Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeMatkapäiväkirja
Arki | torstai 22. marraskuuta 2012
Kan Kan KANARIA! Tärkeimpänä näin alkuun; älkää huoliko, jokaisesta ostoksesta on kuitit otettu, joten verorahaa kilisee kyllä kassaan! Kyllä ne vielä joku päivä Suomeen asti eksyvät… ehkä. Asiaan.
Meikäläisellä on nyt reilu viikko takana reissua täällä Espanjan maalla, joka tunnetaan myös nimellä Kanaria ja matkaseurana on toiminut Lotta Harala.
En oikein tiennyt, mitä odottaa säältä täällä, joten pakkasin hieman laidasta laitaan vaatteita. Varauduin pahimpaankin, joten otin myös miljoonien toppien ja shortsien joukkoon sadetakin ja muuta ikävää rompetta, tosin pipo ja hanskat jäivät kyllä tällä kertaa kotiin. Omassa päässäni jos puhutaan +23-25 asteesta, tulee auttamatta mieleen Suomen kesä, joten kyllähän niihin viileämpiinkin ilmoihin oli vain varauduttava. Onnekseni varautuminen pahimpaan on ollut täysin turhaa! *Koputan omaa päätäni* Suurimmat ongelmat sään suhteen ovat olleet luokkaa; aurinko häikäisee reeneissä, altaan vesi on liian lämmintä palautteluun ja aurinkorasva ei ole tarpeeksi tehokasta. Eli ei valittamista!
Majotus on myös kunnossa. Tosin hieman ehkä liioiteltua oli suuresti netissä mainostettu ”Erittäin hyvin varusteltu minikeittiö”. Liesi kyllä löytyi ja pienen pieni jääkaappi, mutta siihen se sitten jäi.
Toimeliaina plikkoina menimme respaan sille kuuluisalle ”Ai sa olet Carlos Santana” –äijälle esittämään toiveen, josko olisi mahdollista saada mikro ja kahvinkeitin. Kyllähän sellaiset sitten seuraavana päivänä ilmestyivät kämpille. Aamut helpottuivat kerta heitolla huomattavasti, kun saa tuon kahvikupin. Lumevaikutus piristeenä on korvaamaton.
Hieman ehkä jouduimme tekemään kompromisseja säilytyksen suhteen. Täkäläiset eivät ilmeisesti omista sen suuremmin vaatteita tai muuten vaan eivät käytä kaappeja, mutta kaappitilaa on sen verran vähän, että täytyi ryhtyä luovaksi. Hyllyt ja muun muassa silityslauta ovat nyt säilytyskäytössä. Siivoojalla on ollut hauskaa.
Meikäläinen on kyllä luotu tähän leirielämään. En tiedä onko se sitten surullista vai ei, mutta kyllä se on vaan hienoa, kun päivät on aikataulutettuja ja illalla 9 aikaan on jo aivan unessa. Rytmi on melkoisen sotilaallista: Aamulla herätys kello 8, siitä pienelle reippailulle. Sen jälkeen aamupala, joka on joka aamu samanlainen, munakas, leipää ja jugurttia. Vermeet niskaan ja pariksi tunniksi harjoittelemaan. Siitä takaisin hotellille syömään ja hieman löhöilyä altaalla tai huoneessa. Taas syömään jotain pientä ja sitten treenaamaan uudestaan pariksi tunniksi. Sen jälkeen takaisin hotellille syömään, hieman yleistä oloilua ja kello 10 sänkyyn. Ah tätä ihanuutta.
Reenattua tulee aika lailla se 4 tuntia joka päivä. Mutta onhan täällä tietenkin pari lepopäivääkin ollut. Silloin ei saa reenata. Oikeastaan melkeinpä mitään ei tehdä. Päivä koostuu altaalla makoilusta (mutta ei koko päivää) lukemisesta ja yleisestä oleskelusta. Niin ja hieman huoltoa on tehtävä. Vinkkinä vielä tässä kohtaa! En kyllä suosittele kovinkaan lämpimästi kenellekään tätä treenipaikaksi. Kentät ovat kyllä parhaat päivänsä nähneet. Ainakin täällä paikassa. Hieman samaa fiilistä kuin laittaisi piikkarit jalkaan ja lähtisi juoksemaan asfaltille. Paitsi, että asfalttiin ne piikkarit jopa saattaisivat upotakin. Täällä ei toivoakaan, että uppoaisivat kenttään.
Mutta loistava rannat täällä on! Hiekka on niin kovaa, että voi juosta oikeasti myös kovia vetoja ja suhteellisen rauhallista on ollut silloin kun treenimme olemme siellä tehneet. Mitä nyt muutama kymmenkunta turistia yleensä jää ihmettelemään ja ottamaan kuvia kun siellä reenataan. Tosin se oikean rantapätkän löytäminen ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa.
Lähdimme Lotan kanssa etsimään tätä hyvää rantaa toisena päivänä, ilman onnea. Mutta nudistirannan kyllä löysimme! Oli jo ihan uusissa stratosfääreissä tuo epämukavuuden tunne. Ja voin sanoa, että nyt ei puhuttu mistään sadasta ykisttäisestä ihmisestä vaan määrät olivat luokkaa 700-1000. Ei sitä joka päivä pelkää juoksevansa jonkun paljasta takapuolta päin… tai johonkin vielä pahempaan. Lentopallossahan menee joskus joukkueiden jako ”skins” ja ”shirts” –meiningillä, niin täällä kyllä joukkueet painottuivat sarjaan ”skins”. Ei menty uudestaan sinne lenkille. Niin ja rantakuvia ei ihan hirveästi tänne kyllä tule. Pahoittelut.
