Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeSuomen Urheilun Loppu, osa 2
Kolumni | perjantai 11. huhtikuuta 2014
Aivan uskomatonta. Sanat eivät riitä kuvailemaan tätä fiilistä, mikä itselläni on. Tekee mieli kiroilla ja hakata päätä seinään samaan aikaan.
Suomen yleisurheilutoiminnasta vastaa toimija nimeltä SUL. SUL on viime vuosina saanut huomattavasti enemmän risuja, kuin ruusuja toimintansa takia. Pahinta tässä on, että niiden risujen määrä tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. Tässä on nyt useampana vuotena ollut ajatuksena se, että se pohjakosketus on jo otettu, mutta uskomatonta kyllä, olin väärässä.
Liiton kuin liiton tehtävä on kannustaa ihmisiä harrastamaan, saada lajiin lisää nostetta ja toiminnallaan tukea nykyisiä urheilijoita kasvamaan aikuisiksi huippu-urheilijoiksi ja saada heidän esimerkillään ja oman toimintansa avulla kipinää nuorille. Unelmana on tietenkin se, että niistä nappuloista kasvaa vielä jonakin päivänä menestyviä nuoria urheilijoita. Parhaimmassa tapauksessa niistä menestyvistä nuorista tulee kansainvälisesti pärjääviä aikuisurheilijoita, jotka esimerkillään inspiroivat muita kokeilemaan, unelmoimaan, yrittämään ja menestymään.
Itselläni ehdottomasti yksi urheilu-urani kohokohta on ollut alle 23-vuotiaiden EM-kilpailut. Oli mieletöntä päästä juoksemaan arvokisoihin ja saada sitä kansainvälistä fiilistä ja arvokasta kokemusta isommista kansainvälisistä kisoista. Arvokilpailu ensikertalaisena jännitin kisoja yli viikon etukäteen ja nukkuminen jäi vähemmälle. Odotin intoa piukassa omaa starttiani, mikä oli useamman päivän päässä. Olin silloin kesätöissä ja viikon verran kaikki päivät juoksin mielessäni aidat yhä uudelleen ja uudelleen. Lataus oli mieletön, jännitin aivan hulluna. Kisapäivän saapuessa alkoivat ikävä kyllä näkyä ne unettomat yöt ja jo viikon kestänyt ”intoa piukassa” -jännitys. Tästä huolimatta sain itselleni hakattua draivin päälle ja juoksin melko lähelle silloista ennätystäni. Siitä huolimatta olin erittäin pettynyt. Kyllä noissa kisoissa haetaan niitä ennätyksiä. Ikävä kyllä silloin ei niin käynyt.
Kisat olivat elämäni ensimmäiset isot kisat; kaikki oli uutta ja ihmeellistä. En tiennyt mitä odottaa. Ensi kerralla tiedän. Tiedän mitä tehdä, miten toimia ja mitä odottaa. Sain todella arvokasta kokemusta. Muutenkin koko kisamatka oli uskomattoman hieno. Tuo hetki, yhdessä elämäni ensimmäisen Suomi – Ruotsi –maaottelun kanssa, antaa toivoa niinä synkkinä hetkinä. Silloin kun kaikki menee päin h*lvettiä. Aikaa ei ole, rahat on loppu, energiat käytetty. Tuollaiset kokemukset auttavat tsemppaamaan vielä enemmän, jatkamaan sitä rääkkiä, mitä kutsutaan kilpaurheiluksi. Minä tahdon noihin kekkereihin, joita arvokisoiksi kutsutaan, vielä uudestaan.
Huomasin tänään Ilta-sanomien sivuilla, että SUL on päättänyt, että nuorten olympiakisoihin ei lähetetä yleisurheilijoita tänä vuonna. Tässä sitaatti jutusta:
Valmennusjohtaja Jorma Kemppainen kertoo, että päätös nuorten olympiakisojen väliin jättämisestä tehtiin jo marraskuussa, kun tätä kautta suunniteltiin.
– Päätös oli puhtaasti valmennuksellinen, ei esimerkiksi taloudellinen. Periaatteemme on kehittää nuoria pienten portaiden taktiikalla, ja silloin tämäntyyppinen kisa tulee liian aikaisin, Kemppainen sanoo.”
Jutun voi lukea täältä.
