Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeOikein syömisen sietämätön vaikeus
Kolumni | sunnuntai 10. maaliskuuta 2013
Peruna on huonosta, vehnä on epäterveellistä, voissa on liikaa rasvaa, margariinissa ei tarpeeksi, maito aiheuttaa allergiaa, soija sekoittaa vatsahappoja, papu pierettää, kananmunissa on kolesterolia, sokeri on pahasta, banaani ei ole terveellistä… mikään ei ole hyvin.
Ruokaluennoilla on tullut istuttua ”muutaman” kerran elämäni aikana. Lähes kaikkien ruoka-aineiden kohdalla on joku joskus sanonut: ”Se ei ole terveellistä”. Mikään ei ole terveellistä, kaikki on pahasta. Niin paitsi, että peruna on hyvää, vehnä auttaa jaksamaan, voi pitää aivot kunnossa, margariini pitää laihana, maidossa on proteiinia, soijassa vielä enemmän, papu… noh se pierettää edelleen, kananmunat ovat hyväksi, sokerista saa nopeaa energiaa ja banaani on loistava välipala… vai oliko se vain apinoiden kohdalla? Kaikki on kuultu.
Urheilijoiden ruokavaliot ovat nousseet viime viikolla tapetille. Karrikoidusti kaikki syövät päin h*******. Paitsi sitten ne, jotka eivät syö. Terveellisestä ruoasta on miljoona eri kuppikuntaa. Kaikki kailottavat, että tämä on hyvästä, tämä on oikein, näin se kuuluu tehdä. Vähemmästäkin se pää menee sekaisin.
Itse olen alkanut oppimaan vihdoinkin, mikä omalle kropalle sopii. Surullista on, että se, mikä omalle kropalleni sopii, on suuresti ristiriidassa sen kanssa, mitä esimerkiksi urheilijoiden ravinto-oppaissa neuvotaan. Tämän asian nosti tapetille ensimmäisenä Sami Sundvik.
Luettuani hänen kirjoituksensa, aloin sitten itsekin asiaa pohtimaan. Toki näin naiivina ihmisenä sitä voisi ajatella, että eivät sponsorit pääse vaikuttamaan sellaiseen asiaan kuin ravintovalmennukseen. Rahallahan ei tunnetusti ole valtaa. Mitäs sitten tehdään, kun ei voi luottaa edes ravinto-oppaisiin, joita leireiltä ”ammattilaisilta” saa. No sanokaapa se. Oma neuvoni on: Kokeilemalla se selviää.
Onneksi niinkin kinkkisessä asiassa, kuin oikeanlaisessa ruoassa, on myös muutama kulmakivi, joka ei koskaan muutu. Hedelmät ja vihannekset ovat hyvästä, vettä kannattaa juoda ja… niin. Siinähän ne absoluuttiset totuudet alkavatkin olemaan. Kun lisää mielipiteitä jakaa, siitä mikä on hyväksi, niin alkaakin niitä erimielisyyksiä tulemaan.
Mutta kuten jo sanoin, niin testatkaa itse, kyllä sen melko nopeasti huomaa, mikä omalle kropalle sopii. Itse toki huudan yhden asian puolesta; gluteenin jättäminen. Tässäkin kannattaa käyttää omaa harkintakykyä, mutta omalla kohdallani se teki todella paljon. Nyt uusimpana testiin on mennyt myös maidon poistaminen ruokavaliosta, joka sekin on tähän asti tuonut ihan hyviä tuloksia.
Itselleni suurin gluteenin lähde oli ehdottomasti pasta. Koska lajissani kulutus on melkoista ja hiilihydraatteja on saatava paljon, joten pastalla oli suuri rooli ruokavaliossani. Sen poistaminen toi luonnollisesti aluksi hieman ongelmia.
Ensinnäkin pasta oli hyvää, hieman harmitti. Vieläkin kuola alkaa valua, kun pasta carbonaraa ajattelen, mutta minkäs teet. Toiseksi se oli omasta mielestäni loistava hiilihydraattien lähde ja kolmanneksi sitä oli helppoa saada ympäri maailmaa, mistä tahansa. Luopuminen oli siis hieman haikeaa, mutta siitä haikeudestaan huolimatta ehdottomasti sen arvoista.
