Traumoja

Yleinen | keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

2010-03-16
Ensimmäiset 1.5 viikkoa sitten treeniä takana. Ja vieläpä ihan mukavat sellaiset. Tähän kahteen viikkoon mahtuu 1 leiri, NOLLA tapaturmaa, 2 laskettelureissua, n.20 tuntia treeniä, tuhansia vatsalihasliikkeitä, ensimmäinen avantouinti 10 vuoteen sekä kolme tämän vuoden ensimmäistä ulkolenkkiä.

Elikkä siis leiri meni oikein mukavasti. Leirin veti Petra Stenman (kaikki, jotka eivät tiedä, hän on kovan luokan 400m ex-aituri) ja hänellä olikin paljon kaikkia uusia juttuja näytettävänä. Sain mm. uuden vedenkestävän tekosyyn jos juoksu ei joskus kulje; meikäläisellä on kuulemma pieni sydän. Tällähän ei siis tarkoiteta sillä lailla pientä sydäntä ettei rakkautta riitä (koska sitähän piisaa ) vaan nimenomaan ihan fyysisesti pientä sydäntä. Tätä ajatusta tukee mm. se, että sykkeet tuppaa nouseen kävellessäkin 130 ja ylikunnosta ei kyse voi olla.

Meillä oli leirillä sellanen treeni, jossa juostiin 2x4x400m kävely/hölkkä palautuksella ja sykkeen piti minuutin kävelyn jälkeen itselläni olla 135-140… Se on aina mukava huomata, että oma valmentaja on tukena ja turvana kovissa paikoissa. Robinin reaktio tähän oli räkänen nauru sekä kommentti, että mähän joudun käveleen sen 400m että se syke laskee. Kiitos uskosta. Ei siinä, kyllähän se melkein paikkansa pitää, tästäkin hyvänä esimerkkinä se, että Robin tuli juoksemaan viimeset pari vetoo mukana ja meni NELLIN mukaan MUN edessä = nopeempaa vauhtia… Kyllä se kohentaa mukavasti itsetuntoo. Noh, mutta ehkä parin vuoden terapialla näistäkin vielä yli päästään.

Uusina kujeina omassa treenaamisessani vielä se lisä, että nyt jokaisessa päivärutiinissa on illalla lisänä lihaskuntoa johon kuuluu vatsoja, selkiä, punnerruksia, lantio liikkeitä, takareisiä, pakaroita sekä kylkiä. Tätä jatkuu nyt ainakin näillä näkymin Portugalin leiriin asti ja vielä sen aikana. Syy= että kehtaa juosta siellä Portugalissa shortseissa ja topissa… ja vähän vähemmän pinnallinen syy; keskivartalo on liian heikko.

Mukava kyllä huomata, että motivaatio ja kunto on ihan eri tasossa, mitä on ollut moneen vuoteen. Tänä vuonna en ole vielä kertaakaan sairastanu *kop kop* mikä on ensimmäinen kerta kolmeen vuoteen, niin vaikuttaa aika paljon molempiin. Myös ruokavalion muutos on tuonut lisää energiaa tekemiseen. Muutenkin pitkästä aikaa tuntuu, että pää on oikeesti mukana tässä koko hommassa. Robinillekin sanoin kun leiriltä tultiin, että ensimmäinen kerta moneen vuoteen, kun tuntuu etten ihan täysin ilman aseita leijonien sekaan juokse, vaan jopa voin vähän pistää hanttiin tänä vuonna.

Eli toivottavasti tätä nyt jatkuu ja kaikki sujuu hyvin. Tapaturmatkin tuntuu jo olevan takana päin, tästä todisteena jo KAKSI laskettelureissua ILMAN tapaturmia (kaatumisia kyllä tuli enemmän kun tarpeeks, mutta mikään ei mennyt rikki) Ja kaikille uteliaille, kyllä se lautailu kakkoslajina pysyy, vaikka kohta meikä ihan ammattilaisesta menis ;D…. Jos miinustetaan se aika minkä vietän turvallani/pyllyläni siellä mäessä.

Lisää päivityksiä sitten parin viikon päästä, jolloin jo toinen leiri takana ja toivottavasti miljoonia vatsalihaksia tehtynä!

Vanhempi