Noora Toivo

Ruudun takaa morottaa mustamakkaran luvatussa maassa asustava, radalla ympyrässä juoksemiseen intohimoisesti suhtautuva aituri. Tartanilla kirmaamista on takana 17 vuotta ja on siinä SM-mitali jos toinenkin voitettu. Blogissa pääsee seuraamaan meikän elämää kilparadoilla ja niiden ulkopuolella. Luvassa värikästä tekstiä urheilijan elämästä iloineen ja angsteineen, mielipiteitä, vinkkejä ja pohdintoja milloin mistäkin.

Leireilyä ja ulkonäköpaineita

Kolumni | tiistai 19. maaliskuuta 2019

Pitäisiköhän tässä vaiheessa elämää olla yksilönä jo sen verran kehittynyt, että en tällaisia tunteita enää kokisi? Oli vastaus mikä tahansa, niin ikävä kyllä aivan noin kehittynyt en ole. Vaikka olisihan se aivan mahtavaa, jos olisin teflonia näille fiiliksille. Koska en voi tunteilleni mitään, (kaiken maailman noitatohtorit, shamaanit, käärmeöljyt ja voodookonstit on yritetty) niin kai se on hyväksyttävä tappio. Ruudun tällä puolella on ulkonäköpaineet nostaneet päätään. Taas.

Olen ennenkin kirjoittanut, kuinka urheilumaailma vääristää kohtalaisen railakkaasti sitä, miltä ”normaali” näyttää. Näissä piireissä tuo normaali on suurimman osan ihmisistä unelmakroppa. Täällä Etelä-Afrikan leirillä taso on vielä asteen kovempi. On enemmän poikkeus, jos naisella ei näy sixpäkki. Itseasiassa monella näkyy jopa ne kahdeksan palikkaa siellä vatsan alueella. Siis osa porukasta on sen näköisiä, että opettaja voisi kutsua nämä tyypit luokan eteen ja käyttää heitä suoraan anatomiamalleina. Siihen päälle, kun suurella osalla urheilijoista on olympiameriitit ja naama suoraan kuin Fordin mallikansiosta, niin alkaa sitä vahvempikin itsetunto horjua. Ja kun tätä näkee päivästä toiseen, aamusta iltaan, niin huonona päivänä sille itsetunnolle käy sama, mitä styroksille sateella.


Tiedostan, että vertaaminen muihin ja ennen kaikkea stressaaminen tällaisista asioita on energian tuhlausta eikä ainakaan vie minua eteenpäin urheilijana. Mutta joskus on vaikea olla tekemättä sitä. Asenne vain sattuu olemaan sellainen, että pitää pyrkiä parempaan, tehdä tulosta, kehittyä ja olla epäonnistumatta. Kaiken kaikkiaan sitä on välillä (onneksi ei enää ihan niin usein) kohtalaisen ankara itselleen. Koska ihminen on visuaalinen olento, niin kyllä siihen ulkonäköön (omaan ja muiden) väistämättäkin kiinnittää huomiota ja ajattelee sitä samalla ankaruudella kuin monia muitakin asioita.


Olimme täällä kaksi vuotta aikaisemmin leirillä ja tuolloin oli oikeasti aika iso paikka, kun tultiin tänne todella kovan kärjen joukkoon treenaamaan. Oli sekä mielettömän hienoa ja inspiroivaa nähdä muut painamassa duunia, mutta myös henkisesti välillä rankkaa. Tuolloin oli enemmän ”ylimääräistä” painoa. Kyllä sitä vain stressasi omaa ulkonäköään, kun ei näyttänyt läheskään samalta, miltä muut näyttivät. Nyt, vaikka olen paljon kovemmassa kunnossa fyysisesti ja ulkoisesti, niin sama homma nostaa edelleen päätään. Toki olin sairaana ennen tänne tuloa, enkä päässyt kunnolla treenaamaan pariin viikkoon ja söin ruokaa, mikä yksinkertaisesti maistui ja meni alas, joten painoa tuli kolmisen kiloa aika nopeasti. Ja kyllähän se näkyy aika hyvin. Kentällä ensimmäiset kerrat t-paidan pois ottaminen teki pahaa. Katse kiinnittyi omiin ”jenkkakahvoihin” ja muiden jenkkakahvojen puuttumiseen. Ajatukset nostivat taas päätään: Eihän urheilijalla saa näkyä jenkkakahvat? Unohtamatta, että etenkin nyt on sellainen olo, että olen pettynyt itseeni, kun kipeänä söin rennommin ja sen takia kroppa on nyt löysempi.