Uusi gluteeniton elämäni ei tosin aina sieltä helpoimmasta päästä ole ollut. Kuten sanoin, kulutus on lajissani melkoista ja säästöliekillä menemisellä on lähes katastrofaaliset seuraukset. Mistä siis saan korvaajat entiselle ykköstykilleni?
Onnekseni korvaajat löytyivät.
Tosin pelkkää ruusuilla tanssimista ei tuo uusi ruokavalio aina ole ollut. Ajatus oli aluksi ”opettaa” kroppa olemaan vähägluteenisella ruokavaliolla, mutta tämäkin suunnitelma meni uusiksi. Söin tuossa hetki sitten pakon sanelemana kaksi viikkoa ruisleipää. Tässä ajassa kroppa keräsi kilon verran nestettä ja maha turposi siihen noin kolmannella kuulla raskaana ulkomuotoon. Ja jos nuo eivät ole jo tarpeeksi pahoja, niin ruoka ei enää imeytynyt kunnolla. Itselläni siis vähägluteeninen ruokavalio ei onnistu, sen on oltava gluteenitonta, koska muuten elimistö reagoi melko rajustikin. Ruisleivän syömisen aloitettuani ilmestyi kroppaan myös mysteerinen ihottuma, joka alkoi onnekseni tekemään lähtöään, kun gluteeni poistui taas kokonaan ruokavaliosta. Itselleni siis gluteeniton on ehdoton kulmakivi.
Muitakin kulmakiviä omassa ruokavaliossani on ja yksi niistä on kananmunat. Niitä menee vähintään se kolme päivässä ja niistä en luovu. Elämä alkaa muutenkin olemaan tarpeeksi hankalaa, kun lähtee ensin gluteeni ja nyt maitokin ollaan potkimassa ulos, joten kanamunat ovat ja pysyvät!
Silti, oikein syöminen, kyllä se välillä tuntuu olevan kinkkinen juttu. Propagandaa tulee ovista ja ikkunoista. Nykytrendit tuntien, niin eiköhän kohta myös nuo yllä mainitut ohjeet, jossain tuomita vääriksi. Mutta, oman kropan kuitenkin tuntee itse parhaiten, joten kokeilemallahan se selviää, kuten niin moni muukin asia.
Yksi absoluuttinen totuus kuitenkin on: papu pierettää… edelleen.
Avainsanat: gluteeniton ruokavalio, rasvanpoltto
Uudempi
← Elämää ilman urheiluaVanhempi
Mykoplasma →Saatat myös pitää
Syötkö liikaa proteiinia?
to 5.9.2019
Proteiinipuuro, proteiinisuklaa, proteiinirahka, proteiinijuoma ja… Lue koko kirjoitusKulutus treenipäivä vs…
su 12.5.2019
En tiedä onko ruudun sillä puolella tämän kanssa ongelmia, mutta… Lue koko kirjoitusTerveellinen välipala…
ma 22.4.2019
Terveellinen välipala! Ai että! En tiedä onko ruudun toisella… Lue koko kirjoitus
Minulla tutkittiin syksyllä mahdollista keliakiaa ja jouduin sen takia olemaan monta viikkoa (en nyt tarkalleen muista kuinka monta, mutta ainakin pitkälti toista kuukautta) gluteenittomalla ruokavaliolla. Minusta tuntui juuri siltä, että olin ”säästöliekillä”, ja usein yöllä heräsin kiljuvaan nälkään! Tuntui, että gluteenittomista leivistä ja pastoista ei saanut riittävästi energiaa. Olen aivan varma, että tämä uusi ruokavalio oli osasyynä siihen, että sairastuin mykoplasmaan (alentunut vastustuskyky). Gluteeniton ruokavalio kyllä hieman rauhoitti ärtynyttä vatsaani, mutta kun testeissä ei keliakiaa löytynyt, palasin takaisin normaaliin ruokavalioon. Olen kyllä huomannut, että olen sen jälkeen syönyt vähemmän ruisleipää, ja minusta tuntuu että se on ollut vain hyväksi vatsalle. Kokeilemalla tosiaan löytää itselle sopivimman ruokavalion 🙂
Gluteenittomalla ei ole kyllä urheilijalla pelkoa, että liikaa hiilareita saisi. Itselläni onneksi on nyt tarpeeksi tullut kaloreita (ainakin näin uskon), koska jaksaminen on pysynyt samana ja paino ei ole muuttunut miksikään. Tosin itselleni gluteeni ei todellakaan sovi. Nyt kun kaikki imeytyy kunnolla, niin uskon, että saan jopa enemmän oikeasti ravintoaineita ja energiaa käyttöön, kun suolisto on kunnossa ja toimii. Mutta syötyä kyllä tulee pitkin päivää lähes jatkuvasti ja siihen päälle vielä palkkarit yms purkista.