Luin mykistyneenä tekstiä. En voi ymmärtää, miten tuollainen päätös on voitu tehdä, vieläpä jos resursseja on. Millä tavalla se, että ei päästetä nuoria urheilijoita olympialaisiin, kehittää urheilijoita? Miten se tukee heidän uraansa ja sitä, että heistä tulee menestyviä aikuisurheilijoita? Miten liitto voi sanoa, että urheilijoilla ei ole mahdollisuutta mennä kisoihin, mihin heillä saattaa olla rajatkin tehtynä? Liitto siis päättää, että sinä et saa osallistua olympialaisiin, vaikka olet tehnyt rajat ja sinulla olisi siihen periaatteessa oikeus.
Muut lajit menevät kisoihin, yleisurheilijat eivät mene.
Mykistyttävää. En todella ymmärrä tämän asian pointtia. Nuorena saadut arvokisakokemukset ovat korvaamattoman arvokkaita. Ne valmentavat niihin muihin tuleviin arvokisoihin, tuovat lisää intoa ja motivaatiota jatkamaan sekä antamaan kaikkensa urheilulle, myös silloin vanhemmalla iällä. Kansainväliset kisat, EM-kilpailut MM-kisat ja olympialaiset ovat ne syyt, miksi tätä hommaa tehdään.
Miten se kehittää ketään, kun ei anneta mahdollisuutta toteuttaa niitä unelmiaan urheilussa:
Kilpailla olympialaisissa, vaikka ne olisivatkin ”vain” nuorten.
Kilpailla olympialaisissa, vaikka ne olisivatkin ”vain” nuorten.
Avainsanat: kilpaurheilu, yleisurheilu
Vanhempi
Ajanhallintaa ja stressin vähentämistä →Saatat myös pitää
Hallikausi starttaa kahden…
ti 7.1.2020
Itseasiassa hallikausi starttaa alle kahden viikon päästä! Hurjaa.… Lue koko kirjoitusVoisitko jo lopettaa…
su 28.7.2019
Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitus
Viime vuoden loppupuolella kun asiaa kohistiin ensimmäisen kerran kommentoin Joel Karjalaisen kirjoitukseen https://www.facebook.com/notes/joel-karjalainen/essee-20122013/10202814935674023 seuraavasti:
”Jaan näkökantasi täysin. Valitettavasti näiden päätösten takana oli suuri enemmistö niistä jotka asiaan jotain kantaa saivat ottaa, niin että asioista ei ainakaan liittovaltuustossa edes äänestetty. Erityisesti olen pahoillani päätöksestä jättää suomen yu-joukkue sivuun nuorten olympialaisista. Tähän liittyi vahvasti myös taloudellinen näkökanta. Luultavasti jo useampi ikäluokan urheilija ehti asettaa nuorten olympialaiset tulevan vuoden päätavoitteekseen, tämä päätös olisi tullut tehdä jo kuukausia aikaisemmin. Hallituksen päätös luopua nuorten olympialaisiin osallistumista tuli liittovaltuustolle aika puskista. Osallistuminen oli jo kirjattu 2014 toimintasuunnitelmaan mutta liittovaltuustoa edeltävänä iltana hallitus päätti toisin. Tämä asia tuskin ehti käydä kovin laajaa lausunto kierrosta valmentajakunnalla. Aivan yhtä vakavasti en suhtaudu kalevan kisojen osallistumisikärajan korottamiseen. Tietysti on erittäin vahva periaate se että mestaruuskilpailuihin pitäisi päästä valtakunnan parhaat ikään katsomatta. Kuitenkin jos järjestelmää halutaan ylipäätänsä johonkin suuntaan viedä, on päätöksiä tehtävä. Molempien päätösten suhteen vahvimpina perusteluina on esitetty nousujohteisten flow-kokemuksien tarjoaminen nuorille urheilijoille kilpailutapahtumien suhteen. Näkökanta oli laajalti tämä että urheilija joka 15-16 vuotiaana on jo ehtinyt nähdä lähes kaiken aikuisten arvokisoja lukuunottomatta, hänellä on suuri todennäköisyys lopettaa uransa varhain saavuttamatta huippuaan, koska aikuisten arvokisat ovat vasta todennäköisesti useiden vuosien päästä realistinen tavoite ja tälle välille ei ole enää nuosujohteisia välitavoitteita. Tietysti toisenlaisiakin esimerkkejä on olemassa.” Tämä selventämään päätöksen syntyä ja perusteita sen takana.