Jokaisella ihmisellä on oma kehon tyyppinsä. Osalla näkyy aina vatsalihakset, osaan ei yksinkertaisesti tartu ylimääräinen paino helposti, osalla on pienet reidet, osaan ei tartu lihas ja kroppa on aina siro ja osalla ei sitä selluliittia ihan niiden geenien ansiosta ole. Itse en kuulu tähän porukkaan ja sanotaanko, että kyllä se ajoittain v*tuttaa.


Etenkin näissä olosuhteissa harmittaa, että omalla kohdalla täydellinen sixpäkki vaatii todella alhaiset rasvat näkyäkseen. Se ottaa päähän, että selluliittia näkyi myös silloin, kun rasvaprosentti oli 13%. Arpia on monia, verisuonet kuultavat ihon läpi kuin alushousut sukkahousujen alta ja lantio on synnyttäjän, eli ”jenkkakahvat” näkyvät aina. Ennen leirille tuloa ulkonäköpaineita ei ollut. Olin omasta mielestäni hyvässä kunnossa ja kaiken kaikkiaan peilikuva miellytti. Tämän takia ottaakin päähän, kun nyt ne paineet ovat jälleen nousseet pintaan. Vaikka oma kroppani olisi kuinka monen muun mielestä upea, niin se ei vaan riitä. Ajatukset ovat, että pitää olla vielä paljon parempi, pitäisi näyttää enemmän samalta, kuin huiput.


ulkonäköpaineet

Onneksi järki tulee tunteiden ohi ja ymmärrän, että täällä ei ruuan kanssa kannata pelata, vaikka mieli tekisi. Palautuminen on kaiken a ja o ja isoilla miinuskaloreilla se ei tule tapahtumaan. On laitettava laput silmille ja keskityttävä ainoastaan omaan tekemiseen ja unohdettava ajatukset, missä pyörii sanoja, kuten ”löllö” tai ”tursuaa”. Tiedän, että kilpaurheilu korkealla tasolla on kaukana terveellisestä ja kyllä kisakaudella yksi, jos toinenkin kikkailee ruuan kanssa. Edelleen myös syömishäiriöt kukoistavat ainakin yleisurheilun parissa. Ja onhan osalla kärkiurheilijoista ”apuja”, joita itse en halua enkä koskaan tule käyttämään. Ja ennen kaikkea järki sanoo ja ymmärtää sen, että oikeasti suuressa kuvassa nämä ovat melko mitättömiä ongelmia. On tässä tänäkin vuonna ollut kaikenlaista mikä on laittanut asioita perpektiiviin, mikä myös auttaa tässä asiatta. Mutta tästäkin ymmärryksestä huolimatta ulkonäköpaineet nostelevat välilä päätään.


Tiedän, että kropastani olisi hyvä saada rasvoja kesäksi alas, mutta samaan aikaan on aivan saatanan sama miltä se kroppa jossakin hetkessä näyttää. Toivon mukaan peilikuva kesällä miellyttää, mutta omasta päästähän se on suurimmaksi osaksi kiinni, miellyttääkö se vai ei. Mutta ennen kaikkea toivon, että pysyn terveenä, pääsen kisoihin ja saan tulosta. Tällä hetkellä ainoa asia, mihin voin vaikuttaa, on oman ”hyvän mielen” kuplan luominen. Aamulla laput silmille, hyvällä fiiliksellä treeneihin painamaan duunia ja parhaansa tekeminen päivästä toiseen myös siellä treenien ulkopuolella.


Sen pitää riittää.