Mutta onneksi altaallakin on ihan mukavaa oleskella!
Muchos gracias, adiós!
Avainsanat: leirillä, yleisurheilu
Uudempi
← Matkapäiväkirja osa 2Vanhempi
Olipa kerran… →Saatat myös pitää
Videoblogia: treenileiri…
su 14.4.2019
Jahas täällä blogin puolella on ollut hivenen hiljaiseloa, mutta… Lue koko kirjoitusTavira ja Pego do Inferno
ti 22.5.2018
Tuli tuossa Portugalin leirillä sellainen facepalm, että oksat pois.… Lue koko kirjoitusTaudista tautiin
to 3.5.2018
Portugaliin ja sen lämpöön on saavuttu jo toistamiseen kuluneen… Lue koko kirjoitus
Mukava kuulla kuulumisia sieltä hieman toiselta puolelta Eurooppaa. Voin kyllä hyvin samaistua näihin juttuihin, sillä itsellekin tuollaiset aikataulutetut päivät täynnä treeniä olisivat kuin unelmien täyttymys! 🙂
Kovasti mieli tekisi myös tuollaiselle treenileirille joku päivä, mutta minun kohdallani se ei taida olla mahdollista. 🙂 Hyviä treenipäiviä sinne Kanarialle!
PS. Rantakuvia odotellessa. 😛 🙂
Joo oli kyllä ihanaa treenata siellä ja ihan mukavasti treenit menivät 🙂 ! Pieniä vaivoja tuli, mutta ei mitään mitä burana ei hoitaisi pois ja hetken lepo.
Sieltä rannalta ei kyllä kukaan kuvia tahtois nähdä 😀 !
Jaa tästäkin päivityksestä löytyi vielä märkä bikinikuva
Montakohan näitä vielä löytyis, jos jaksaisin selailla?
Liittyykö nää bikinikuvat altaalla jotenkin 400m aitoihin – vai yritätkö vain myydä itseäsi sponsoroinnin / julkisuuden suuntaan juuri sillä minkä esille nostamisesta lehtiä kritisoit – eli urheilijan seksuaalisuudella?
Joo oothan sä joo ihan söpö, mutta on se nyt vähän tekopyhää valittaa sellaisen asian julkisuudesta jota selvästi itsekin ajaa julkisuuteen.
Nyt on kyllä pakko sanoa, että propsit vaivannäöstä ja siitä kaikesta ”rakentavaan palautteeseen” ”oikeuttavien” asioiden löytämisestä 😀 Taisi jonkin verran kierroksia tulla. Oletan, että olet sama kirjoittaja kuin 2/1 ja jokin Im sexy and I know it kommentointi oli sinun. Vastaan nyt joka tapauksessa tänne. Tämä on oma blogin, kirjoitan tänne asioista, mistä itse haluan. Elämääni kuuluu treeniä, kilpailua, kilpaurheilua, mutta myös se kaikki muukin arki yhtä lailla, mitä tänne tahdon laittaa. Kyllä myös rannalla saatan käydä ja jokunen bikinikuva tänne on eksynyt. Itseäni ei kiinnosta kirjoittaa tänne pelkästään treeneistä ja harjoituksista (joissa muuten niissäkin mentäisiin niillä sinun mielestäsi varmasti liian pienillä vaatteilla) Kuten kirjoitin jo jollekin kommentoijalle: Iltalehti: yksi suomen suurin media, on hyvin eri, kuin itse kirjoittama blogi. Minä hallinnoin, minä otan kuvat, valitsen ne millaisina ja missä yhteyksissä ne julkaistaan omilla ehdoillani. IL:ssä tämä ei toteudu. Myöskin medialla on jokin vastuu siitä, mitä ja miten he tiettyjä asioita julkaisevat ja alinpana ovat kunnianloukkaukset. Jos samanlainen juttu olisi julkaistu jonkun nettisivuilla, olisi siitä varmasti ilmoitettu poliisille. Sitä paitsi, ei kaikilla kuvissa olevilla urheilijoilla ole blogia eli jos yksi kirjoittaa blogia (esim minä itse) ja julkaisee ”sopimattomia” kuvia, niin oikeuttaako se siihen että koko lajin missä on tuhansia ja tuhansia naisurheilijoita saa kuvata IL:n tyylillä vain, koska yksi urheilija on ”sopimattomia” kuvia blogissaan julkaissut?
Seksuaalisuus on täydellisen ok, sitä en kiellä, enkä ole missään kohtaa niin väittänyt, vaikka kovasti yrität sitä hakea, että olisin. Se on omaa väärinkäsitystäsi. En edes kiellä, että seksi myy enkä sano, että se on se syvin synti, en todella. Se, että tehdään urheilu-uutinen missä on lähikuvia urheilijoiden takapuolista ei ole enää omasta mielestäni seksuaalisuutta, se on halventamista. Siihen päälle, että se ei liity mitenkään urheiluun. Jutun pointti oli jossain aivan muualla, kuin siinä, että seksuaalisuus ei ole ok vaan kirjoituksessa pyrin tuomaan laaja-alaisemman katseen tällaisesta uutisoinnista, miten se vaikuttaa urheilijoihin, nuoriin naisiin ja miksi naistenurheilussa ulkonäkö on usein se pääpointti.