Instagram
Blogit.fi
Twitter
Bloglovin
Facebook
Pinterest
Google+
YouTubeKen leikkiin ryhtyy
Kolumni | torstai 26. maaliskuuta 2015
Muistatko sen kerran, kun olit ulkona lenkillä ja se vieras ihminen pysäytti sinut ja tuli kertomaan, kuinka sinusta ei koskaan tule juoksijaa, sinusta ei koskaan ole mihinkään. Entä sen kerran, kun kävelit kaupungilla ja sinut pysäytettiin ja sanottiin, että olet läski. Muistatko? Sen kerran, kun treenasit urheilukentällä ja sinulle tultiin kertomaan, että sinä ja tekemisesi ovat häpeäksi urheilulle ja kaikille oikeille urheilijoille. Sen tilanteen, kun joku yritti nolata sinua ja vieressä oleva henkilö, ketä luulit kaveriksesi, sanoi: ”Tykkään!”.
Minäkään en muista näitä kertoja, mutta ne kaikki ovat itselleni tapahtuneet. Tapahtumapaikkana vain sattui olemaan internet.
Tiedättekö sen yhden kerhon? Sen kerhon, johon kokoontuu viikoittain hyvin erilainen joukko ihmisiä, joita et tunne, keskustelmaan sinusta ja elämästäsi. Haukkumaan sinun tekemisiäsi, sanomisiasi ja ulkonäköäsi. Spekuloimaan sitä, kuinka inhottava, narsisitinen, tyhmä ja kamala ihminen olet. Kahvitellaan, haukutaan yhdessä, keksitään nimi kerholle: ”Voi jeesus sitä X henkilöä, MIKÄ PELLE!” Laitetaan mainos lampuntolppaan: ”Tervetuloa kerhoon: ”VOI JEESUS MIKÄ VALITTAJA”, kokoonnumme keskuskoulun tiloissa, joka perjantai haukkumaan henkilöä X. Kahvia ja pullaa tarjolla. Tuothan oman parhaan panoksesi ja minäsi mukanasi.” Tätä ei luonnollisestikaan koskaan tapahtuisi oikeassa elämässä, mutta internetissä tämä on hyvinkin normaali ja vakiintunut ilmiö. Tosin kerhoa kutsutaan useamminkin nimellä keskustelupalsta.
Muutamia nimityksiä, joita olen saanut itsestäni netissä katsella.
Internet. Miten ihmisistä ja vieläpä aikuisista ihmisistä, muuttu korkeintaankin ihmisen irvikuvaksi sanottavia henkilöitä? Miten netissä unohdetaan kaikki: käytöstavat, kohteliaisuus, toisen tunteet, empaattisuus ja yhtenä suurimpana: järki. Vai ovatko nämä henkilöt todellakin samanlaisia myös siellä ”oikeassa maailmassa”?
Miten internet muuttaa sääntöjä? Asia kuten ilmaisunvapaus, eläminen ja oleminen ovat kaikki sallittuja tuolla ”oikeassa maailmassa”, mutta jos toteutat näitä samoja oikeuksia internetissä, ovat ne perusteluja sille, että sinua voidaan hakkua, solvata ja kiusata. ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.” Tähän ”leikkiin” ryhtyjöitä ovat muusikot, taiteilijat, urheilijat, poliitikot, kunnan työntekijät, johtajat, päättäjät, viihteen alalla työskentelevät henkilöt, kolumnistit, bloggaajat, journalistit. Oikeastaan kaikki henkilöt, jotka millään tavalla näkyvät tai saattavat joskus näkyä sosiaalisessa mediassa tai siellä perinteisen median puolella. ”Kivet äkkiä käteen! He kerjäsivät sitä itse!”
Empaattisuus, ymmärrys, käytöstavat, inhimillisyys. Nämä asiat loistavat aivan liian usein poissaolollaan. Unohdetaan, että se internet ei poista sitä tosiasiaa, että siellä vastaanottavana osapuolena on ihminen. Ihminen kenellä on perhe, ystäviä, koti, elämä, tunteet, arjen surut, arjen ilot, omat tavoitteet ja unelmat. Ihminen. Internet poistaa vain sen kivittävän osapuolen vastuun ja joskus myös henkilöllisyyden. Tosiasiassa vastuuta se ei poista. Koskaan. Korkeintaan henkilöllisyyden.