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Vihdoinkin ammattiurheilija

to 14.2.2019

Postaus tehty yhteistyössä Stadiumin kanssa. Voi kuulkaas! Hyvinkin… Lue koko kirjoitus

Kun asiat menevät…

ke 19.12.2018

Nelisen viikkoa takaperin meikäläinen vietti useamman illan kotona… Lue koko kirjoitus

Miten sinä haluat…

ma 26.11.2018

Minulle linkattiin pari viikkoa sitten erinomainen videoklippi.… Lue koko kirjoitus

Kaiken a ja o on ajoitus

Arki | tiistai 12. maaliskuuta 2019

Ja se on muuten pyhä tosi. Uskallan jopa väittää, että jos jokin asia on totisin tosi, niin se on tämä: ajoitus on kaikki kaikessa (ja, että p**kan määrä on vakio, mutta se on ihan oma juttunsa sitten).


Ajoitus pelaa osaa monessa asiassa ihan siellä arjenkin touhuamisessa (esimerkiksi siinä saatko noroviruksen samana aamuna, kun olet lähdössä Etelä-Afrikkaan). , mutta ennen kaikkea ajoituksella on suuri rooli suhteissa. Tai tarkalleen ottaen potentiaalisissa sellaisissa.

Etelä-Afrikan lämmössä nauttimassa leirin ensimmäistä kahvikuppia. Ja btw noro esimerkki on ekalta Afrikan leiriltäni. Sanotaanko, että on sitä mukavempiakin lentomatkoja ollut…

Tässä reilu pari vuotta sinkkuilleena voin kertoa, että sillä ei ole minkäänlaista merkitystä, vaikka kaikki lehtien horoskoopit ja omat alavatsan perhoset kuiskisivat, että tämä on se oikea. Sinun Venuksen kuusi ja hänen Marsinsa anus voivat olla kuinka täydelliset toisilleensa tahansa, mutta millään näistä ei ole merkitystä, jos ajoitus on väärä. Homma ei yksinkertaisesti tule pelittämään.


Koska jossain määrin älyllisenä ihmisenä ymmärrän väittämäni olevan himpun verran ”jyrkähkö” (onneksi noin niinkuin muuten en juurikaan mielipiteitä omaa, joten joskus voi näitä jyrkkiä väittämiä heittää…. #lukekaasarkasmi) niin päätin tämän väitöksen tueksi jakaa otteita ja esimerkkejä ihan omasta sekä kaverien (enimmäkseen omasta) elämästä.


Suuri (tai en minä tiedä millainen osa, mutta ainakin jokin osa) lukijoista tietää, että saavuin statukseen ”sinkku” melko pitkään ”parisuhteessa” statuksen omaavana. Tarkalleen ottaen rontti 10 vuotta oli kokemusta jääkaapin jakamisesta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Siksipä statuksen vaihtuessa sinkuksi päätin, että nyt ei oteta mitään vakavia juttuja jalkoihin pyörimään. Sellaisia aikuisten oikeasti potentiaalisia miehiä välteltiin samalla intohimolla kuin millä Kreikka välttelee velkojensa maksua. Ja siltikin jos sellainen ”Hmm tämähän on ihan kiva tyyppi” sattui osumaan kohdalle, niin hänellä oli suurinpiirtein yhtä hyvät mahdollisuudet sydämen voittamiseen kuin mitä yleisurheilijoilla on uusien olympiarajojen rikkomiseen: yrittää voi, mutta aika hiljaiselta tulee näyttämään. Ajoitus.


Aivan oman osionsa ajoituksen suhteen luo niin sanotusti ”rikkinäiset” ihmiset. Tai ehkä ”paranemassa” oleva on parempi sana. Kyseessä on se poppoo, kuka on edelleen joko rakastunut eksiinsä, omaa edelleen erikoiset (lue epänormaalit) suhteet eksiinsä tai ovat niin edellisten parisuhteidensa tuhoamia, että ensin tarvitaan viisi vuotta intensiivistä psykoterapiaa ennen kuin edes annetaan lupa käydä kahvilla vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos siis satut swaippaamaan oikealle tai ihan siellä oikeassa elämässä tälläisen tyypin kohtaamaan, niin juokse. Tai vähintäänkin kävele powerwalk tyylillä toiseen suuntaan. Ellei tavoite ole saada omaa mielenterveyttä suuntaan, missä aloitat aamusi vodkashotilla ja edellisen illan itserevityn pälvikaljun peittämisellä. Meikä ei kliseiden ystävä ole, mutta tässä tapauksessa pitää paikkansa, että on turha alkaa rakentaa mitään ehjää, jos toinen on jo lähtökohtaisesti rikki. Oli se rikkinäinen ihminen kuinka potentiaalinen prinssi tahansa. Ajoitus.


