). Vähän jännittää tuo Helsingin avaus, koska allekirjoittanut on elämänsä aikana kerran kaatunut kisoissa ja se tapahtui juurikin Helsingissä 200 metrillä. Siellä on radan kaarteen muutos suoralle jotenkin todella jyrkkä. Siellä tulee sellainen ihmeellinen dippi, kun siirrytään kaarteesta suoralle ja yhtenä vuotena jalka sitten ei pitänytkään ja meikäläinen lensi näyttävästi täydessä vauhdissa naamalleen. Mikä oli harmi, koska tuota kotikutoista kasvojen uudelleen muotoilua edelsi hetki, jossa juoksu kulki oikein iloisesti. Tänä vuonna on kuitenkin tavoitteena, että se on ainoastaan piikkari, mitä teholla pistetään siihen radalle. Ei oma naama.

 

Tosin en nyt mitään super suuria odotuksia halliin laita, koska emme niin sanotusti ”tähtää sinne”  eli ei tule suuria herkistelyjä tai muitakaan kesäkauteen tyypillisiä toimia tehtyä. Toki tuossa reilu viikko sitten 20m lentävä kulki kovempaa kuin vuosiin, joten ei tässä nyt missään maailman lopun kunnossa ainakaan olla! Toki melko harvoin lentävää tulee testattua (itseasiassa todella harvoin) mutta silti mennään posin kautta!

 

Treenit ovat muutenkin (flunssaa lukuunottamatta) kulkeneet melko hyvin! Näin paljoa en ole päässyt juoksemaan sitten 2017 kevään! Leikattu akilles on täysin oireeton ollut jo pitkään ja leikkaamatonkin on ollut ihan ok . Yhden kovemman piikkareilla tehdyn aitatreenin jälkeen se vähän otti itseensä, mutta sekin meni päivässä jo ohi. Mikä on mahtavaa! Siitä on vuosia, kun olen viimeksi päässyt juoksemaan piikkareilla ilman akilleskipuja, joten nyt täytyy nauttia jokaisesta kivuttomasta askeleesta.

 

Muutenkin elämä hymyilee. Tuon jääkaapinjakan kanssa tuli ostettua oma asunto, joten on sitten hallikauden jälkeenkin jotain mitä odottaa 🙂 !

 

Toivottavasti vuosi on alkanut hyvissä merkeissä muillakin!

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Vauvakuume on saapunut…

su 12.1.2020

Huh huh vauvakuume…. se on todellinen. Jos joku olisi muutama… Lue koko kirjoitus

Viimeisiä viedään, kausi…

ma 16.12.2019

Ilmoitusluontoista asiaa aika moneltakin kannalta. Aloitetaan siitä… Lue koko kirjoitus

Kuinka löytää unelmien…

ke 20.11.2019

Kuinka löytää unelmien poikamies? Enkä puhu näistä televisiosta… Lue koko kirjoitus

Viimeisiä viedään, kausi 2020

Arki | maanantai 16. joulukuuta 2019

Ilmoitusluontoista asiaa aika moneltakin kannalta. Aloitetaan siitä tärkeimmästä eli urheilusta. Tein päätöksen sen suhteen  jo loppusyksystä. Tai noh tämä päätös oli jo jonkin aikaa muhinut päässäni, mutta lopullinen hyväksyntä tuli syksyllä. Riippuen, kuinka kroppa kestää ja miten ensi vuosi menee, niin tämä kausi on todennäköisesti viimeiseni. Ellei ensi vuonna jalat ala ihan kunnolla takomaan sitä tartania.

 

Viime kesä oli rankka. Koko kausi treenattiin paljon ja panostettiin hulluna, mutta ei se radalla juuri näkynyt. Toki tuo akillesleikkaus ja sen tiimoilta tullut korvaava treeni oli syynä. Juoksemisessa kehittyminen vaatii juoksemista. Ainakin allekirjoittaneella. Ja sitä ei voinut määräänsä enempää tehdä, koska jalka ei vain kestänyt. Plus leikatun jalan lisäksi oireilun aloitti myös tuo ”terve” akilles. Nyt syksy ja talvi on mennyt vähän jännittäen, että kuinka toinen akilles kestää treenin. Alkuun se aika paljon oireili, mutta ainakin viimeisen muutaman viikon aikana akillekset ovat olleet oikein jees, mikä on mahtavaa, vaikka juostu ja loikittu on.

Mutta rehellisesti sanottuna syksyllä oli vähän motivaatio-ongelmia. Tai ei edes motivaatio-ongelmia, koska treeneihin jaksoin mennä, tein kaiken ja vähän enemmänkin, mutta se edelliskausien palo puuttui. Syksyllä ei vain ollut sitä intoa, paloa ja kovaa halua, mikä on kuitenkin aina ennen ollut tekemisessä mukana. Toki kyllä se vähemmälläkin lähtee, kuin jatkuvilla ongelmilla joko terveydessä tai kropassa. Haluan kuitenkin tämän kauden jatkaa, vaikka välillä autopilotilla hommat ovat menneet. Tässä on jo pari vuotta painettu niin paljon duunia, että en halua heittää sitä hukkaan, vaan oikeasti katsoa kortin loppuun. Onneksi tekeminen on ollut nousujohteista ja yhä useammin on yllä olevan videon mukainen fiilis treeneissäkin ollut. Toivoa siis on.

