Rakkaudesta lajiin
Kolumni | perjantai 12. huhtikuuta 2013
Huippu-urheilun muutosryhmän raportti on ollut melkoisesti pinnalla viime aikoina. Kritiikkiä on tullut. Tänään tuli jälleen yksi kirjoitus, joka sai itseni kyllä melko hiljaiseksi.
Kirjoituksessa käytetään sanoja kuten kopiointi, törsäys sekä lupausten pettäminen. Nämä varmasti toteutuivat tässä tapauksessa. Entäpä ehkä ne tärkeimmät sanat: luottamus, usko ja rakkaus lajiin? Nämä kuvitelmat murskaantuivat viimeistään tuon tekstin luettuani.
Missä on se rakkaus lajiin? Onko raha todellakin se tärkein motivaatio ryhmälle, jonka käsissä on suuri osa suomalaisesta huippu-urheilusta? Entäpä sitten luottamus ja usko? Miten organisaatioon voi edes tämän jälkeen enää luottaa tai uskoa? Heidänkö avullaan me pääsemme sinne huipulle? Saamme edes sen pienen mahdollisuuden tavoitella unelmiamme ja rajojamme urheilussa ja urheilijoina? Tällä tavallako niitä koko elämänsä urheilulle antavia ihmisiä palkitaan? Näinkö meidän johtajamme toimivat.
Tänä aamuna tuli ilmoitus, että yksi vanhoista sponsoreistani pudottaa rajusti tukimääräänsä. Kauan haaveilemani urheilijavakuutus jää jälleen kerran haaveeksi. Tukia on tälle vuodelle kasassa noin 1000€. Kyllä suuri yllätys; rahaa tarvitaan. Raporttia siihen johtopäätökseen ei olisi tarvittu. En ole ainoa, samassa tilanteessa olevia on paljon. Me silti yritämme, annamme kaikkemme tälle lajille ja unelmalle, jota voimme vain tietyn hetken elämässämme tavoitella. Yritämme kaikesta huolimatta.
Entäpä sitten se usko itseensä ja mahdollisuuksiinsa, luottamus organisaatioon sekä järjestelmään. Rakkaus lajiin?
Niitä tarvitaan enemmän kuin rahaa. Se illuusio siitä, että lajin parissa työskentelee ihmisiä, jotka tahtovat meidät sinne huipulle melkeinpä yhtä paljon kuin mekin sinne tahdomme, on tärkeä. Tahtovat auttaa ja antaa kaikkensa myös siellä korkeimmalla pallilla. Tavoite heillä on ehkä se maine ja mammona, mutta tärkeimpänä tavoitteena tulisi olla antaa parhaat mahdollisuudet sille pienelle joukolle, joka on valmis antamaan kaikkensa. Uhraamaan monta vuotta, verta, hikeä ja kyyneliä asialle, jota he rakastavat eniten; urheilulle.
Me ja monet muut tekevät sitä rakkaudesta lajiin. Teettekö tekin?
Avainsanat: kilpaurheilu
Vanhempi
Juuri näin Eliittikisat! →Saatat myös pitää
Hallikausi starttaa kahden…
ti 7.1.2020
Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitusVoisitko jo lopettaa…
su 28.7.2019
Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitus
Hieno muutostyöryhmän raportti. Olisi varmaan yhdessä saunaillassa saatu vastaavat tulokset aikaan, jos olisi yritetty. Silloin olisi nuokin hulppeat euromäärät siirtyny vaikkapa suoraan urheilijoille, jolloin olisi saatu paria korulausetta hyödyllisemmät tulokset. Tuo muutosryhmä sai aikaan vain oman pankkitilinsä lihomisen.
Jos sitä ei nauttis tästä urheilusta niin paljoa, niin saattas vähäsen v*tuttaa,
Kyllä jo miljoonallakin aika monen urheilijan elämää oltaisiin voitu melkoisesti helpottaa. Noh toivoa voi, että tämän haloon jälkeen samanlaista toimintaa ei enää tule. Kyllä tuo melko sanattomaksi veti kun noita juttuja luki.