Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeOlipa kerran…
Kolumni | perjantai 16. marraskuuta 2012
Olipa kerran eräs tyttö. Tämä tyttö syntyi pohjoiseen lumeen ja kylmään vuonna 1987. Urheilu oli aina lähellä tytön sydäntä, yleisurheilu ylitse muiden. Kuitenkaan tuloksia ei nuorempana tullut. Mistä lie johtuu. Töitä tehtiin ja tehtiin, mutta juoksu ei kulkenut. Syytä ei oikein kukaan tähän tiennyt. Harjoituksia vedettin paljon ja ne tehtiin kovaa.
Mitä tehdä? Tätäkö tämä urheilu sitten on.
Monen vuoden uurastuksen jälkeen tämä tyttö teki päätöksen; nyt saa riittää. Vaikka kuinka panostan, mikään ei onnistu. Tulokset ovat junnanneet paikoillaan vaikka kuinka kauan ja mikä pahempaa, heikkenivät joissain lajeissa. Ehkä nyt se ura alkaa olemaan jo tässä. Ehkä tästä tytöstä ei vain ole yleisurheilijaksi. Kaikista siihen ei ole. Mutta… kokeillaan nyt vielä yksi vuosi, yksi vuosi lisää. Ehkä tämä vielä tästä lähtee. Yhden vuoden vielä yritän painaa yksin ilman valmentajaa omilla ohjelmillani. Yksi vuosi vielä mennään.
Tästä päätöksestä on nyt jo useampi vuosi. Tämä tyttö on Elisa Leinonen. Suomalainen 100m aitajuoksija.
Elisa on voittanut kultaa Kalevan kisoissa 100m aidoissa vuonna 2011 ja ollut hopealla vuosina 2010 sekä 2012. Ruotsi Suomi maaottelussa on oltu jo parikin kertaa ja viime vuonna Helsingin Em-kilpailuissa tuli uusi upea ennätys 13.29 joka oikeutti sijaan 19. Suomen ennätys on vain muutamien hassujen sadasosien päässä. Kaikilla mittapuilla mitattuna todella kova plikka kyseessä ja ehdottomasti yksi omia idolejani. Tulokset ovat parantuneet viimeisten viiden vuoden aikana joka ikinen vuosi.
Elisa ei ole yhtenäkään vuotena mahtunut mihinkään Sul:in ryhmään. Aina on ollut jokin selitys. Kovien taisteluiden jälkeen yhtenä vuotena jotain pientä tukea tuli. Kyseessä on urheilija joka todellakin elää sillä opintotuella. Sponsoreita ei ole, joten nämä liiton tuet ovat todella isossa osassa. Tai olisivat jos niitä saisi.
Tänäkään vuonna ryhmiin ei ole asiaa. Ehkä hän ei vain ollut tarpeeksi hyvä? Ehkä näin, mutta se ei selitä sitä, miksi heikommilla ajoilla on samasta lajista urheilijoita tuen piirissä. Ai niin, he ovat pari vuotta nuorempia. Totta, eihän aikuisia aikuisten ryhmään haluta. Hulluahan se olisi tukea yli 24-vuotiasta urheilijaa, jolla on jo toinen jalka haudassa! Hullua.
Elisa on uskomaton urheilija ja se todellinen inspiraatio, ainakin itselleni. Kävelevä todiste siitä, että korkealle pääsee myös myöhemmällä iällä, olematta ihmenuori jo lapsesta lähtien. Hymy irtoaa aina kisoissa ja tsemppaushuudot ovat vähintäänkin samoilla volyymeillä kuin omani. Olivat kannustettavat urheilijat sitten sillä samalla viivalla hänen kanssaan tai toisella puolella kenttää, sillä ei ole väliä.
Elisa, voin puhua nyt monien muidenkin suulla kun sanon: Sä pystyt mihin tahansa ja me kaikki muut kyllä uskotaan suhun.
