Kiitos

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Tweet

Tiedättekö sen fiiliksen kun vieras mies laittaa viestiä ja pyytää mukaan palveluun, josta kukaan ei ole koskaan kuullut ja jossa urheilijat voivat tienata rahaa? Juu en minäkään tiennyt vielä muutama kuukausi sitten. Siitä se kaikki kuitenkin lähti.
Sanotaanko, että olin alkuun hieman skeptinen. No jos ollaan täydellisen rehellisiä, niin olin ensimmäiseen tapaamiseen asti todella skeptinen. Kaksi tyyppiä ovat perustamassa palvelua, jossa ihmiset ja yritykset voivat tukea urheilijoita ostamalla tuotteita. Tämä on varmasti siis heidän päivätyönsä? Ei, ei ollut. Tätä hommaa rakennettiin sivutyönä ”oikeiden” töiden ohella. No varmasti tähän Kiririnkiin pääseminen on sitten kallista, kyllähän jostain heidän on sitä rahaa saatava? Jälleen kerran väärä vastaus; mukaan tuleminen on ilmaista ja sivusto ottaa itselleen sen 10% kerätystä summasta. Ei voi olla. Kyllä tässä jossain kohtaa varmasti joudun valkoiseksi orjaksi jonnekin Itäblokin suunnalle tai jos orjaksi ei jouduta, niin joku juju tässä on oltava. Ei kai kukaan nyt niin paljon urheilua rakasta? Nyt tässä kotisohvalla ihan ilman kahleita istuessani se on minulle jo hetki sitten valjennut; kyllä, joku todellakin hyvää hyvyyttään tuollaisen mahdollisuuden on urheilijoille rakentanut. Melko uskomatonta.
 
No kerta tällainen mahdollisuus on annettu, niin mennään sitten rytinällä! Itselläni oli Kiririnki- keräyksessä melko selvät sävelet; nyt haetaan tukea pidemmälle leirille. Mennään kaikki tai ei mitään mentaliteetilla. Tämä on uusi juttu, erilainen mahdollisuus, kuka tietää mitä tästä voi tulla? Toki kun kuulin muiden keräyssummat menin hieman skeptiseksi oman keräykseni kanssa. Tavoite oli porukan suurin, mutta toisaalta keräyskohde oli sellainen, johon tarvittiinkin sitä rahaa. Silloin hieman mietitytti: Mitä jos tämä ei onnistukaan? Miksi kukaan minua rahoittaisi? Siellä on muita kovia tekijöitä joista valita ja joilla kaikilla oli hienot tarinat. Sitten se peikko alkoi kasvaa: Miten kukaan tästä edes kuulee? Keräys aika on pitkä, ei ihmisiä jaksa kiinnostaa kauaa tuollaiset. Mikä avuksi? Siitä se ajatus sitten lähtikin.