Portugali, Monte Gordo

Arki | keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Nyt on puolitoista viikkoa Portugalissa takana. Se kertoo jotain, kun tunnistaa hotellin kaikki siivoojat, puhumattakaan tarjoilijoista, joiden kanssa suurin piirtein halataan kun nähdään. Siihen päälle vielä päätään aukovat respatyöntekijät, niin fiilis on kuin olisi kotona. Taitaa olla 5 vai 6 leiri täällä, joten maisemat ovat kyllä tulleet tutuksi. 


Takapiha
Kenttä
Kuten monessa muussakin leiripaikassa, myös täällä hotellikuolema olisi enemmän kuin helppo saavuttaa. Nähtävyyksiä ovat: 10km pätkä rantaa, saman verran lenkkipolkuja, yleisurheilukenttä, pari kuppilaa sekä yksi eläkeläisikäinen nudisti, joka eksyy aina vahingossa lenkkipolkujen viereen seisomaan. Näillä siis mennään! Onnekseni olen hyvinkin kiintynyt tähän leireilyyn ja tarvitaan enemmän kuin yksi itsensä paljastelija pilaamaan tämä rakkaussuhde.

En voi alleviivata sitä, kuinka ihanaa on kun voi vain treenata, syödä sekä oleskella huoneessa, lukea ja katsoa sarjoja ja vieläpä ihan luvan kanssa! Opiskelussakin on löytynyt aivan uusia puolia täällä.

Suhteellisen ajankohtainen myös itselle tuo dia, jota luen 😀
Tosin tuo auringossa oleskelu ei ihan paras mahdollinen valmistautuminen treeneihin ole, joten altaalla tai parvekkeella ei juuri lepopäiviä lukuun ottamatta aikaa vietetä. Onnekseni auringonotto on yhtä lähellä sydäntäni kuin sormen tunkeminen pistorasiaan.

Lentopalloa tuli kyllä tuossa yksi lepopäivä pelattua. Sanottakoon, että Suomen lentopallo ei paljoa ole menettänyt siinä, että meikäläinen pyörii tuolla radalla. Mielettömästä yrityksestä huolimatta, pallo pysytteli huomattavasti enemmän rajojen ulkopuolella kuin sisäpuolella. Ikävä kyllä ottelussa Ruotsia vastaan tuli takkiin. Tämä riipaisi sydänjuuria myöten. Toisaalta ruotsalaisten taistelulaulu oli kyllä sitä luokkaa, että ei sillä voinut kuin voittaa. Peli alkoi noin 10 ruotsalaisen hoilatessa laulua, jossa käytiin kolme yleisintä suomalaista kirosanaa pirteällä tempolla ja asiaan kuuluvilla käsien heiluttelulla läpi. Tätä biisiä seurasikin melkoinen räkänaurun mellakka, joka ikävä kyllä jatkui enemmän tai vähemmän koko pelin ajan, joten pallo saattoi livahtaa muutamankin kerran käsistä ja verkon alta. Pari auringonottajaakin oli vaaravyöhykkeellä, joka oli noin 100m kentästä joka suuntaan. Mutta hauskaa oli!

Suuri osa ajasta on luonnollisesti kulunut treenaamiseen, jota viime viikolla tuli tehtyä 20 tuntia. Onnekseni se kadoksissa ollut kuntokin on nostellut hieman päätään. Tuli puoli vahingossa sivuutettua rinnallevedon ennätystä ja vauhdittomassa pituudessakin meni 264cm. Eiköhän tässä viimeisetkin mykoplasman rippeet ole jo karistettu. Tosin painon/rasvan kanssa saa vielä vähän painia, mutta pikku hiljaa tuo kehon koostumus on menossa taas oikeaan suuntaan. Tätä koskien uusi mottoni on: Slow and steady won the race! Toivon mukaan tuosta ei koskaan kisamottoa tule.

Viime sunnuntaina juostiin jo ihan tosissaan. Tehtiin happotreeniä pitkästä aikaa ja sen kyllä huomasi!

Ensin olin näin

 Treeni oli 600+500+400+300 ja 200

Ja sitten olin näin

Tiedätkö sen fiiliksen kun istut saunan kiukaalle samalla kun joku tunkee puukkoa molempiin pakaralihaksiin? Se näyttää tuolta ^^.

Noita fiiliksiä seurasikin sitten maanantai sekä lepopäivä yhdistettynä herkkupäivään, joten seuraava 24 tuntia menikin näissä merkeissä.

Jäätelöpaketti tosin jaettiin kahteen osaan.



Muistakaa tekin vetää aina väliin happoja!

Avainsanat: , ,

Uudempi

←

Vanhempi

→

Saatat myös pitää

Hyviä hiilihydraatteja

su 24.2.2019

0
Näitä ruokapostauksia pyydetään nyt niin paljon, että päätin… Lue koko kirjoitus

Paras kalaruoka just nyt:…

ke 21.11.2018

0
Ennen kuin kukaan pelästyy ja huutaa RUOKAMYRKYTYS luettuaan ”limen… Lue koko kirjoitus

Sitä parempaa pastaa:…

su 4.11.2018

0
Syksy edustaa yleisurheilussa uuden alkua. Kesän kisat ovat ohi ja… Lue koko kirjoitus