Miten kauan sinulla meni tottua gluteenittoman leivän ”hiekkakakkumaiseen” makuun? Itselläni helpotti se, kun vaihdoin vehnä- ja ruisleivät 100 prosenttiseen kauraleipään. Kauraleipien valinnassa pitää vaan lukea tarkkaan se tuoteseloste. Aika monissa kun on ensimmäisenä ainesosana vehnäjauho.
Entä mitä mieltä olet gluteenittomasta pastasta? Eikö siinä ole tarpeeksi energiaa urheilijalle.
T. Lukija.
Totuin uuteen makuun viikossa parissa ja nykyään se on ihan hyvää mielestäni. Tosin gluteenittomilla leivillä on kyllä makueroja. Tein tuossa viime viikolla omat leivät ja niistä tuli kyllä hyviä, plus niihin sai mukavasti ängettyä puhdasta kauraa, porkkanaa ja siemeniä niin niistä tuli ihan ruokaisiakin.
En ole syönyt vielä gluteenitonta pastaa. Olen kuullut, että maku ei ihan loistava ole ja sen lisäksi se ei ihan ilmaista ole, joten olen pidättäytynyt muissa hiilareissa. Tosin sitäkin on kyllä tarkoitus jossain kohtaa kokeilla kunhan budjetti kestää.
Itse kuuntelen todella paljon kroppaa noissa asioissa. Aina kun on nälkä niin syön ja jos huomaan olevani normaalia nälkäisempi, niin saatan lisätä yhden herkkupäivän lisää viikkoon, että kaloreita varmasti tulee kunnolla.
Ei oikein syöminen ole vaikeaa, sen kun kuuntelee kroppaa ja syö mitä tekee mieli, kokeilemalla oppii. Itse syön kuin ”jätemylly”, mutta ei se mitä syö ole tärkeää, vaan se miten syö. Useita pieniä aterioita pitkin päivää toimii mulle, ei isot kerta-annokset. Se on totta että pitää syödä silloin kun on nälkä. Itse en tankkaa ennen treenejä, koska nälkä iskee vasta jälkeenpäin. Monipuolisuus on ruokavaliossa avainsana, jos vain kaikkea pystyy syömään. Mulla ei ruoka-aine allergioita ole, enkä ole kokeillut gluteenitonta tai laktoositonta vaihtoehtoa.
No muuten ihan jees, mutta toi ”syö mitä tekee mieli”, ei ihan meikäläisellä toimi. Etenkin kun alkoi se herkkulakko, niin useinkin teki mieli kaikkea huonoa ruokaa, mutta onnekseni nämä mielihalut on aika hyvin loppuneet. Kyllä muutenkin koen, että se mitä syö on hyvinkin tärkeää, koska tyhmää antaa tasoitusta tollasissa asioissa, mutta myös se miten syö on suuressa asemassa. Itse myös koen, että useat pienemmät annokset päivässä ovat parempi vaihtoehto kuin muutama suuri.
Itsellä ei ollut hajuakaan, että gluteeni ei välttämättä sovi, kunnes sitten ravintovalmentajalta tuli kommennus kokeilla muutama viikko ilman ja kyllähän ne tulokset todella nopeasti näkyivät. Toki kaikilla ei asia välttämättä samalla tavalla mene, mutta juurikin kokeilemalla selviää.
Niin, siis ”syö mitä kropan tekee mieli” pikemmin, eli riippuu vähän huutaako keho hiilareita vai protskuja. Olen oppinut tunnistamaan mitä oma kehoni on vailla ja popsin sen mukaan. Herkkulakkoon en tarvetta ole havainnut, kun yleensä rouskutan hedelmiä ja vihanneksia karkkipussin tai sipsien sijaan. (Joskus harvoin syön salmiakkia.)Syön siis pääsääntöisesti suurinpiirtein ”normaalia” kotiruokaa, mitä se sitten kenenkin mielestä on, sitäpaitsi kokkaaminen on kivaa! Erilaisten ihmisten elimistö ja ruoansulatus toimii eritavoin ja ottaa vastaan erilailla.