Tähän lisäyksenä lohdutuksen sanoiksi kommentoin vielä että 17-sarjalle on edelleen kattavasti arvokilpailu tarjontaa olemassa U18 MM-kisojen ja nuorten olympiafestivaalien muodossa.
Missä kohtaa päätetään, että noiden kisojen käyminen ei sovi SUL:in toivomaan nosujohteiseen urheilu-uraan? Kukaan urheilija ei varmasti allekirjoita tuota periaatetta, että nuorena käydyt arvokisat kannustavat lopettamaan aikaisemmin. Sitä paitsi, mitä jos urheilijan tavoite on urheilla esimerkiksi 23-vuotiaaksi? Ei ihmisiä voi pakottaa samaan muottiin. Eri urheilijoilla on eri tavoitteet. Se, että liitto päättää mihin kisoihin osallistutaan ja näin toiminnallaan pakottaa urheilijat menemään heidän valitsemassaan linjassa ja kisaamaan kisoissa, mitkä he hyväksyvät, ei ainakaan kannusta jatkamaan. Jo nyt liiton ja urheilijoiden tulehtunut suhde vaikuttaa kaikkiin osapuoliin. Tällä toiminnalla sitä suhdetta ei parempaan suuntaan ainakaan saatu.
Suurinhan asia nuorten lähettämiseen sinne olympiafestivaaleille oli se, että sen ikäisten Suomen mestaruuskisat ovat samaan aikaan. Ei niitä nyt kukaan halua väliin jättää, väärät saavat mitalit kun paremmat ovat olympiafestivaaleilla. Tämän ikäisillä omat SM-kisat pitääkin olla päätavoitteena. Harmillista vain, että nuo osuivat samaan aikaan.
Myös vuonna 2010 edellisiin nuorten olympialaisiin Moskovan karsinnoista selviytyneet olivat pois SM-kisoista. Silloinkin SUL tyri kilpailukalenterinsa järjestämisen, vaikka Singaporen ensimmäiset nuorten olympiakisat ajankohtineen olivat useamman vuoden ajan tiedossa ja liittoa muistutettiin kisojen ajankohdasta. Nyt oli vain neljä vuotta aikaa miettiä SM-kisojen ja maaottelun ajankohta suhteessa tähän maailman suurimpaan monilajiseen nuorisourheilutapahtumaan. Tärkeintähän on olympiahengen mukaisesti osanotto ja marraskuisella päätöksellä SUL:n toimestain olympia-aatetta ja yksilön valinnan vapautta halveksitaan, samoin nuorten urheilijoiden omaa arvostelukykyä ja omia tavoitteita.
Olympiakomitea pitää vielä kisoihin haluaville yleisurheilijoille mahdollisuutta osallistua Euroopan karsintoihin auki, SUL:n olisi mahdollista vielä toimia sillä tavalla kuin yleisurheilun asema olympialajien joukossa edellyttää. Muitakin dopingin yleisyyden tahraamia lajeja kun harkitaan poistaa olympialaisista, ja boikotoimalla nuorten olympialaisia annetaan viesti paitsi olympia-aatteen halveksimisesta, myös siitä että halutaan pitää juniorit piilossa kansainvälisten kisojen testeiltä. Ei hyvä. Muita lajeja on kyllä jonossa odottamassa olympiastatusta kesäolympialaisiin. SUL ei ilmeisesti ymmärrä YOG-kisojen nauttimaa arvostusta, joka muissa olympialajeissa Suomessakin on huomattavaa ja joka korostuu jatkossa, kun säännöllisesti olympiadin välein kisat toistuvat. Boikotoiko SUL seuraaviakin, mahdollisesti Ruotsissa pidettäviä YOG-kisoja?