Tässä elävää esimerkkiä kuinka voitkin sitten juosta karkuun kaikkia paranemassa olevia tyyppejä.

Unohtamatta liutaa kaikista niistä kerroista, missä oikeiden tai väärien henkilöiden tapaaminen juurikin niinä oikeina tai väärinä aikoina on tappanut tuhansia ellei miljoonia vatsanpohjan perhosia. Nämä väärän hetken tapaamiset ovat romuttaneet vähintäänkin sata yhteiselle kodille rakennettua omakotitalon kivijalkaa, puhumattakaan kymmenistä täydellisistä valkoisista hääpuvuista, mitä on jouduttu siellä takapihan roviolla polttaa, koska aika oli tavalla tai toisella väärä. Ajoitus.


Loppuun viimeisenä hypoteettisenä esimerkkinä voidaan vielä maalailla tilanne, missä päätät suureen ääneen (145:nnen kerran, mutta kuka noita nyt laskee) että keväälle ei ainakaan ketään saa tulla. Keväällä kun näin urheilijana vietetään palttia rallaa kaksi kuukautta reissussa enemmän tai vähemmän kaukana kotoa. Eli tähän väliin EI NYT AINAKAAN ketään sitten oteta (=tule). Koska se olisi suoraan sanottuna idioottimaista. Sitten voitkin tuhannen kilometrin päässä kahvikuppi kädessä pohtia, että miten tässä nyt näin kävi, kun illat menevät puhelimessa soitellen ja pusu hymiöitä lähetellen. Juurihan sinä päätit (siis tässä hypoteettisessa tilanteessa), että tähän väliin ei nyt ainakaan kukaan tule, koska leireillä se vasta Marsin anuksesta onkin, kun on ikävä jotain muutakin kuin äitiä.


Ajoitus. Saatana.

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

Vihdoinkin ammattiurheilija

to 14.2.2019

Postaus tehty yhteistyössä Stadiumin kanssa. Voi kuulkaas! Hyvinkin… Lue koko kirjoitus

Fitbit brändilähettiläs…

su 10.2.2019

Tämä vuoden alkupää on ollut aivan päätön. Ei pelkästään sen… Lue koko kirjoitus

Miehiä ja pelkotiloja

to 24.1.2019

Ääääh miehet. Et voi elää heidän kanssa, etkä ilman heitä.… Lue koko kirjoitus

Miten pitää treenimotivaatio yllä?

Treenaus | maanantai 4. maaliskuuta 2019

Postaus toteutettu yhteistyössä Stadiumin kanssa.

Minulta usein kysellään, kuinka pysyn niin motivoituneena urheilemaan. No sanotaanko, että kohta 20 vuotta kestänyt urheilu-ura on tehnyt sen, että urheilu on niin suuri osa identiteettiä, että ajatus elämästä ilman urheilua tuntuu yhtä mielekkäältä kuin tulisella siipikastikkeella marinoitu sormi silmämunassa. Toki kortit pöydälle myös ruudun tällä puolen on hetkiä, kun treenimotivaatio ei ihan potensissa ”Valloitetaan maailma!” ole. Joskus pehmeä sohva, lämmin viltti, levy suklaata ja Netflix yksinkertaisesti kutsuu nimeäsi sen verran vahvasti, että kaihoisa katse vie huomattavasti enemmän sohvan suunnalle kuin hikoilemaan. Onnekseni tähänkin seireenin kutsuun on keinoja, mitkä saavat sanomaan”EI! Minä menen ennemmin haisemaan salille ja juoksemaan räkäposkella ulos!”. Ja koska nämä niksit auttavat, niin ajattelin ne yhteishyvän mielessä laittaa myös jakoon.

Treenimotivaatio
Takki on täältä ja trikoot ovat aivan ihanat suurimmaksi osaksi kierrätetystä materiaalista tehdyt ja ne löytää täältä.