Keräännytään, yksin tai yhdessä. Facebookkiin, blogeihin, Twitteriin, keskustelupalstoille. Haukutaan ja nimitellään. Joukko kasvaa, samoin mielikuvitus keinoilla, joilla yritetään saada toiselle se pahin mahdollinen olo aikaan. Se suurin mahdollinen loukkaus osumaan maaliin. Odotetaan, että on jokin asia johon voi tarttua. Jokin keino, jolla saada toinen näyttämään huonolta, vahvistamaan niitä omia asenteita ja ennakkoluuloja. ”JES! Onnistuin siinä! Sain satutettua sitä!” Taputan itseäni olkapäälle ja jatkan tyytyväisenä elämääni. Nyt tuntuu hyvältä. Hehe… itse se sitä kerjäsi ja kaiken ansaitsi. V***u mikä idiootti.
Laitetaan se oma sisko, veli, ystävä, lapsi, perheenjäsen; se itselle tärkeä ja rakas henkilö sinne vastaanottavalle puolelle. Kyllä; noin minäkin tahdon, että minun lähimmäisiäni kohdeltaisiin, noin minäkin tahtoisin itseäni kohdeltavan. Tällainen ihminen minä todella olen ja tahdon olla. Näin minä tahdon kohdella muita ihmisiä.
Riittääkö tosiaan toisen ihmisen haukkumisen, kiusaamisen ja satuttamisen perusteluksi: ”Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Itsehän se sitä kerjäsi. ” ?
Avainsanat: pohdintaa
Uudempi
← Kokeilussa ilmajoogaVanhempi
Mutkia matkassa →Saatat myös pitää
Lapsia? Ei kiitos!
to 11.7.2019
Tämä vastaus kuului omasta (ja nykyään monen muunkin) suusta, kun… Lue koko kirjoitusIkäkriisi vai vaan ikä?
ke 3.7.2019
Muistan hyvin, kun ne alkoivat. Oli 18-vuotissyntymäpäiväni aamu,… Lue koko kirjoitusKun asiat menevät…
ke 19.12.2018
Nelisen viikkoa takaperin meikäläinen vietti useamman illan kotona… Lue koko kirjoitus
Tuo on niin kurjaa. HEvosbloggaajia on Suomessa tosi paljon ja heistä suurin osa on tosi nuoria Nämä nuorte sitten lynkkaavat toisiaan hevostalli.net -sivustolla, missä kyllä myös aikuiset heittävät ihan samanlaista lokaa, milloin mistäkin.
Lasten kohdalla harmittelen vielä enemmän, että joutuvat sellaista kestämään. Ja toiset teinit ihan sinisilmäissti sanovat, että jo 13-vuotias on tehnyt blogin, eikö se ole siellä siksi, että sitä saa arvostella. 🙁
Joo oon kanssa kuullu, että heppapiireissä voi olla aika tiukkaakin menoa aina väliin. On toi aika kurjaa, kun muutenkin nuorena = teininä, se meno voi olla ihan muutenkin aika raskasta ja aika brutaalia puhumattakaan jso asenne vielä toi. Sitä pitäis oikeesti miettiä, että miltä tuntuis jos ite olis siellä vastaanottavana puolena.
Sitä voisi ajatella että tämä rajoittuu nettiin, mutta olen työyhteisössä tavannut ihmisen joka käyttäytyy kuin näillä suomi24 tai hevostallit -sivujen keskustelupalstoilla. Haukkuu, mustamaalaa, puhuu toisista perättömiä. Keskijohto katsoo läpi sormien tätä.
Itse en voi käsittää minne on kadonnut toisten arvostus ja kunnioitus. Ovatko nämä Y -sukupolven lapsia, jotka ovat kasvaneet netin keskustelupalstojen syövereissä ja oppineet tapansa sieltä…
Nooralle tsemppiä ja kiitoksia hankalien asioiden nostamisesta.
Kyllä joku muu varmaan mättää. Ei se ole mikään ”tekosyy” koska itse ole tätä ”sukupolvea” ja en ole vastaavaa ainakaan omissa piireissä nähnyt. Hurjaa hommmaa. Toivottavasti tuollaiseen puututtaisiin, koska toi syö aika kovaa työyhteisön henkeä joka voi vaikuttaa pitkällä tähtäimellä todella isosti kaikkiin ja koko yritykseen. Kasvatus varmasti isossa osassa myös. Kiitos tsempeistä!