En kyllä ollenkaan käsitä tuota ylintä pointtia, että päätavoitteena tulisi olla omat SM-kilapilut. Millä logiikalla? Eikö urheilijan tavoitteena ole päästä juuri niin isoihin kisoihin, kuin rahkeet riittävät? SM-kisat ovat ihan jees, mutta itselläni ei ole pienintäkään pään vaivaa jos pitäisi valita arvokisojen ja SM-kilpailujen välillä. Jos siellä junnuissa on joku super lahjakkuus, niin pitäisikö hänen ilmoittaa, että ”Ei, Rion olympialiset ei kiinnosta, menen mieluummin samaan aikaan järjestettäviin SM-kisoihin” vain koska hän on nuori? SM-kisoihin pääsee aika lailla joka vuosi, arvokisoihin ja olympialaisiin ei pääse. Se nyt on päivän selvää, että lähes tulkoon jokainen urheilija valitsisi kyllä aivan muut kisat kuin ne junnujen SM-kisat pohjanmaalla. Kyllä niistä isommista kisoista saa monin verroin arvokkaampaa kokemusta, kuin nuorten SM-kilpailuista, joista ei voi edes puhua samassa lauseessa kuin nuorten olympiakilpailuista.
Toivon todella, että tulee vielä painostusta jostain, että yleisurheilijat pääsevät kisaamaan. Tämähän on täydellisesti SUL:in moka. Kilpailukalnetereja järjestäessä tämä olisi pitänyt ottaa huomioon jolloin koko ongelmaa ei olisi ollut. Onneksi yleisurheilu on melko vakiintunut lajina, joten tuskin ihan heti yleisurheilun paikkaa viedään, vaikkakin huhuja onkin kuulunut, että heitoista lähtisi yksi laji pois.
Oli miten oli, tämä todella tahraa omasta mielestäni urheilun henkeä ja jo valmiiksi retuperällä olevaa liiton suhdetta urheilijoihin. Toisaalta kuulin melko karua tekstiä tuossa itse jo muutama vuosi sitten. Liittoon ei voi luoottaa, siellä taputetaan ensimmäisena selkään, kun tulee kovaa tulosta ja ensimmäisenä heitetään pois kelkasta, jos tuloksia ei tule. Harmillista on vain, että itselläni ei ole minkäänlaisia intressejä enää edes osallistua mihinkään liiton järjestämiin leireihin ulkomailla tai suomessa. Siellä se yhteinen ”hyvä henki” ja ”urheilun juhla” mitä medialle suolletaan ja yritetään aamukirkoissa juhlallisin puhein ja sanoin välittää, ei todella ole niiden tyhjien sanojen kolinaa kummoisempaa.
Jos tavoittelee menestystä SM-tasolla, silloin SM-kilpailut on hyvä päätavoite, mutta jos tavoittelee kansainvälistä menestystä, täytyy kovatasoiset kansainväliset kilpailut ja tasonmittaus ikäryhmän maailman parhaiden kanssa olla tavoitteena. Silloin SM-kilpailuilla ei ole mitään virkaa, ne ovat täysin toissijaiset.
Tavoiteasettelu on tärkeä osa urheilijan asennekasvatusta. Nyt urheiljat opetetaan luovuttamaan ja luopumaan unelmistaan, asioista, jotka motivoivat niin nuorta kuin kokeneempaakin urheilijaa. Surullista toimintaa SUL:lta.
Hienoa Noora, että uskallat aktiiviyleisurheilijana nostaa asiaa esiin ja esittää kritiikkiä liittoa kohtaan. Itse vanhana aiturina seuraan surullisena tilaa, jossa Urheiluliitto nykyisin makaa. Johdolta puuttu yksinkertaisesti munat. Lähettelin liitton palautetta tuosta Kalevan Kisojen ikärajahommasta, mutta kukaan ei ole edes vaivautunut vastaamaan.
Itse olen kyllä samoilla linjoilla ja ikävä kyllä Suomen junnujen SM-kisat ovat (ainakin muutamat omat nuoruuden SM-kisat) kaukana isoista kisoista. Järjestelyt saattavat olla vähän niin ja näin, kilpailijoita ei aina ole edes useampaa erällistä ja katsojia on se… noh äiti ja valmentaja. Tämä nyt on yksi esimerkki, toki upeitakin kisoja ja hienoja kokemuksia nekin ovat, mutta pointtina on se, että SM-kisoista ja mistään junnu arvokisoista ei voi samassa lauseessa edes puhua. Toki omana ydinpointtinani tässä koko hommassa on myäs se, että liitto ei voi sanella kuinka, missä ja millä tavalla urheilijoiden kuuluu kisata ja edetä urallaan. Se on urheilijoiden ja valmentajien päätettävissä.
