Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeUrheilublogi
Arki | maanantai 15. syyskuuta 2014
Voi vitsit, täällä päässä meinaa innostuspissa tulla, koska viikonloppuna tapahtui jotain mielettömän hienoa! Nimittäin (rumpujen pärinää) ……. meikäläinen sai alustavan treeniohjelman!
 |
| Treenit alkavat kunnon ohjelmalla 6.10 |
Olen todella innoissani…. ja peloissani… motivoitunut, mutta oikeastaan vähän kauhuissani ja samaan aikaan todella onnellinen sekä toiveikas… ja sitten alkaakin taas jännittään ja ahdistaan. Tämä oma pääkoppa on todella helppo paikka ollut kyllä viimeiset pari päivää. Tosin tästä huolimatta päällimmäisenä on innostus sekä toiveikkuus ja ripaus uskoakin siellä taitaa jo seassa olla.
Omat urheilukuvioni muuttuvat. Rajusti. Robin (isäpuoleni ja entinen valmentajani) ottaa taas päävastuun näistä omista asetelmistani. Edelleen on tarkoitus tehdä Juhan kanssa yhteistyötä ja treenejä sumplia porukalla, mutta vetovastuu on Robinilla sekä tietenkin myös itselläni.
Treenimäärät vähenevät. Useampi vuosi kokeiltiin tyylillä: paljon määrää yhdistettynä melko koviin tai koviin tehoihin. Ei ikävä kyllä toiminut. Nyt lähestyminen on erilainen. Viikot rytmitetään kovalla kädellä ja lepoa on joka viikko ainakin yksi päivä ja kevyellä viikolla kaksi. Alkuun tehot ovat todella matalat, koska tauko on ollut kohtuullisen pitkä, joten täytyy aloittaa rauhaksiin ja kovien sekä kevyiden treeniviikkojen ero onkin määrissä, eikä niinkään tehoissa.
Tunteja itselläni tulee viikosta riippuen 11-15 ja treenikertoja 6-8, mikä on vähemmän, kuin aikaisempina vuosina. Kestävyystreenejä on ilmestynyt myös paljon enemmän tähän uuteen ohjelmaan. Loikat palaavat kuvioihin, mutta aika varovasti, ettei jalat ota itseensä. Lisäksi yleinen rytmitys pysyy melko vakiona eli treeniajoista sekä päivistä pyritään pitämään kiinni, jotta saadaan se rytmi sekä rutiini tekemiseen.
Silloin, kun koulu itselläni loppuu, niin ohjelmaa vähän tarkistetaan ja saatetaan kokeilla ”jenkkilän tyyliä” eli 5 päivää treeniä ja kaksi lepoa, koska Los Angelesissa se toimi todella hyvin. Toki sen aika on sitten myöhemmin. Hallissa en aio ”kisata kisata” eli tarkoitus on muutama kisa ottaa ja radalle mennä, mutta hallikauteen ei millään tavalla valmistauduta vaan nuo kisat ovat enemmänkin harjoituksia. Tahdon ehdottomasti ainakin pari kisaa hallissa käydä, koska muuten itselleni tulisi 1,5 vuoden kilpailutauko, mikä näkyisi varmuudella uskomattomana ”Ampukaa mua naamaan, miks mä teen tätä p*****” –jännityksenä, kun ensimmäinen 400m aitakisa olisi edessä.
Kaiken kaikkiaan aika hurja fiilis, hyvällä tavalla. Vähän jännittää sekin, että miten tuonne urheilupiireihin nyt sujahtaa takaisin ja miten porukka ottaa vastaan, koska on aika pitkä tauko ollut noissa kuvioissa pyörimisestä. Muutamia ihmisiä lukuun ottamatta, on tullut otettua etäisyyttä koko genreen. Treeni-intoa löytyy ja motivaatiotakin alkaa olla ihan kiitettävästi. Toki Robinkin sen sanoi, että järjen on pysyttävä päässä. Yritän nyt vauvan askelin mennä takaisin siihen kilpaurheilijan rytmiin ja elämään enkä niinkään pommilla hypäten. ”Rennosti, mutta tosissaan” on meikäläisen uusi motto.
Pakko sanoa, että olo on ”eheä” ensimmäisen kerran reiluun puoleen vuoteen. On ollut uskomatonta huomata, kuinka eksynyt sitä on, ilman urheilua. Olen tässä pyöritellyt ja pohtinut asioita, kuten ”Urheilu on elämäni tärkein asia” tai ”Urheilu on elämäni”. Tavallaan nuo pitävät paikkansa, mutta olen tullut sellaiseen tulokseen, että urheilu ja urheilija on se, kuka minä olen. Urheilu ja se kilpaurheilu, ovat valtava osa minua, mitä ilman en ole kokonainen ihmisenä enkä todellakaan onnellisimmillani. Nyt on ensimmäistä kertaa itsellänikin vaikeuksia saada omia ajatuksia järkeviksi lauseiksi tänne blogin puolelle. En koskaan tahdo, että se menee taas siihen, että urheilu ja tulokset määrittelevät ihmisarvoni, niin se ei saa olla. Tästä huolimatta urheilu on osa itseäni, mitä ilman en osaa, enkä tahdo elää. Tuossa yksi päivä huomasin kaipaavani sitä mieltä raastavaa jännitystä, ahdistusta ja paniikkia, mikä ennen kisoja tulee. Tuli oikeasti ihan ikävä sitä ja niitä uskomattomia tunneskaaloja, mitä yleisurheilu on itselleni tarjonnut ja toivon mukaan tarjoaa vielä vuosien ajan.