Avainsanat: ihmisiä, kilpaurheilu, yleisurheilu
Uudempi
← MatkapäiväkirjaVanhempi
Suomi, sisu ja perkele →Saatat myös pitää
Painimassa
su 12.4.2015
HUH HUH! Se on ehkä päälimmäisin fiilis, mikä jäi tuosta… Lue koko kirjoitusAki Linnanahde…
ma 9.3.2015
Aki Linnanahde on tehnyt pitkää uraa radiossa sekä televisiossa.… Lue koko kirjoitusUrheilujätkä Esko…
su 8.2.2015
Jos ”normaalille suomalaiselle” olisi oma muotti ja sanotaan,… Lue koko kirjoitus
Melekeen tippa tullee linssiin! Tutkin noita valintoja niin Team Finlandinkin valinnoissa on kyseenalaisia valintoja jos pohjana käytetään IAAF:n vuositilastoja, eikä naamakerrointa. Urheilijoiden nimet vaihtuisivat jonkin verran.
Mielestäni aikuisten ryhmiin pitäisi ensisijaisesti valita vain aikuisten rankingin perusteella.
Eipä alkanut kummoisesti uuden huippu-urheilujohtajan pesti!
Juurikin näin. Omasta mielestäni aikuisten ryhmiin pitäisi pääsääntöisesti valita aikuisia ja aikuisten rankingiä pitäisi käyttää kaikille. Ikävä kyllä tuo naamakerroin on Sul:issa suhteellisen tärkeä asia.
Olihan tämä hieman odotettavissa. Kauhea höpötys muutoksista ja uusista tuulista, mutta todellisuudessa mitään ei tapahdu. Paitsi, että tukiurheilijoiden määrä laskee nopeammin kuin Talvivaaran osakkeet.
Tämä Elisan tarina on kyllä todella hieno, ei voi muuta kuin arvostaa kaikkia asialleen omistautuneita ja kaikkensa antavia urheilijoita!
Muutenkin todella hienoja tekstejä kirjoittelet tänne blogiisi, on ilo seurata ehdottomasti. Lisäksi sun teksteistä näkyy se, että ne kirjoitetaan sydämellä ja rohkeasti. Jatka ehdottomasti samaan malliin, samalla asenteella niin bloggaamIsta kuin urheilua, ei oo mitään estettä ettei susta tulisi huippuhyvää olympiaurheilijaa.
Mulla itselläni on parhaillaan yksi urheiluaiheinen kirjoitusprojekti menossa, ja saan sun teksteistä valtavasti inspiraatiota ja rohkeutta omaankin kirjoittamiseen! Vaikutat todella mielenkiintoiselta ja rohkealta ihmiseltä. Tsemppiä harjoitteluun! Terveisin eräs innokas 17 v penkkiurheilija 😀
Elisankin kaltaisia urheilijoita on monia, ainakin itse tunnen useita. He antavat kaikkensa lajilleen, joskus se tuo tulosta joskus ei. Kyllä tätä hommaa tehdään todellakin sillä sydämellä.
Kiitos kehuista 🙂 Ihana kuulla. Ja hyvä, että näkyy läpi se, että ihan sydämestä nämä tekstit tulevat. Samalla meiningillä kyllä olen ajatellut ihan loppuun asti mennä. Toivottavasti meikäläisestäkin tulee sellainen inspiraatiotarina vielä joskus jollekin.
Ja kiitos tsempistä! Kovin otettu olen muutenkin koko kommentistasi 🙂
Sullilla oli naisprojekti menossa ja jotain palkintojakin tuli siitä.
Miten tuo projekti nyt näkyy?
Ja jos katsoo Nooran lajien kehitysta(400m + 400m aj + 4 x 400m),niin huippuaskelin menivät nämä lajit eteenpäin Petran hienolla panostuksella.
Eipä sitäkään mitenkään huomaa.
Naisprojekti on vielä toiminnassa. Muun muassa sen kautta erilaisia leiritys mahdollisuuksia tulee. Nämä eivät tietenkään ilmaisia ole, mutta suhteellisen halpoja kuitenkin.
Kyllä Petra vei ihan uusille ulottuvuuksille naisten 400m ja 400m aidat. Nyt vaan saa nähdä palkkaako Sul häntä ensi vuodeksi takaisin. Kun katsoo Sul:in toimintaa muissa tapauksissa alkaa kyllä hieman pelottamaan, että Petra saatetaan jopa jäättää palkkauksen ulkopuolelle. Joka menee kyllä sinne ”Ei voi olla totta” -sarjaan.