Itsekin aina mietin, että on se jännä kun luullakseni kaikki aikuiset tuomitsevat koulukiusaamisen ja valittavat että on käsittämätöntä, kun tätä ei saada loppumaan ja kyllä aikuisten pitäisi puuttua, kun samalla osa näistä aikuisista syyllistyy itse nettikiusaamiseen, joka on aivan sama asia.
Mutta tsemppiä ja muista, että ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä on sun puolella.
Pohdin joskus itse samaa, että voisi kuvitella että kaikki aikuiset kiusaamisen etenkin lapsilla tuomitsevat rajusti, mutta sitten saattavat hyvinkin harrastaa sitä samaa itse. Onko siinä se että säännöt eivät koske itseään vai eikö osata erottaa sitä, että itse kiusaa?
Kiitokset tsempeistä, kyllä onneksi itsekin tiedän, että nuo nimittelijät ja ihan oikeasti kiusaavat henkilöt ovat vähemmistöä.
Verkkomaailman nurja puoli näkyy anonymiteetin käyttämisenä oman mentaalisen kuonan poistamiseen muiden kautta, valitettavasti elämme aikoja jossa ihmisillä tuntuu olevan uskomaton määrä kuonaa päänupissaan, ilmeisesti nykyinen yhteiskuntamalli ei taida sopia kovinkaan monelle.
Olivat syyt kirjoitteluihin (kuonanpoisto tai suoranainen nettinegan lietsonta koska muutkin sitä tekevät) sitä tai tätä, ainoa järkevä tapa lähestyä aihetta on valikoiva lukeminen ja välitön dissaaminen negalietsojille (kritiikki on asia erikseen), yleensähän neganlietsonnalla halutaan vain provosoida lukijaa joten älä päästä negaa ihon alle.
Kysymyshän kuuluu, onko verkkonega pakollinen paha josta koskaan ei eroon pääse ?
Pääseekö ihminen mentaalikuonastaan koskaan järkevästi eroon, on lähinnä kysymys jota kannattaa miettiä, vastaushan on että ei (verkko on vain yhteysväline ihmisten välillä).
Aina tulee löytymään ihmisiä jotka kaivavat muiden nenää kun omaa kutittaa, mutta olkaamme itse itsemme esikuvia ja vastuunkantajia, älkäämme kirjoittako verkkonegaa koska v-käyrät pomppii katonrajassa, mikäli läheiset kirjoittavat ja haluttaisiin olla muiden mukana pommittamassa nettikuraa muiden niskaan, ole se joka ei moiseen suostu.
Jep. Netistä on kyllä tullut paljon se uusi ”kaupan kassa” että se paha olo puretaankin sitten sinne tai ehkä paremminkin, että myös sinne. Kyllä melko valikoivasti kannattaa oman nimel löydyttyä tuolta netin puolella niitä linkkejä painaa ja nimen omaan yrittää olla provosoitumatta, koska sehän se tarkoitus tuossa on yhdessä sen pahan olon saamisen kanssa. On vain hurjaa, millaisia ihmisistä tulee netissä. En jaksa uskoa, että joku ihan oikeasti voi sellaisesta käytöksestä (siis kun ihan oikeasti kiusataan tarkoitusperällä) olla ylpeä omasta toiminnastaa ja itsestään. Tahtooko joku tosiaan oikeasti olla sellainen ihminen ja pyrkiä olemaan sellainen henkilö?
En usko, että verkkonegasta pääsee koskaan eroon tai vaikka pääsisi, niin kyseessä on hidas prosessi. Paras tapa on juurikin se, että itse pyrkii olemaan sen ”yläpuolella” vaikka joskus itsellä tuntuisikin että voisi kiehahtaa yli.
Törmäsin twitterin kuolemaa ennustavaan pohdiskeluun ja tuli tää sun blogiteksti mieleen.
Eihän kukaan kiusaamista pitemmän päälle jaksa ja tämän kirjoittajan havaintojen mukaan ihmiset äänestävät jo jaloillaan:
https://medium.com/bad-words/why-twitter-s-dying-and-what-you-can-learn-from-it-9ed233e37974#.hu5n4qmlg
Tuo selittäisi kyllä paljon, koska itsekin vähän koen että Twitteri on hiljentynyt. Toki ongelma sinänsä on se, että keskusteluhan vain siirtyy (toki pahimmillaan netistä pois) ja ne ns trollit seuraavat. Mutta jotakin asialle kyllä pitäisi tehdä, koska yhä enemmän ne järkevät keskustelunavaukset/puheenvuorot häviävät, jos ihmiset eivät jaksa sitä ilkeiden/päättömien kommenttien määrää.