Arki kuntoon

Sanomattakin on selvää (mutta sanon silti), että jos unirytmi, syöminen ja muu elämä on yhtä sekaisin kuin VR ensilumen tultua, niin siinä kohtaa treenimotivaatio ei ole (eikä sen kuulukaan olla) tapissa. Arjen pitää olla kondiksessa (tästä voi lukea lisää 8 vinkillä kohti parempaa arkea ) ja etenkin nukkumisen, jos haluaa motivoitua treenaamisesta tai ylipäänsä elämisestä. Yleensäkin jos unirytmi on aivan sekaisin, niin en suosittele ottamaan treenejä suureksi prioriteetiksi. Tärkeämpää on lempeä liikunta ja ulkoilu. Sitten kun elämänhallinta ja arki on kunnossa voi alkaa lisäämään treeniä tekemiseen. Joten ihan alkuun perusteet kuntoon.

Etsi itsellesi mielekäs laji

Tämä on kaiken a ja o. Minä vihaan maksalaatikkoa. Se on aivan sama vaikka kuinka suunnitelmallisesti sitä yrittäisin lisätä ruokavaliooni tai vaikka kuinka tekisin mielikuvaharjoitteluja onnistuneesta syömisestä. Aivan sama. Maksalaatikko on ja tulee aina olemaan inhokki ja sitä en ilman raivoisaa vastarintaa suuhuni pistä. Sama se on urheilussa. Täytyy löytää laji mikä innostaa, haastaa ja motivoi. Jos vihaat ihmisiä ja liikkuvia asioita, niin jalkapallo ei välttämättä se sinun juttusi ole. Jos taas juokseminen ja luonto ovat yhtä puoleensa vetäviä kuin festarin vessa viikon kestäneen juhlahumun jäljiltä, niin suosittelen jotain muuta harrastusta. Siis kokeile ja etsi juuri itsellesi sopiva laji.

Harjoitusohjelma

Tee harjoitusohjelma. Tee se tee se tee se! Ohjelman ei tarvitse olla syväanalyysi missä on jokainen liike ja palautus sekunneissa mitattu, vaan ihan otsikkotasolla suunnittelu riittää. Tyylillä: maanantaina pitkä lenkki, tiistaina sali ja keskiviikkona raavin sohvalla takapuoltani pieruverkkareissa. Ohjelman tekeminen auttaa suunnittelemaan viikkoa, mutta se myös motivoi menemään harjoituksiin. Jopa minä huomaan tässä suurimman vaikutuksen. Jos en saa treeniohjelmaa valmentajalta esim loukkaantumisen takia, niin teen sen itse, koska se motivoi paljon enemmän kuin ”No mitä sitä tänään voisi tehdä?” meininki.

Pidemmän ajan tavoite

Kannattaa tehdä jokin ”suuri” tavoite, mikä motivoi. Se voi olla maratonin juokseminen, 10 leukaa, jokin tietty paino, arvokisat, kärrynpyörä tai vaikkapa kuumalta kuin perkuleen näyttäminen bikineissä (toki itse kannustan muidenkin kuin ulkonäköön liittyien tavoitteden tekemiseen, vaikka toki sixpäkki saattaa olla mukava sivutuote). Mutta samapa se, kunhan on tavoite. Tavoitteen on oltava kuitenkin tarpeeksi suuri, että sen eteen tulee tehdä töitä ja se motivoi. Se kannattaa myös kirjoittaa ylös oli se sitten peilissä (itsellä ollut näin) tai vaikkapa kalenterissa. Ihminen on visuaalinen olento ja siksi visuaalinen muistutus on aina hyväksi.

Treenimotivaatio
Housut ältä ja treenitoppi täältä

Viikkotavoite

Mistä päästään ”minitavoitteisiin”. Näitä on myös hyvä pudotella. Itsellä oli pitkään maksimileuat jokaisen treenin päälle ja se motivoi (ja aika ajoin pelotti) paljon! Tähän kun lisäsi kaverin, kenellä oli sama tavoite, niin lopputuloksena oli, että jokaisen treenin jälkeen leukoja väännettiin kilpaa, vaikka kuinka kovat hapot olisi kropassa. Minitavoite voi olla mikä tahansa, mikä on helposti toteutettavissa treeneissä, missä voi samalla nähdä kehityksen.

