I love my floors.

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2009-12-21
Terve tänne päin taas. Nyt lyhyt referaatti tärkeimmistä meikäläisen viime aikojen tapahtumista.
Treenit sujunut hyvin ja viikon takainen leirikin onnistui moitteettomasti. Viime viikko pidettiin vähän rennompana, mutta sunnuntaina tuli kuitenkin Nellin ja Emman kanssa vedettyä kahdet treenit Pirkkahallissa. Käteen näistä jäi mm. uusi tämän kauden 20m lentävän enkka sekä Erittäin uupuneet/ jumissa olevat jalat. Illalla juostiin 10x200m ja loppuun siihen päälle vielä yks 200m täysiä, joten jalat kiitti taas vaihteeks. Juoksut olisi kyllä voineet tuntua paremmilta, mutta meikäläisen treenin motto oli: ”Määrä korvaa laadun”… vaikka ilmeisesti sen pitäsi olla toisinpäin. Anyway, hyvät treenit kuitenkin tuli vedettyä. Tosin tapaturmasaldo alkaa jälleen kerran olemaan kovassa kovassa nousussa.
Sunnuntain aamutreenissä vedettiin nopeutta ja telinelähtöjä yms. Noh meikäläisellä oli tietenkin aika hyvä fiilis jaloissa, koska melko kevyt viikko treenin kannalta takana joten olo oli ”iskussa”. Juostiin siinä sitten lähtöjä telineistä kolmisin ja Robin muistutteli, että pysykää matalana ja lähtekää terävästi. Tietenkin omistautuneena urheilijana tein työtä käskettyä, mutta se viimenen lähtö lähtikin jo niin terävästi, että minä (ei todellakaan järjellä pilattu yksilö) löin itseäni nyrkillä otsaan  Muistoksi tästä tempauksesta jäi pieni kuhmu… Ja ennen kuin kukaan kysyy, en todellakaan tiedä miten se oli edes mahdollista.
Viimeisin viittaus siihen, että todellakin pitäisi sitä tukan värjäystä harkita tapahtui tänän aamuna: venyttelin olohuoneessa kaikessa rauhassa ja katselin samalla tv:tä. Tein sitten yhden venytyksen, missä jalat nojaavat tv/palkintohyllyä vasten. NOH, tämän palkintohyllyn päällä on Erittäin suuri viherkasvi ERITTÄIN suuressa ruukussa. (Yhteispaino n. 8-10kg) Se viherkasvi on saattanut hieman villiintyä ja suurin osa oksista yms. on ruukun yhdellä puolella (sillä puolella, mikä osoittaa maahan. Ja kasvi siis n. 2m korkeudesa) Venyttelyn aikana ruukku yht´äkkiä heilahtaa uhkaavasti ja alkaa pudota. Minä TIETENKIN erittäin älykkäänä ja suojeluvaistoisena yksilönä siirrän jalan pois ruukun tieltä…. NOT! Aikaa siitä kun ruukku putoaa ja osuu maahan kuluu n.0.5 sec. Tämän aikana minä teen seuraavia päätöksiä: lattiamme on hienoa tummaa puuta, jossa on jo jonkun tietyn henkilön syystä melkoisesti naarmuja…kuka lie tämän henkilö….Se ei kylläkään nyt ole tärkeätä. Tämän kämpän hankimme osittain sen takia, koska allekirjoittanut rakastui tummaan lattiaan. (Ruukku koko ajan lähenee tätä elämääkin arvokkaampaa lattiaa, kun näitä asioita pyörittelen päässäni ja punnitsen eri vaihtoehtoja) Päätös numero yksi: lattiaa on suojeltava keinolla millä hyvänsä…. Mistä päästään seuraavaan päätökseen: Millä sitä suojellaan? Hmm.. vaihtoehtoina voisi olla kädet, mutta jostain syystä ne eivät tunnu hyvältä vaihtoehdolta. Pieni pelko myös siitä etten kerkeisi saamaan käsiä väliin tarpeaksi ajoissa. Plus ruukku tosiaan on ISO joten sormien katkeamis riksi on erittäin todellinen (eikä päätöstä helpota se, että melkein leikkasin vasemman käden etusormen pään melkein poikki tehdessäni ruokaa), eli millä siis suojella lattiaa?? NO JALALLA TIETENKIN! Minä kurottaudun lähemmäs ruukkua sen koko ajan pudotessa kovempaa ja kovempaa kaunista lattiaamme kohti, valkoinen lasi (tai mikä savi lienee) lähestyy ja lähestyy lattiaa satojen kilometrien tuntinopeudella. 30cm ennen lattiaan osumista minä saan juuri ja juuri jalkapöytäni ruukun ja lattian väliin. Ruukku putoaa jalalleni, joka luonnollisesti antaa tämän painosta periksi ja kauniisti siitä räsähtää tälle kallisarvoiselle lattialle tuhannen palasiksi. Siinä sitten kirosanoja lennätellen katselen seuraamuksia ajatukseni kulusta. Eli mitä muistoksi jää? Kipeä, turvonnut ja koko ajan tummentuva oikea jalkapöytä sekä tieto siitä, että yliopistoon ei ainakaan tällä älykkysosamärällä asiaa ole  Mutta mikä tärkeintä! Lattiaan ei jäänyt naarmua <3 ….. Tosin imuroidessani noin tonnia multaa pitkin kämppää saatoin tehdä sellaisen 10cm valkoisen viirun sohvan viereen….
Elikkä tälläistä minulle tänään. Nyt täytyy nousta ja mahdollisesti hakea jonkinlaisia sidetarpeita tähän jalkaan ja käväistä kaupassa ostamassa se blondi hiusväri.
Hyvää ja ennen kaikkea TURVALLISTA joulua ja uutta vuotta kaikille!

Uudempi

Vanhempi