Pyörryttää

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2010-02-03
Hallikausi sitten meikäläisenkin kohdalla avattu.
Valmistautuminen hallikauteen sujuikin hieman niin ja näin. Kiitos viisujen, ei Pirkkahalliin ollut koko viime viikolla asiaa…. ilmeisesti D-halli ei ollut tarpeeksi tilava Eläkeläisten esitystä varten…. mikä sinänsä ihan ymmärrettävää, koska kyllä siihen malliin syntikat saivat kyytiä, että vähintään 10m turvaetäisyys lavan ja yleisön välissä oli välttämätön. Herkisteltyä tuli muistakin syistä kuin harjoittelupaikkojen vähäisyyden takia. Kun reisi alkoi toimia melko moiteettomasti päätti sitten selkä krampata kesken aitatreenin. Onneksi tämä saatiin pian hoidettua, mutta pari viimeisintä viikkoa on sujunut melko rennoissa merkeissä uiden ja suurimmaksi osaksi hapottomien treenien parissa.

Hallikauden aloitus sujui kuitenkin melko moitteettomasti. Se on uskomatonta vaikka edellisestä kisasta on alle 6kk niin sitä totaalisesti unohtaa koko ”kisatapahtuman”. Tuntui taas vaihteeksi ettei ole juossut kilpaa moneen vuoteen ja että ei ole urheilija ollenkaan. Onnekseni kyllä se, että on urheilija, palasi melko nopeasti mieleen, mikä on suht suvaittavaa ottaen huomioon, että kisakausi on alkanut. Myös monet muut mukavat kauan sitten unohdetut olotilat palasivat nopeasti kentälle päästyäni mieleen. Mm se, että vaikka KUINKA usein kävisi vessassa ja olisi aivan varma, että mitään kiinteää/nestemäistä/mitään siltä väliltä EI VOI ENÄÄ TULLA ULOS, sitä on silti jatkuva vessahätä. Kaikki jotka ovat yhtään jännitysherkkiä tai ovat koskaan osallistuneet 200m< matkoihin, ymmärtävät varmasti tämän tunteen. Oikein mukava fiilis… sen muun tunteiden vuoristoradan lisäksi. Sitä miettii läpi kaikki pahimmat asiat mitä juoksun aikana voi tapahtua, ja ne vielä pahemmat asiat mitä ei voisi edes kuvitella tapahtuvan juoksun aikana, kaikki maailman tekosyyt miksi juoksu ei kulje, luulee oksentavansa….luulee pyörtyvänsä… ja vielä mukavampi; TOIVOO pyörtyvänsä. Ja tietenkin kaikki muut itsetuhoiset ajatukset tältä väliltä. Nämä kaikki tunteet tosin helpottavat, kun juoksuja tulee ennemmän alle ja myös matkan pituus vaikutaa ainakin itseni kohdalla tunnetiloihin.

Mutta itse juoksuun. Juoksu kulki suunnitellusti, aidat osuivat kohdalleen ja kaikin puolin meni ihan hyvin. (Lukuun ottamatta pieniä urheilupuku ongelmia) Ajasta kuitenkin vielä olisi nipistämisen varaa, koska aidat osuivat tosiaan melko hyvin, niin ensi kisassa olisi edessä ainakin yksi aitaväli lisää 15 askeleella ja toivottavasti hieman kovempi loppu, koska allekirjoittanut tuppaa hieman löysäilemään viimeisen aidan jälkeen vaikka matkaa kuitenkin 45m vielä jäljellä… ja viime kisassa hieman saatoin taas lipsahtaa… Robinilta tuli äreää palautetta . 60 meni ihan jees, jäin enkasta jonkin verran, mutta se kovin terävyys taisi jäädä aitojen jälkeen vain toiveeksi, olin kyllä tosin odottanut parempaa aikaa huimioiden, että edellisvuonna juoksin molemmat lajit kovempaa ja kunto oli kuitenkin huonompi ja samoin nopeus. Lauantaina sitten Tähtienkisat edessä ja siellä Toivon mukaan Emman kkk on historiaa :]

Uudempi

Vanhempi