Seuraa edistystäsi

Oli se sitten viikkotasolla tai pidemmällä ajalla, mutta kannattaa seurata edistystä. Itse käytän harjoituspäiväkirjaa, mikä on toki ihan valmentajankin takia, mutta yleisen seurannan avuksi myös. Katsomme missä kohtaa hommat alkoivat esim ennen tautia mennä huonompaan suuntaan jolloin voimme ennakoida mahdollisia flunssia. Yleensäkin seuranta on avuksi raistuksen hallittuun nostamiseen treeneissä. En tarkoita, että jokaisen pitäisi romaanin verran kirjoittaa tuntemuksiaa jokaisen lenkin jälkeen ylös, mutta laita ihan vaikka kalenteriin merkintä edistymisessä oli se sitten nostetuissa painoissa, toistojen määrässä tai juostussa ajassa. Näissä on hyvä kirjata ylös myös ne minitavoitteet ja niiden kehitys.

Mielikuvaharjoittelu

Tämä auttaa paljon. Jos väsyttää, on niin sanotusti huono (täydellisen p*ska) fiilis eikä kiinnosta, niin aivot kannattaa ottaa mukaan tekemiseen. Mieti suurimpia onnistumisia treeneissä tai kisoissa. Kelaile tämä onnistunut päivä päässäsi: miltä tuntui, mitä teit ja millainen oli fiilis onnistumisen jälkeen? Oikein ui tässä onnistumisessa. Vielä parempi, jos sinulla sattuu olemaan video tästä hetkestä tai muusta onnistuneesta suorituksesta. Jos tälläistä onnistumista ei ole, niin luo sellainen päässäsi. Kuvittele, että olet tavoitteessasi ja mieti miltä sen saavuttaminen tuntuu. Itse harrastan tätä, koska mielikuvaharjoitukset ovat erinomainen tapa boostata omaa tekemistä ja yleensä tuon jälkeen on juurikin sellainen ”SOTAAN JA VALLOITTAMAAN MAAILMA!!!” olotila, minkä seurauksena on yleensä erinomaisesti onnistunut treeni.

Ei liian suuria muutoksia kerralla

Etenkin, jos olet aloittanut urheilun tai vaikkappa uuden lajin. Älä pistä kaikkea uusiksi heti ja täytä kalenteria aamusta iltaan treeneillä. Kaikki muutokset elämässä tai elämäntavoissa tulee toteuttaa asteittain ja hallitusti, koska kaikki uusiksi kerralla tyyli ei tuo pysyvää muutosta. Siksi lisää myös niitä treenejä hallitusti. Tuo vuoden vaihde on täydellinen esimerkki siitä, kuinka epäonnistutaan tekemisessä, kun yhdessä yössä kello 23:59-00:01 välillä koko elämä laitetaan uusiksi ja helmikuussa ihmetellään, kun kaikki onkin palannut ennalleen.

Valmentaja tai treenikaveri

Kumpi tahansa, mutta nämä auttavat aivan massiivisesti, jos itseä ei niin motivoi. Tsemppaajia ympärille. Toki tässä on se, että ei saa liikaa rakentaa muiden varaan. Jos treenaa vain kaverin kanssa, niin eihän siinä hommassa ole mitään järkeä, kun treenien onnistuminen riippuu muista. Sisäsyntyinen tekemisen motivaatio on aina paras, mutta ulkoiset avut, kuten valmentaja tai treenikaverit, auttavat. Ja valmentajaksi ja treenikaveriksi käyvät myös esim ryhmäliikuntatuntien muut ihmiset tai vaikkapa se vetäjä. Jokainen hakee valmentajat ja treenikaverit tyylillään.

treenimotivaatio
Takki on täältä ja trikoot löytää täältä.