Joo toi on ihan hyvä tyyli. Itsekin oon huomannu, että joskus tulee ihan mieletön himo leipään ja joskus taas tulee sellanen fiilis, että tahdon vaan mennä lihatiskille nappaan isoimman kyljyksen, mikä löytyy. Kyllä kroppa ”kertoo” aika paljon, että mistä on puutetta. Toi ruoan itse tekeminen on kyllä tärkeetä. Ite en koskaan oo mikään eineksien fani ollu ja nyt vielä vähemmän. Itekin tykkään kyllä kokkaamisesta (aina väliin) mutta välillä ei sitten aika aina riitä. Tosin sillon teen sellasia annoksia, että niistä syö sitten useemman päivän.
Maailmasta eivät tutkimukset lopu: http://www.scientificamerican.com/article.cfm?id=most-people-shouldnt-eat-gluten-free
Yksittäiset tutkimukset eri kanteilta ovat kuitenkin ristiriitaisia keskenään, joten niistä on vaikea nähdä kokonaisuutta. Ja mikäli syö vain kaikkien hyväksymää ns. terveellistä ravintoa, syö yksipuolisesti.
T. Ari
En kyllä YHTÄÄN allekirjoita tota tutkimusta. Otin ihan Keliakialiittoon yhteyttä, kun aloitin tän uuden ruokavalion ja tiedustelin sieltä, että aiheuttaako gluteeniton ruokavalio tarvetta joillekin ylimääräisille vitamiineille/hivenaineille. Sieltä vastattiin näin:
Jos sinulla keliakia todetaan, niin gluteenittomista viljavalmisteista kannattaa valita täysjyvävaihtoehtoja, jolloin niissä on kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita enemmän. Myös gluteenittomia kauratuotteita kannattaa käyttää paljon, kaura on ravintorikas vilja. Halutessasi voit käyttää esim. monivitamiinia ruokavaliosi ohella, mutta monipuolisessa ruokavaliossa (sisältäen lihan ja maitotuotteiden ohella kasviksia, hedelmiä ja marjoja sekä gluteenittomia viljavalmisteita) se ei ole välttämätöntä.
Papu pierettää… jep! 😀 Ja mua kyllä naurattaa täällä, jos nyt ihan rehellisesti saa sanoa 😉
Aivan mielettömän hieno kirjoitus taas Noora 🙂
Kiitos kehuista :)Tahdoin vähän huumoria aiheeseen, joka ikävä kyllä aina väliin harmaita hiuksia saa aikaiseksi. Siksipä papu kommentit 🙂 !
Moikka, täältä löytyy yksi kestävyysjuoksija, jolla keliakia todettiin vasta vähän aikaa sitten. Kaupassa leipä valikoituu mukaan tuijottamalla mistä löytyy eniten ravintokuitua, ero on meinaan hirveä kun ennen söin pelkkää ruisleipää, jossa ravintokuitua 100g kohden on 16g ja gluteenittomassa leivässä hädin tuskin se 6g… Miten huolit siis tarvittavasta kuidun ja hiilareiden määrästä? Onko muuten ulkomaanleireillä tullut hankaluuksia ruokavalion kanssa? Keliakian kanssa kun se on niin pirun tarkkaa..
Aloitin maapähkinöiden syönnin jonkin aikaa sitten ja lisäksi teen itse gluteenitonta leipää, jossa on muun muassa pellavansiemeniä sekä auringonkukan siemeniä, joista saan kuitua. Tietenkin on myös hedelmät ja vihannekset, joista tulee myös kuitua. Maha on toiminut ihan hyvin, joten en sen suuremmin ole kiinnittänyt huomiota kuidun saantiin 🙂
Täällä ei ainakaan ongelmaa ole tullut gluteenittoman ruokavalion kanssa, mutta täällä ollaan ilmeisesti totuttu keliaakikkoihin. Kanarialla oli myös hyvät valikoimat gluteenitonta leipää, keksejä yms, joten sielläkään ruokavalio ei tullut ongelmaksi. Tosin jatkuva ulkona syöminen voisi olla ongelmallista, etenkin täällä pastan luvatussa maassa 😀