Noora Toivo

Kohti henkistä hyvinvointia

Arki | sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Olen aina ajatellut, että ominaisuudet kuten tunnollisuus, parhaaseensa pyrkiminen, kaikkensa antaminen, kriittinen ajattelu ja kehityskohtiin keskittyminen ovat hyviä piirteitä. Ehdottoman hyviä ne ovatkin, mutta nämä, kuten kaikki muutkin asiat liian pitkälle vietyinä, ovat todellisia ”pain in the a**”. 

Itse voin allekirjoittaa tuosta listasta kaikki ja viime vuoden uupumisen ja nyt taas vuoden vaihteen elämänmuutoksien ja muiden haasteiden myötä nuo ovat menneet aika ajoittain aivan uusille ulottuvuuksille. Ikäväkseni omalla kohdallani nuo kaikki johtavat tavalla tai toisella asiaan nimeltä stressi.

Joku joskus sanoi, että kun mittarissa alkaa olemaan vähän enemmän numeroita, niin sellaiset asiat kuten turha stressi vähenevät. Itselläni ei ilmeisesti niitä mittarilukemia vielä ole tarpeeksi, mutta voi pojat en jaksa odottaa, että se päivä kohdalle osuu, jolloin osaa olla stressaamatta oikeasti niistä tyhjänpäiväisistä asioista. Ehkä tällaiset fiilikset kuuluvat ”paranemisprosessiin” tai se vielä todennäköisempi; elämässa joskus vain tulee niitä alamäkiä, mutta siitä huolimatta olisi enemmän kuin suotavaa saada sitä omaa henkistä kasvua suuntaan, jossa turhanpäiväinen stressi loppuisi tai ainakin vähenisi.

Olen joskus aika kova itselleni. Oikeastaan melko suuren osan ajasta. Ruoskin itseäni paljon huonoista treeneistä, huonosta syömisestä, huonoista kirjoituksista, huonosta työstä; huonoista suorituksista. Lisättynä tietenkin se, että se omasta mielestäni ”huono”, harvoin oikeasti on huonoa tekemistä. Tämä ruoskiminen myös aiheuttaa sen, että en keskity positiiviseen tarpeeksi usein. Kuka sitä omaan itseensä ja tekemiseensä olisi tyytyväinen? 

Henkinen kasvu on asia, johon itse yritän panostaa sekä pyrkiä. Toisaalta urheilijana, tunnollisena ihmisenä ja kehitykseen pyrkivänä henkilönä sitä kokee aina välillä haasteita tässä. Ensimmäisessä kappaleessa mainitsemani ominaisuudet ovat todella tärkeitä, mutta kuten sanoin, ne eivät aina tuo sitä parasta mahdollista lopputulosta, kun ne viedään liian pitkälle. Tunnollisuus ja parhaaseensa pyrkiminen eivät saa aiheuttaa stressiä, eivätkä viedä sinne jatkuvaan ”kehittämisen” polkuun joka itselläni ainakin liian usein tarkoittaa negatiiviseen keskittymistä.

Olen käynyt jo jonkin aikaa henkisellä valmentajalla ja vaikka tämä oma psyyke tuntuu melkoiselta vuoristoradalta aika ajoin, niin olen onnekseni saanut apua urheiluun sekä arkeeni. Henkisessä valmennuksessa, kuten missä tahansa valmennuksessa, on löydettävä ne jutut, jotka toimivat itselle. Olen kokeillut paljon erilaisia mantaaliharjoitteita rentoutumisesta, stressin helpottamiseen ja kisatilanteiden mielikuvaharjoitteisiin. Toiset jutut ovat toimineet, toiset eivät.

Sain Anulta mentaaliharjoituksen, joka on toiminut itselläni todella hyvin. Harjoitus pakottaa joka päivä miettimään niitä positiivisia asioita omassa tekemisessä sekä keskittymään tapahtuneeseen kehitykseen eikä siihen, mitä ei ole tapahtunut.

Kiitos Anu tästä! Iltarutiineihin on tullut yksi osa lisää.

Teen iltaisin jonkin verran töitä, jotta rauhoittuisin ennen nukkumaanmenoa, mutta aina ne aivot eivät sammu ja jos satun jostain syystä päätymään negatiivisten asioiden pyörittelemiseen, niin siitä voi olla vaikea päästä pois. Olen nyt joka ilta joko kirjoittanut paperille vastauksen näihin kysymyksiin tai vähintään mielessäni luetellut vastaukset tähän listaan. Se on auttanut itseäni paljon sekä keskittymään niihin positiivisiin asioihin ja näkemään sen oman kehityksen ja muutoksen.

Melkoista tasapainottelua tämä elämä tuntuu välillä olevan. Haluaa kehittyä ihmisenä ja urheilijana; tahtoo olla paras mahdollinen molemmissa. Ominaisuudet jotka noihin lopputuloksiin vievät tuntuvat omalla kohdallani myös olevan niitä, mitkä ovat yksiä suurimpia esteitä tavoitteisiin pääsemiseksi. Ainakin siellä pääkopan sisällä. Rennosti, mutta tosissaan. Toisaalta ei nykypäivänä mikään asia tunnu olevan helposti saavutettavissa, kaikista viimeisimpinä henkinen kasvu ja se oman sisäisen tasapainon löytäminen.

Ehkä tässä matkan varrella se todellinen tasapainokin alkaa löytyä. Kuitenkin lähes aina kun puhutaan siitä, mitä ihmiset ovat elämässään katuneet tai olisivat jälkeenpäin muuttaneet, on turhan murehtimisen ja stressaamisen vähentäminen.

Rennosti, mutta tosissaan.

Avainsanat: henkinen hyvinvointi, kilpaurheilu, stressi

Saatat myös pitää