Tunnista paras treeniaika

Itse olen aamutreenaaja. Energiatasot ovat aamupäivällä ja päivällä korkeimmalla, joten yritän aina saada päätreenin siihen. Toki jos ei ole mahdollista vaikuttaa aikaan, niin sitten ei voi mitään ja muut keinot otetaan käyttöön. Itselläni on kuitenkin tiedossa, että väsynein olen kello 16-18, joten yritän olla ottamatta tärkeitä treenejä tuohon väliin. Kannattaa siis hyväksyä se, millainen on ja alkaa rakentamaan treenejä sen ympärille, eikä väkisin esim muuttaa itseään ilta- tai vaikkapa aamutreenaajaksi.

Lepo

Paras urheilija tai parhaan tuloksen tekijä ei ole hän, kuka treenaa eniten. Paras urheilija on hän, kuka treenaa fiksuiten. Ja tärkeää tässä on lepääminen. Kehittyminen tapahtuu levossa ja jos sitä ei tule, niin suuri osa treenistä menee hukkaan. On erittäin tärkeää niin mielelle sekä kropalle saada lepoa. Jos treenaat paljon ja teet siihen päälle vaikkapa täyttä päivää töitä, niin jossain kohtaa varmasti treenimotivaatio laskee ihan sen takia, että kroppa ei jaksa määräänsä enempää. Siksi kannattaa ottaa lepoa. Itselläni on joka sunnuntai pyhitetty levolle ja voin sanoa, että ilman sitä, en todellakaan jaksaisi saati kehittyisi urheilijana.

Musiikki

Aaaai että musiikki. Kyllä sillä vaan on suuren suuri merkitys, jos niistä omista kuulokkeista on vaikkapa akku loppu. Tottakai treeni tehdään, mutta on siinä ihan eri motivaatio, kun korvissa pauhaa täysillä Queenin Dont stop me now! Itse olen mennyt niinkin pitkälle, että olen suunnitellut erilaisia listoja. On ennen treeniä fiiliksen nostatusta, aamulla sängystä nouseminen boostaamista, treenin aikana pauhaamista ja illalla vielä oma akustinen musiikin lista rauhoittumiseen. Kyllä sillä vaan potkua saa, kun laittaa oman lempi biisin pauhaamaan täysiä samalla, kun pakkaa kamoja treeniin. Siksi musiikista kaikki irti!

Inspiroivat ihmiset ja tilit

Myös sosiaalista mediaa kannattaa hyödyntää mahdollisuuksien mukaan.
Etsi tyypit keneltä saat energiaa, motivaatiota ja ideoita tekemiseen. Itse ainakin innostun todella paljon erilaisista tileistä, jotka jakavat erilaisia treeniliikkeitä. Usein kokeilenkin erilaisia hulluuksia omissa treeneissä (valmentaja muuten kiittää tästä, kun tulee NYT ON PAKKO TESTATA psykooseja itselle). Ota siis somesta hyöty irti!

treenimotivaatio

Mutta siinäpä se! Laittakaa ihmeessä kommentteihin, jos teillä on omia vinkkejä tai niksejä, kuinka treenimotivaatio pysyy ylhäällä. Tässä nyt on oma lista, mikä Toivon mukaan on avuksi! Siispä hyvää, motivoitunutta ja treenin täyteistä viikkoa kaikille!

Ei kommentteja

Saatat pitää myös näistä

8 vinkillä kohti parempaa…

su 6.1.2019

Uusi vuosi ja uudet kujeet! …Not. Aikalailla samoilla vanhoilla… Lue koko kirjoitus

Tehokas treeni salille

ti 31.7.2018

Mitäpäs tässä nyt turhia jorinoimaan, vaan… Lue koko kirjoitus

Olisinpa ammattiurheilija

ma 2.4.2018

Olen yleisurheillut nyt reilut 16 vuotta. Perheenjäseniä ja muutamaa… Lue koko kirjoitus

Kaikkien aikojen luetuimmat

Harmaata

ma 6.1.2014

Harmaata, se on melko kuvaava sana tälle hetkelle ja viimeiselle 1,5… Lue koko kirjoitus

Väärän näköinen…

ti 16.12.2014

Minä painan 70,3kg. Se on lähes kymmenen kiloa enemmän, mitä… Lue koko kirjoitus

I’m sexy and I know it

to 26.6.2014

Moni on varmaan jo nähnyt Iltalehden tekemän uutisoinnin eilisistä… Lue koko kirjoitus