Kiitos positiivisesta palautteesta. Muutosta on turha odottaa, jos ei ole valmis tekemää’n jotain sen eteen. Asiat eivät muutu parempaan, jos kaikki vain valittavat omissa porukoissa hiljaa, eivätkä oikeasti toimi ja tee asioita, jotta niitä muutoksia saataisiin aikaan.
Veikkaisin, että itse olen melko mustalla listalla tuolla liiton puolella, koska palautetta annan ja tuon epäkohtia julkisesti esille, joten ne sillat taitavat olla melko tuhotut jo, niin eipä tarvitse miettiä enempää, että uskaltaako puhua ja missä kohtaa se puree omaa nilkkaa.
Tietääkö kukaan SUL:in osoitetta? Ja ihan aiheeseen liittymättömänä erillisenä kysymyksenä, tietääkö kukaan helppoa tapaa postittaa parikymmentä myrkkykäärmettä?
No ei ihan noin radikaaleihin toimenpiteisiin kannata ehkä lähteä 😛 Palaute kuitenkin on ainakin omasta mielestäni paikallaan. Toivon mukaan tästä tulee sellainen kohu ja painostus, että päätös saadaan vielä muutettua, koska Olympiakomitea yleisurheilijat kisoihin kuitenkin haluaisi.
Joo, pitää ehkä tyytyä hevosenpäähän tms. Mutta ohan tää ihan käsittämätöntä, kuka olettaa että kilpaurheilemaan lähetään pelkästään harjottelemisen ilosta? Ois oma säbäurakin katkennut aika nopeasti jos oltas ilmotettu että ei me mennä pelaamaan noihin turnauksiin kun kehitytään nyt vaan tällä viivajuoksulla ja vetoharjotteilla.
Haha, ehkä siihen kannattaa tyytyä 😀
Joo onhan se nurinkurista, että samaan aikaan tiedostetaan, että arvokisoissa pärjäämiseen todella auttaa se, että sitä kokemusta tulee. Sitä tuodaan aina esiin ja sillä perustellaan paljon, jos epäonnistumisia urheilijoilla tulee. Tämä toiminta nyt tekee hieman ristiriitaisuutta sen ajatuksen kanssa. Kyllä se kilpailu on aika oleellisessa osassa urheilussa ja jos sen mahdollisuutta rajoitetaan tällaisissa tapauksissa, niin en näe sitä, miten se ketään hyödyttää ja motivoisi millään tavalla.
Näissä asioissa pitäisi kysyä urheilijoiden ja valmentajien mielipidettä. Päätökset tehdään liian usein niiden johtajien kesken kyselemättä lainkaan heiltä, keiden mielipiteet oikeasti merkitsevät: urheilijat, valmentajat ja muut urheilussa aiktiivisesti mukana olevat, etenkin siellä kentällä ja ruohonjuuritasolla.
Siellä norsunluutornissa näkymät ovat usein melko erilaiset, kuin siellä tornin juurella.
Onhan kieltämättä 1996-1999 syntyneet melko nuoria vielä yleisurheilun kaltaisessa lajissa, jossa huiput kuitenkin pääasiassa ovat melkein lähempänä kolmekymppisiä. Ja näissä kisoissahan ei ole mitään tulosrajoja vaan ne karsintakisat, joista eurooppalaisiakaan ei kovin paljoon niihin itse kisoihin lähetetä. Jos mietitään vaikka noita 1999 syntyneitä niin heillähän on takanaan vain yhdet sm-kilpailutkin, joten kyllä varmasti ihan ilman olympialaisakaan nuoret saavat innostavia kokemuksia. Onhan 17-sarjallakin yhä mm-kilpailut, euroopan olympiafestivaaliit ja maaottelu. Ja menestyminen noin 16-vuotiaana ei vielä yleisurheilun saralla kovin varmaa menestymistä aikuisissa takaa, vai tuleeko monelle mieleen monia huippuja, jotka jo 15-17-vuotiaana on voittanut maailmalla?