Tästä se lähtee.
Avainsanat: kilpaurheilu, treeniohjelma
Uudempi
← VihterpaluSaatat myös pitää
Voisitko jo lopettaa…
su 28.7.2019
Tälläinen kommentti kilahti Joensuun Motonet GP:n jälkeen omaan… Lue koko kirjoitusKulutus treenipäivä vs…
su 12.5.2019
En tiedä onko ruudun sillä puolella tämän kanssa ongelmia, mutta… Lue koko kirjoitusLeireilyä ja…
ti 19.3.2019
Pitäisiköhän tässä vaiheessa elämää olla yksilönä jo sen… Lue koko kirjoitus
isosti tsemppiä! ja tosiaan, sitä malttia myös.. 🙂
Kiitos paljon! Maltin kanssa voi olla ongelmia, mutta meikäläinen tekee parhaani, että se pysyy mukana koko matkan ajan 🙂
Tsemppiä täältäkin! Eletään hengessä mukana.
Kiitoksia 🙂 !
Tsemppiä Noora kovasti! Nautihan harjoittelusta 🙂
Kiitos Viivi 🙂 Kyllä nyt pidetään se mielessä, että ei väkisin! Ei helppoa tai aina edes mukavaa tarvitse olla, mutta kyllä sen nautinnon ja ilon on oltava menossa mukana.
Tsemppiä treeneihin! Mulla oli ”vain” puolen vuoden tauko loukkaantumisen takia mutta kaikki noi sun innostus kauhistus jännitys onnellisuus tuntemukset on enemmän kuin tuttuja:) Kyllä se tästä taas lähtee!
http://www.karhusportscience.com
Kiitos! Kyllä varmana jo paljon vähemmälläkin ”poissaololla” ton tunnevuoristoradan saa aikaiseksi 🙂 Sullekin tsemppiä ja toivottavasti homma kulkee/lähtee kulkeen hyvin!
Mainio motto! Hurjasti tsemppiä treeneihin 🙂
Hahaa kiitos! Ihan itse keksin ja olen hyvin ylpeä 😀
Akateemisesta mielenkiinnosta, kysyisin.
Onko mukana ravintovalmennusta ja mentaalivalmennusta ?
Nautinnollista treenikautta, järki päässä (no brain, no gain) parhaaseen tuloksiin.
Ravintovalmennusta on vielä pari kertaa tuolla Optimal Performancessa jäljellä, mutta sen jälkeen ainakin hetkeksi ”jää” koska toivon mukaan sieltä tulee sellaiset eväät, millä pystyy nyt aika pitkään menemään. Jos tulee ongelmia tms niin sitten tietenkin haetaan taas lisää inspiraatiota ja neuvoja.
Mentaalivalmennus on nykyään ohjelmassa ja se tulee siellä pysymään, koska tässä on nyt muutamina viime vuosina huomannut, että tuo pääkoppa pelaa kohtuullisen isoa roolia näissä hommissa 😛
Yksi pieni lisäkysymys komentoketjusta.
Kuka/mikä on loppupeleissä vastuussa kauden kokonaisuudesta, Mr Robin ?
Valmennusporukassa kuitenkin pitää olla yksi yli muiden, otatko pomon (se joka loppupeleissä päättää) vastuun (keho kertoo ja viestität eteenpäin valmentajille, kokonaissuunnitelma muutetaan jos tarve vaatii) vai mennäänkö valmentajan tekemän tulostavoitetaulukon kautta tavoitteeseen ja kiristetään tarvittaessa ruuvia ettei kokonaissuunnitelma ( väliaikatavoitteet, tulostavoitteet) karkaa näköpiiristä.
Omasta mielestäni (omilla valmennettavilla) urheilija on aina se joka lopulliset päätökset tekee (fysiikka, psyyke), vanhan liiton tyyli on mennä kaavan mukaan ja mukautua tilanteeseen (en kannata väkisinrunttaamista, kuten tekstistä huomaa).
Ollaan vastuussa yhdessä, mutta ihan vihon viimeisen sanan sanon minä. Jos on huono päivä/on kipeä olo/sattuu, niin minähän ne tuntemukset tiedän parhaiten (tai ainakin pitäisi tietää). Ohjelma ja tekeminen muuttuu tietenkin tilanteen mukaan ja fiiliksistä riippuen, mutta noilla lähdetään ja mukautetaan toimintaa matkan varrella.