Elämää ilman urheilua

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Nyt on viikko sitten täydellistä olemattomuutta takana. Toki tällä olemattomuudella tarkoitan treenaamattomuutta. Vaikka itse sanonkin, niin pienoinen ylpeydenpistos tuli eilen. Viikon verran pakkolomaa takana ja pää on kestänyt kiitettävän hyvin. Sen suurempia hajoamisia ei ole tullut ja kertaakaan en ole lipsunut tästä absolutismista. Kertaakaan en ole nyyhkyttänyt lenkkarit kädessä ikkunasta samalla säteilevässä auringonpaisteessa kylpien ja kiroten treenikieltoa ja tehottomaa immuniteettiä. En kertaakaan, oikeasti, tämä oli oletusarvo itselläni, että näin tulisi tapahtumaan, mutta toistaiseksi kyyneleet ovat pysyneet silmissä.

Tosin kovempi tauti tämä mykoplasma  on kuin mitä luulin. Vaikka olo on jo ihan hyvä, niin silti yleiskunto on hiukan huonossa jamassa ja en tiedä johtuuko antibiooteista vai mistä, mutta lämmönsäätely kropassa on aivan sekaisin. Olenkin aloittanut kotona omat jalkakylvyt teemalla: ”Kun villasukat eivät yksinkertaisesti riitä”

Tosin tuossa kylvyssä suurin osa ajasta menee siihen kun uittelen varpaita veteen ja nostan ne sitten kiljuen pois, koska vesi on liian kuumaa. Tätä rituaalia jatkuu sen 3-4 minuuttia kunnes veden lämpötila on laskenut tai varpaiden noussut, siihen että voin jalat sinne ilman suurempia kipuja upottaa.

Nyt näin täydellisestä olemattomuudesta nauttiessa, sitä alkaa myös  ymmärtämään kun ihmiset kyselevät; ”Miten sulla on aikaa treenata ja tehdä tota ja tota ja tota?” Vaikka viikkoihin on tullut se reilu kymmenen tuntia aikaa lisää, niin silti sitä aikaa on välillä uskomattoman vähän. Toki nyt kun aikaa ei kulu treenaamiseen, niin hommia onkin sitten täysillä painettu tuolla koulun puolella.


Pääsin myös pelleilemään kameran eteen kun vihdoinkin otettiin myös allekirjoittaneen kuvat firman nettisivuja varten. Kuvassa sai käyttää omaa taiteellista näkemystään, joten luonnollisesti kiljuen hyppien toin piikkarit mukanani kuvaan. 

Koneella on myös vietetty paljon aikaa. Suurin osa hyödyllisiä töitä tehden…. ok ainakin 50/50 tilanne hyödyn ja huvin kanssa… melkein.
Lisäksi sitä on myös ihan ihmistenkin ilmoille päässyt muun muassa kaksien synttärijuhlien muodossa.

Oli niin mielettömän hieno kakku, että piti ihan kuva ottaa. Ilmaisen vinkin myös tässä kaikille annan: Vaikka kuinka gluteeniton on ja ei saa syödä ruokia, joissa sitä vehnää piilee, niin ei myös kovinkaan suositeltavaa ole haistella yleisesti niitä herkullisen näköisiä kiellettyjä hedelmiä. Etenkään huoneessa, joka on täynnä enemmän tai vähemmän tuntemattomia ihmisiä. Loistava ensivaikutelma: Check! Myös siihen samaiseen muistilistaan on hyvä merkitä, että tarkista myös hieman ennen juhliin menoa ajankohta, jolloin juhlat alkavat ettet sitten sinne pöllähdä kaksi tuntia liian myöhään. Myös hyvä tarkistaa kenen synttäreille sitä on menossa, ettei onnittele ovilla väärää henkilöä. Kaikki hyviä muistisääntöjä tulevaisuudelle.

Sunnuntaina tuli myös todellinen Tampere sight seeing päivä tehtyä. Ensin käytiin muutaman mutkan kautta syömässä synttärien kunniaksi (oli synttärien täyteinen viikonloppu) ja siitä mentiinkin Pyynikin näkötornille munkkikahville. Tosin itse otin teetä ja muffinsin, mutta muffinsitee ei kuulosta niin mukavalta kuin munkkikahvi.

Siinähän sitä onkin. Tämä viikko on vielä täydempi kuin edellinen, en ymmärrä kyllä miten, mutta onpahan nyt ja lauantaina onkin lähtö Italian lämpöön! Tosin lämpöön voi olla melkoinen termin venytys, koska kuulemma siellä on 11 astetta lämpöä, joten etelän leiristä ei ilmaston perusteella voi kyllä puhua.

Nyt sen suuremmat analyysit elämästä ilman urheilua saavat jäädä odottamaan, koska järjen juoksu on samaa luokkaa kuin telineistä lähtö (kaikilla mittapuilla hidasta) ja silmät aloittivat omatoimisesti nukkumisen noin 15 minuuttia sitten. Taidankin tästä pikku hiljaa seurata silmien esimerkkiä!

Uudempi

←

Vanhempi

→