Minkälaisen viestin se antaa urheilijoille, että liittoo päättää missä kisoissa urheilija saa ja ei saa kisata? Kuinka liitto voi tehdä tuon tason päätöksiä? Eikö ole urheilijan itsensä ja hänen valmentajansa päätös, että mitkä kisat ovat tärkeitä ja urheilijan uran kannalta niitä oleellisimpia. Tuleeko monelle mieleen paljon aikuisia huippuja, keiltä on nuorena rajoitettu pääsy tiettyihin arvokisoihin ja mikä tärkeämpää, onko tämä sellainen kannustin ja tuki, joka tukee niiden aikuisten huippujen syntä? En usko, että suomella on varaa tehdä tälläsiä päätöksiä etenkin, kun jo nyt harrastajia on vähän. Kun ne multitalentit päätävät lajeja mihin aikovat panostaa, niin tälläiset asiat, kuten mahdollisuus päästä tämän tasoisiin kisoihin, on varmasti yksi tekijä lajin valinnassa. Onhan näistä jo esimerkkejäkin, että joillakin on niitä valinnan paikkoja. Tämä toiminta ei sitä vaakaa ainakaan yleisurheilun puolelle käännä.
Myös minä katson asiaa niin että on väärin rajoittaa osallistumista arvokisoihin sellaisten urheilijoiden kohdalta joilla on tulosraja rikottuna tai karsintojen kautta lunastettu kisapaikka. Tietysti voidaan tehdä päätös että liitolla ei ole taloudellisia resursseja lähettää joukkuetta johonkin tapahtumaan mutta siinä tapauksessa urheilijoille olisi suotava mahdollisuus omakustanteiseen osallistumiseen. Lähtökohtaisesti kaikilla joilla on tulosraja tehtyny arvokisoihin on myös mahdollisuus selviytyä alkueristä tai karsinnoista eteenpäin. Sijoitukset myös mitalien ulkopuolella ovat arvokkaita tavoitteita. Jokainen edustaja arvokilpailuissa on arvokas ja tuo lisää näkyvyyttä lajille. Erityisesti säälitti Lontoon olympialaisten kohdalla Ruotsalaisten Mattias Jonssin ja Philip Nossmyn kohtalo kun heidät jätettiin valitsematta kisoihin, kun he eivät olleet ”potentiaalisia pistesija urheilijoita”. Yhdysvalloissakin arvokisojoukkueisiin valitaan aina täysi edustus, tarkastelematta onko A- vai B-rajan urheilija ja millä tilastosijoituksella. Suuri joukkue on yksi näyte maan yleisurheilumahdista.
Tuo on kyllä yksi absurdein asia: omakustanteinen osallistuminen ei ole mahdollista. Sama juttuhan on ilmeisesti Universiadeissa. Jos on mahdollisuus päästä isoihin kisoihin tavalla tai toisella (tarkoittaen että rajat on rikottuna tai rajoja ei ole) niin kyllä jokaisen urheilijan pitäisi saada osallistua jos on valmis omakustanteisestikin menemään. Keneltä se on pois, jos he osallistuvat?
Tuo ”ei ole potentiaalinen menestyjä” -ajattelu on hullua. Kun noin aletaan ajattelemaan, niin jäävät kaikki Matti Mattssonit ja kumppanit nousematta. Yllätykselle ei ole mahdollisuutta ja joukkueet kapenevat entisestään, jolloin pienetkin takapakit ja epäonnistumiset näkyvät rajusti, koska joukkuekoko on niin pieni. Itse en pidä Ruotsin mallista, mutta eiköhän sekin pian rantaudu Suomeen. ”No kun muutkin tekee, niin kai mekin sitten.”
Hyvä toinen ”anonyymi”, yleisurheilussa YOG-kisojen ikäluokat ovat tänä olympiavuonna 1997-98 eli ei sentään 1999. Euroopan yleisurheiluliitto on valmis Euroopan karsintoihin suomalaisetkin yleisurheilijat kustantamaan. SUL:n osuus olisi nyt vain myöntää oma epäjohdonmukaisuutensa (lokakuussa liiton HUU-lehdessä vielä kerrottiin 1997-98 syntyneiden lähtevän Bakuun karsimaan kesäkuussa) sekä kilpailukalenterin suunnittelun tyriminen tänäkin olympiavuonna aivan kuten neljä vuotta sitten. Nuorten kanssa toimiessa aikuisten tehtävänä on toimia johdonmukaisesti. SUL ryssi tässä suhteessa jälleen, mutta onneksi Olympiakomitea näin tekee pitäessään sanansa ja tekee ymmärtääkseni voitavansa, jotta halukkaat nuoret Euroopan olympiakarsintoihin EAA:n avulla pääsevät.
Yksilön vapautta valita omat tavoitteensa yksilölajissa painotan Nooran lailla minäkin. Tunnen urheilijanalun, jolla on hallussaan kaikkien aikojen paras eurooppalaistulos 12-vuotiaissa ja jo tuolloin olympiadi sitten lapsessa heräsi haave osallistua nuorten olympialaisiin, kun hän laski olevansa olympiadin päästä säädetyn ikäinen. Ei se tietenkään päätavoite hänelle ole, mutta tärkeä nuorisourheiluvaiheen tavoite tuolle nuorelle. Ikärasismi niin tässä asiassa kuin Kalevankisojen ikärajoilla pilaamisessakin saattaa jatkossa vaikuttaa nuorten urheilijoiden halukkuuteen jatkaa tämän lajin parissa.
Ei tämä toiminta ainakaan sitä positiivisuutta toimintaan tai luottoa liittoon tuo. Yksi konkreettinen ongelma on myös se, kun niitä omia tulevaisuuden lajeja valitaan. Tällä toimminnalla vaaka, kun se lajivalinta tehdään, saattaa kallistua yleisurheilusta johonkin muuhun lajiin. Harrastajamäärät ovat jo nyt vähäiset, varaa ei ole menettää lisää ihmisiä, jos tahdotaan pitää laji kokonaisuutena edes sinne päin kunnossa. Lisäksi luonnollisesti tälläiset mediakohut vaikuttavat entisestään koko lajin imagoon ja liiton johdonmukaisuuden puute luo melko huonoa kuvaa, niin lajin sisällä kuin myös sen ulkopuolella.
Jos haluaa jotain pitää tehdä muutakin kuin valittaa. Pitää olla urheilullisesti lahjakas, pärjätä lajissa kuin lajissa, ja lopettaa kitinä.Jos valitat, et ole lahjakas. Urheilijoita ei tehdä, Urheilijaksi synnytään.
En ole varma onko tämä provo vai onko tässä joku pointti? Kommentteja en kuitekaan allekirjoita, ainakaan tuollaisenaan.
Tsemppiä Noora. Päätös on tosiaan käsittämätön. Ennemminkin urheilumme ongelma on, että kilpaillaan vain ”piirikunnallisissa” ja sitten ihmetellään kun kovissa kisoissa ”tönitään”. Itse pääsimme aikoinaan 14 vuotiaana treenaamaan maailmanmestareiden kanssa ja 15v koviin kansainvälisiin kisoihin. Nämä kokemukset vaikuttivat ratkaisevasti omaan menestykseemme, vaikka silloin olimmekin ”täysiä turisteja!”. Kovuuteen oppii vain kovassa seurassa!
Petri
Samoilla linjoilla. Kyllä siellä ekoissa arvokisoissa ja niissä isoissa piireissä tulee helposti äitiä ikävä. Puhumattakaan jos ne ekat kisat ovat siellä aikuisissa. Onneksi on muitakin arvokisoja nuorille, mutta omasta mielestäni tämä ei ole tarpeeksi hyvä perustelu sille, että ei anneta osallistua.
Vaikea on ymmärtää tässä asiassa liiton logiikkaa. Ikäänkuin nuorten arvokisat olisivat nuorelle yleisurheilijalle jotenkin kohtalokkaat. Pelätään, että urheilija toteaa nuorten olympialaisiin osallistuttuaan; mua ei ainakaan enää kesäolympialaiset kiinnosta kun olen jo nähnyt nämä nuorten kisat. Hmm, meneeköhän se nyt oikeassa elämässä näin? Itse uskon, että kisat päinvastoin antavat nuorelle uskon ja rohkeuden asettaa tavoitteet pitkällä tähtäimellä myös aikuisten arvokisoihin ja sielä menestymiseen.
Joo ei tätä voi kyllä sillä perustella, että osallistuminen tekisi haittaa uralle. Toki liitto niin perustelee. Itse myös urheilijana koen, että tuollaiset juurikin antavat sitä potkua, vaikka kuinka nuorena noissa kävisi. Harmittaa paljon tämä tilanne. Harmittaa myös, että liiton annetaan tehdä tuollaisia päätöksiä. Missä kohtaa aletaan laajentamaan tätä käytäntöä? ”Ei nämä EM-kisatkaan meidän urakehitys -ajatteluun sovi, kielletään niihinkin osallistuminen.”
SUL on verkkatakki-byrokraattien suojatyöpaikka ja muutaman vanhan urheilijan eläkevirkakin on sinne järjestetty, heidän motiivinsa on yksinkertaisuudessaan oma henkilökohtainen etu.
Liiton piikkiin on mukava matkustella ja kavereiden kanssa kierrellä kisoissa, tutustumisissa ja seminaareissa sekä kaiken maailman edustustilaisuuksissa joissa liiton byrokraatteja nuoleskellaan helpon rahan toivossa edestä ja takaa, yritysväki ja seurojen puuhamiehet kieli ruskeana ja muovihymy naamalla.
Pointti on että tuo toiminta vie RAHAA ja oma henkilökohtainen etu vaatii että rahaa ei anneta muille (urheilijoille), se käytetään liiton pikkusieluisten byrokraattien omiin tarpeisiin, veikkaisin että niihinkin kisoihin taas joku ”delegaatio” lähtee ”tutustumaan”, jokainen voi arvailla mitä siellä tehdään.
Siispä blokataan nuorten toivojen osallistuminen (vaikka olisi omilla/sponsoreiden rahoilla) kisoihin ja näytetään samalla kenttäväelle että ”johtajat” päättää mitä alaiset tekee (alempiarvoisilta ei kysytä, heidän pitää totella-asenne).
Tuollainen urheiluväen naamalle sylkeminen ja kintuille kuseskeleminen ylimielisesti ja ivallisesti naureskellen, mitä nyt SUL-byrokraatit tekevät, loppuu ainoastaan sillä että urheilijat alkavat kapinaan … tarkoittaa että kieltäytyvät kilpailemisesta suomen väreissä ellei porukka vaihdu totaalisesti liiton kotkanpesässä, ja liittoon tulee OIKEITA ammattilaisia hoitamaan urheilijoiden etuja ja lajin etuja, tulospalkkiopohjalta (näkyvyys, jäsenmäärät, menestykset, tulostasot, etc…).
Mikäli 5-10 kärkipään junnu-urheilijaa (ne tulevat aikuis-menestyjät) ilmoittaisi että edustusmaa vaihtuu mikäli muutosta ei tule, valtakunnan medissa (kansan syvät rivit ymmärtävät syyt, ja hyväksyvät ne), alkaisi todellinen polemiiki ja selkärangattomat byrokraatti-rotat savustettaisiin koloistaan ja pidettäisiin ikisesti pois kuvioista.
Tuostakin on puhuttu jo paljon ja onhan näitä esimerkkejä, että liiton kanssa on mennyt sukset ristiin ja suomi-ruotsissa ei ole urheilijaa näkynyt. Muutenkin tuosta on kyllä niin paljon ja kauan ollut jo puhetta, että muutosta täytyisi tulla. Sille vain pitäisi saada kunnon alottaja. Monet urheilijat eivät tahdo sanoa mitään, koska jos näpäytyksen paikka liitolta tulee, niin se käytetään, myös valmentajien kohdalla.
Se on hauskaa, että liitto toimii tällä hetkellä enemmänkin kuin yritys kuin lajiliitto. Toki jos liitto olisi yritys, niin näillä kohdilla rajut yt:t olisi aloitettu aika päiviä sitten. Muutenkin urheilijat olisivat niitä ”työntekijöitä” joita kuunneltaisiin, eivätkä liiton sisäiset ihmiset.
Paljon vanhemmat urheilijat ovat puhuneet muutoksesta ja siitä, että muutosta on tultava. Toivottavasti se saadaan ja viimeistään silloin, kun omat urat ovat hoidettuna. Monilla urheilijoilla olisi kuitenkin kiinnostusta vaikuttaa ja auttaa muita juurikin menemällä liittoon töihin. Toki mitä pidemmälle mennään, niin tuskin kukaan enää sinne haluaakaan, koska toimintaan ollaan niin pettyneitä. Muutenkin liitto toiminnallaan näyttää, että urheilijoita ei kuunnella ja muutos on vain tyhjyyttä kaikuva sana.