 

Onneksi perus iloisena ihmisenä, normaali tekemisen meininki on kuitenkin hyvä fiilis. Jos fiilistelee muuten Sidosteen tuotteita tai haluaa vaikkapa Tampere-sukat, niin kannattaa kurkata Sidosteen verkkokauppa täältä.

 

Ehkä se on tämä ikä tai jokin muu, mutta olen selkeästi alkanut kaivata myös muutosta. Tosin onhan tässä lähes 20 vuotta urheilu-uraa takana, niin ehkä se on luonnollista, että alkaa näillä vuosilla kaipaamaan myös niitä kuuluisia uusia tuulia.

 

Onnekseni uusia tuulia on  jo tullut. Sosiaalinen media ei ole enää samalla tavalla oma juttu, kuin mitä se aikaisemmin oli. Edelleen voisin somella itseni elättää ja viedä sitä eteenpäin, mutta se ei vaan tunnu samalta kuin ennen. En jaksa Instagramia päivittää samaan tahtiin, en jaksa ideoida uusia juttuja, enkä jaksa jatkuvasti jakaa elämääni ja ajatuksiani bittiavaruuteen. Toki lopettaa en missään nimessä aio, enkä sitä haluakaan. Valokuvaus on edelleen mukavaa, aika ajoin Instagramissa sekoilu hauskaa ja kirjoittaminen on edelleen hyvinkin lähellä sydäntä. Tästä huolimatta, kokonaisuudessaan haluan sosiaalisen median pienempään rooliin elämässäni. Ja vähennyksen avuksi on tullut uusi mahtava projekti, mistä muissa kanavissa jo kerroin: urheilumanagerointi.

Hymyssä suin yhteistyöhön ottelija Maria Huntingtonin kanssa.

Tosiaan loppukesästä Maria pyysi minua managerikseen ja pienen pohdinnan jälkeen sanoin, että mielelläni lähden. Maria on mahtava tyyppi, hyvä ystävä ja kaupan päälle aivan mielettömän kova urheilija kenellä on paljon samanlaisia ajatuksia kuin itsellä. Marian managerointi on jo nyt tuntunut omalta ja mielekkäältä tekemiseltä. Lisäksi kohtalaisen hyvin hommat ovat lähteneet. Saimme Marialle Ideaparkin pääyhteistyökumppaniksi ja parin muunkin yrityksen kanssa on sopimukset jo tehtynä. On ollut mahtava päästä auttamaan ja viemään hyvää tyyppiä urallaan eteenpäin ja siinä samalla kuitenkin päästä käyttämään omia vahvuuksia ja osaamista. Meillä on ajatuksissa tehdä vähän erilaisia kuvioita sponsorointirintamalla ja toivon mukaan ne alkavat jossain kohtaa näkyä isomminkin. Innolla odotan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Jos kaikki sujuu hyvin, niin tässä on pieni ajatuksen poikanen, että sitä voisi tulevaisuudessa perustaa oman managerointitallin ja mahdollisesti tehdä urheilumanageroinnista ihan päivätyön. Mutta sen aika on myöhemmin, koska ainakin vuosi vielä mennään urheilu ykkösenä.

 

Ja on tässä itseasiassa kolmaskin asia alkanut nostella päätään. Kirjoittaminen. Ja ei siis tälläinen bittiavaruuteen tekstin tuottaminen, vaan ihan sellainen kahden kovan kannen väliin tapahtuva tuottaminen. Olen nimittäin saanut kolme kirjaideaa. Joista olen päättänyt lähteä toteuttamaan ainakin kahta. Ensimmäinen idea liittyy urheiluun ja sponsorointiin ja toinen idea on enemmänkin novellin tyyppinen, sarkastinen, humoristinen tosielämään liittyvä teos. Tosin aihe on sellainen, että sen toteutus tulee vasta vuosien päästä. Itselläni on kirjan kirjoittaminen ollut bucket listilla jo pitkään. Sitten kun urheilu alkaa siirtyä taka-alalle niin haluan lähteä toteuttamaan näitä haaveitani. Tosin on tässä sen verran intoa jo nyt, että olen alkanut hivenen luonnostelemaan tuota urheilusponsorointiin liittyvää teosta. Jos siellä ruudun toisella puolella on tietoa kirjojen tekemisestä, niin mielellään otan vastaan vinkkejä ja kontakteja!

 

Mutta tässäpä tämän hetken akuuteimmat asiat! Arki menee treenin ja managerihommien täyttämänä ja joulun pyhät, perheen kanssa pelaamiset ja syömiset häämöttävät jo edessä. Mainiota joulun odotusta kaikille!

 

 

2 kommenttia

Saatat pitää myös näistä

Vauvakuume on saapunut…

su 12.1.2020

Huh huh vauvakuume…. se on todellinen. Jos joku olisi muutama… Lue koko kirjoitus

Hallikausi starttaa kahden…

ti 7.1.2020

Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitus

Kuinka löytää unelmien…

ke 20.11.2019

Kuinka löytää unelmien poikamies? Enkä puhu näistä televisiosta… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus